Synnytämme ajatuksia ja tekoja, joista jää jälkiä. Joskus tulee hyvää, joskus kohtalaista ja joskus pahaa jälkeä. Paljon häviää jäljettömiin, mutta jotain jää jälkipolvillekin. Muistiorganisaatioiden työ on jälkien viisautta. Sitä tehdessä huomaa miten paljon riippuu alustasta, siis siitä mihin jäljet kiinnittyvät.
Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalauskokonaisuudesta on pystytty erottamaan 65 punamultakuvaa: hirviä, ihmisiä, veneitä, kämmeniä, tassuja ja muita kuvioita. Kampakeraamisen kauden luomukset on tehty jäältä tai veneestä käsin, silloisen vedenpinnan tasolla. Ne ovat säilyneet sisäänpäin kaartuvan kallion pinnassa useita tuhansia vuosia. Itse kallio näyttää järveltä katsottuna suurelta kasvojen sivuprofiililta.
Legendan mukaan talonpoika Lalli surmasi ensimmäisellä ristiretkellä olleen piispa Henrikin Köyliössä tai Nousiaisissa noin vuonna 1150. Opetusalustana saattoi olla jää ja ongelmanratkaisuvälineenä kirves, mutta tapauksesta ei ole varmoja todisteita. Oletetut pyhäinjäännökset ovat harhailleet ja huvenneet yhteen luunsiruun. Tarinat ja surmavirret ovat eläneet omaa elämäänsä kuvina, ääninä ja kirjoituksina. Yksi teksteistä on SKS:n perinnekokoelman vanhin käsikirjoitus, 1600-luvulle ajoitettu siisti paperi.
Paikkarin torpassa Sammatissa on nähtävillä Elias Lönnrotin kirjoitusalusta. Hänen kerrotaan ripustaneen tämän omatekoisen tabletin eteensä 1830-luvulla runokylästä toiseen vaeltaessaan. Ennen seuraavan tallennustapahtuman alkamista edellisen tuotteet jalostuivat liikkuvan kerääjän liikkuvalla alustalla jo lukukelpoisempaan, ehkä jopa toimitettuun ja jaettavaan muotoon – säästä ja tien kunnosta riippuen. Kävelijän päässä kirkastui samalla, mitä kannattaisi kysyä seuraavaksi.
SKS:n kansanrunousarkistossa visioitiin 1940-luvun lopulla aivan uuden mittaluokan analogisaatioita. Arkistosalin infrastruktuuri massiivisine perinnelajikortistoineen oli valmistumassa, laatikoiden luistavuutta testattiin ja pintoja petsattiin. Moderneihin kelanauhoihin tulisi pian tarttumaan kosolti ääninäytteitä edellisellä vuosisadalla syntyneiltä perinteenkannattajilta. Toimeen ryhdyttäisiin niin pirteissä, maastossa kuin studiossakin. Tahtotila oli kova ja tulokset ylittivät odotukset.
Aikojen saatossa on kokeiltu kaikenlaista. Meillä SKS:ssa on paljon tietoa ja osaamista kulttuuriperinnön keräämisestä. Kokeilunhalua ei puutu tänäkään päivänä. Tiedämme myös, että riskejä pitää ottaa, jotta saisimme aikaan hyviä tai vähintäänkin kohtalaisia jälkiä jälkipolville. Siksi meillä on nyt Muistikko, perinteen ja muistitiedon keruualusta verkossa.
Muistikko on SKS:n palvelu itsenäisyyden juhlavuodeksi 2017. Siellä jokainen voi kertoa elämästään sata vuotta täyttävässä Suomessa ja jakaa tarinansa saman tien muiden kanssa. Tämä on uutta – aineiston ei siis tarvitse kiertää arkistoinnin kautta, jotta siihen voi toinen tutustua − uutta on myös se, että jokainen voi sijoittaa kertomuksensa suoraan tiettyyn paikkaan maailmankartalla.
Tiedämme toki, että verkko on jo täynnä tarinoita. Muistikon ainutlaatuisuus on siinä, että siihen kirjoitetut tarinat ja siihen liitetyt kuvat eivät häviä bittiavaruuteen, vaan SKS:n arkisto säilyttää ne kulttuuriperintönämme myös tuleville sukupolville.
Muistikko-keruu alkaa 1.12.2016 ja jatkuu vuoden 2017 itsenäisyyspäivään saakka. Toivomme kertomuksia Suomessa olevilta, tänne tulleilta ja täältä lähteneiltä, kieleen ja syntyperään katsomatta. Kallion pinta osoittautui hyväksi alustaksi, uskomme, että Muistikkokin osoittautuu!
Juha Nirkko ja Sirkka-Liisa Mettomäki