Lempeäksi pakotettu raparperi

Tiesitkö, että kaikkein maukkaimmat raparperinvarret kasvavat pilkkopimeässä ja ne kerätään kynttilänvalossa?

Englannin Yorkshiressa Carltonin kylän raparperitilalla saadaan jo helmi-maaliskuussa parasta mahdollista raparperisatoa, joka kasvaa suurissa vajoissa, ei avomaalla. Erityistä ei ole vuodenaika, joka kuulostaa meille aikaiselta, vaan kasvatushallien pimeys, jonka muuttaa hämäräksi vain korkeissa metallijaloissa palavat kynttilät. Eivätkä nekään valaise silloin, kun raparperit ovat yksin: sähkövalon sijaan perinteitä vaalivat kynttilät ovat satoa käsin keräämään tulleita ihmisiä varten. Hämärässä vajassa vallitsee rauhallinen, harras hiljaisuus.

Lue loppuun

Kielimuurin yli

Vienti Suomesta on viime kuukausina kasvanut, viime huhtikuussa se oli 4,5 miljardin euron luokkaa. Taloutta ja ihmisten mielialoja tällaiset uutiset piristävät ihmeesti.

Suomalaisen kirjallisuuden vienti ei parhaimmillaankaan − alle 200 000 euroa kuukaudessa − hetkauta näitä tilastoja mihinkään suuntaan, mutta kulttuurista merkitystä kirjallisuusviennillä on sitäkin enemmän. Suomalainen kaunokirjallisuus on sitkeän promootiotyön tuloksena saavuttanut komeita läpilyöntejä: Sofi Oksanen, Katja Kettu, Salla Simukka, Riikka Pulkkinen, muutamia mainitakseni.

Lue loppuun

Mitä kirjallisuutta on kriittinen editio?

Kirjallisuuden kriittisestä editiosta (engl. critical edition) käytetään myös nimitystä tieteellinen editio (engl. scholarly edition), mutta minkälaista tiedettä sen tekeminen vaatii? Onko kyseessä tiedekirja vai tietokirja?

Kriittisen edition ytimessä on valitun tekstin (romaanin, näytelmän, asiakirjan tms.) esittäminen tavalla tai toisella tarkistettuna ja analysoituna versiona. Tämä tarkistaminen vaatii alkuperäistekstien vertailua, sillä niin kuin hyvin tiedetään, kirjalliset tekstit muuttuvat eri syistä aikojen kuluessa. Niitä editoidaan, lyhennellään ja muutellaan, myös kirjailija itse saattaa tehdä revisoidun version.

Lue loppuun

Miksi joistakin tieteellisistä tutkimuksista voi muokata yleistajuisen tietokirjan?

Kirjoitin viimeksi mahdollisuuksista yhdistää suurelle yleisölle suunnatut tietokirjat ja tutkijayhteisölle suunnatut tiedekirjat. Esimerkkejä tällaisista yhdistelmistä löytyy kosolti. Kirjahyllystäni osuu heti silmiin muun muassa sellainen kiinnostava, kattava ja helppolukuinen teos kuin Itämerensuomalaisten mytologia, professori Anna-Leena Siikalan tutkijanuran tulokset yksiin kansiin kokoava suurteos.

Toinen hyvä esimerkki yleistajuisesta tiedekirjasta on Ville Kivimäen teos Murtuneet mielet. Tieto-Finlandialla viime vuonna palkittu teos käsittelee talvi- ja jatkosodan sotilaiden psyykkisiä häiriöitä. Teos täyttää monta keskeistä sekä tieto- että tiedekirjallisuuden tunnusmerkkiä. Näiden piirteiden tarkasteleminen havainnollistakoon tiede- ja tietokirjojen eroa laajemminkin.

Lue loppuun

Miksi kaikista tieteellisistä tutkimuksista ei voi muokata yleistajuista tietokirjaa?

Väitin taannoin tässä blogissa, että tiedekirja ja tietokirja ovat aivan eri kirjallisuuden lajit, joilla on eri yleisöt ja jotka siksi tulee kirjoittaa eri lähtökohdista. On silti selvää, että joskus näiden yhdistäminen on mahdollista ja toivottavaa. Keskustelussa aiheen tiimoilta on aiheellisesti todettu, että Suomen kaltaisella pienellä kielialueella ei ole varaa julkaista jokaisesta aiheesta sekä tieteellistä että yleistajuista teosta.

Eräänlaista käytännön kompromissia tiede- ja tietokirjan välillä ehdottaa esimerkiksi Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimessa (1/2014). Hänen mukaansa ”ihanteellisinta olisi, jos sama kirja voisi palvella niin tutkijoita, opiskelijoita kuin laajempaakin yleisöä eli maksimoida yleisönsä. Joskus tällaisen laajan yleisön tavoittaminen voi olla välttämätöntä kirjan kannattavuudelle”.

Lue loppuun

Mitä eroa on tiedekirjoilla ja tietokirjoilla?

Minulta kysytään toisinaan, ovatko SKS:n kustannustoimittajat erikoistuneet johonkin alueeseen, esimerkiksi editoiko joku vain tiedekirjoja ja joku toinen vain yleisiä tietokirjoja. Vastaus on ei: me kaikki toimitamme sekä tiedettä että tietoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede- ja tietokirjoilla ei olisi mitään eroa, päinvastoin.

Itse asiassa SKS:n tiede- ja tietokirjojen eroa on hiljattain terävöitetty entisestään: tiedekirjoihin ilmestyi vuosi sitten leima, joka kertoo, että teos on vertaisarvioitu tiedekirja. Näin tiedekirjat on helppo erottaa SKS:n yleistajuisista tietokirjoista.

Lue loppuun