Vähäisiä lisiä
Oletko pitänyt tallessa lapsuutesi unilelun? Onko sinulla jokin perintöesine, johon liittyy sukutarina? Kuuluuko jokin tietty esine erottamattomasti juuri sinun kotiisi? Millaiset esineet luovat kodikkuutta? Millaiset raivostuttavat, turhauttavat tai ovat turhia? Omistatko esineitä, joista et haluaisi luopua koskaan?
Keväällä 2021 SKS:n arkisto järjesti kirjoituskilpailun ja muistitietokeruun otsikolla ”Pakolaismatkalla” (15.1.–15.5.2021). Kirjoituskilpailuun saapui 37 vastausta ja aineistoa kertyi yli 200 sivua. Kokemus monikielisen keruun järjestämisestä ja aineiston käsittelystä opetti meille arkistossa paljon. Alkuperäinen aineisto on kirjoitettu kymmenellä eri kielellä: suomeksi, englanniksi, arabiaksi, persiaksi, turkiksi, kurdiksi, venäjäksi, espanjaksi, albaniaksi ja tigrinjaksi. Kuten kielistä voi päätellä, kirjoituskilpailuun vastanneet ovat eri aikoina ja eri suunnista Suomeen saapuneita ihmisiä. Ennen kaikkea keruu tuotti vaikuttavan aineiston, joka kuvaa pakolaismatkan tehneiden taustoja, yleisiä oloja ja henkilökohtaisia tilanteita lähtömaissa, matkan vaiheita ja Suomeen saapumista.
Kylmän sodan päättyminen on tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi kuluneen vuoden aikana, jolloin Euroopassa käydään jälleen avointa sotaa. On mahdollista luonnehtia, että määrätty, 1980–1990-luvun vaihteesta alkanut aikakausi on kenties päättynyt.
Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden viitekehyksessä 1990-luvusta on usein puhuttu transitiona eli siirtymänä enemmän tai vähemmän suljetuista ja sosialistisista yhteiskunnista avoimeen markkinatalouteen. 1990-luvun alun aikalaiskokemuksissa korostuivat kuitenkin epävarmuus ja tunne liminaalisuudesta eli välitilasta. Jotakin oli murtunut, mutta tulevaisuus tarjosi sekä toiveita että pelkoja, muttei helppoja ratkaisuja.
Ainakin minä huomaan usein juuttuvani arkisessa puheessa ja ajatuksissani sukupolvien ja niihin liittyvien ongelmien tematiikkaan. Ärsyynnyn muiden esittämistä sukupolvistereotypioista, mutta sorrun itse niiden samojen toistamiseen omasta näkökulmastani. Mutta mitä lopulta edes ovat sukupolvet ja missä niiden rajat kulkevat? Mikä sukupolvissa ja niistä viriävässä keskustelussa ärsyttää?
Kavuttuani Kolin huipulle koin jostain syystä sopivaksi hiljentää puheeni kuiskaukseksi, vaikka paikalla ei ollut muita ihmisiä. Se vain tuntui sopivalta, ihan kuin kirkkoon tai muuhun pyhään paikkaan astuessa. Jos eri puolilla Itä-Suomea asuneelle Koli saa aina samanlaisen hurmion aikaan, kuinka sen sitten kokee kauempaa matkannut? Tai millaisena Kolin vaarat näyttäytyvät kylässä koko ikänsä asuneille?
Suomen sodat ovat jättäneet jälkensä niin maisemaan kuin ihmisten mielikuviin kaikkialla Suomessa. Taistelukaivantojen ja korsujen ohessa sota-ajan rakennushankkeiden aikaansaannoksiin lukeutui jälleenrakennetut kaupunginosat, upouudet lentokentät sekä huomattava määrä tiestöä. Rakentamisen jäljet ovat näkyneet ympäristössämme näihin päiviin asti ja monet sota-ajan rakennukset ovat sittemmin saaneet uusia, vaihtuvia käyttötarkoituksia. Myös hylätyt rauniot ovat löytäneet uudet käyttäjänsä esimerkiksi lasten leikkipaikkoina, geokätköilyssä ja suunnistajien maamerkkeinä.
SKS:n arkistossa on käynnissä Vantaa50-hankkeen kanssa yhteistyössä järjestettävä Vantaalainen elämä -muistitietokeruu. Kutsuimme muusikko Maarit Hurmerinnan kertomaan omia kokemuksiaan musiikista, elämästä ja tietysti vantaalaisuudesta.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura toteuttaa kansallista ja kansainvälistä tehtävää kulttuurisen ymmärryksen lisääjänä. Keskeistä tässä työssä on dokumentoida meidän tavallisten ihmisten tapoja olla maailmassa. Perinteet ja kulttuurinen tieto kuuluvat elämäämme yhtä kiinteästi kuin ravinto, lepo ja lisääntyminen. Erityistä painoarvoa ”tavallisten ihmisten” äänillä on tilanteissa, joissa yksilöt saavat itse määritellä, mitä he haluavat itsestään kertoa ja miten. Omaehtoinen kerronta onkin SKS:n tallennustyön perusta. Kansankunnan muistin ytimessä ovat yksilölliset kokemukset, muistot ja ymmärrys maailmasta.
Kun ensimmäiset pommit olivat marraskuun viimeisenä pudonneet Helsinkiin, hän juoksi koko matkan Arkadiankadulta Töölöntorille ja särkynyt lasi rahisi jaloissa. Perhe oli elossa ja kotitalo pystyssä. Neljä ja puoli vuotta myöhemmin hän pääsi kielloista huolimatta katsomaan kaatunutta veljeään ja tunnisti tämän mustasta tukasta. Kasvoista ei ollut mitään jäljellä.
Heureka, Jumbo, lentokenttä, Ikea. M-juna, bussi nro 731, kehärata. Koti, lähikauppa, kirjasto, koulu. Myyrmäki, Tikkurila, Sotunki, Askisto, Riipilä, Länsimäki.
Vantaa on suomalaisten kaupunkien keskuudessa kiinnostava yhdistelmä vanhaa Helsingin maalaiskunnan perintöä ja urbaania kasvukeskusta pääkaupungin kupeessa. Vantaan kaupunkiajan historia alkaa vuodesta 1974, jolloin Vantaan kauppala, entinen Helsingin maalaiskunta kohotettiin viimein kaupungiksi. Samalla sai päätöksen pitkään jatkunut pohdinta siitä, mitä osia maalaiskunnasta tulisi yhdistää pääkaupunki Helsinkiin. Tilanne ratkesi Vantaan itsenäisyyteen. Vantaalaisen kaupunki-identiteetin ja vantaalaisuuden kehitys saattoi alkaa.
Millaista on elää Vantaalla? Tämä on avainkysymys, joka esitetään entisille, nykyisille ja tuleville vantaalaisille Vantaalainen elämä -muistitietokeruussa.