Kirjoittajan arkistot:SKS

Soturinaisen kasvot tuhannen vuoden takaa

27.3.2020,
Kommentoi

Yleisen mielikuvan mukaan viikinkiajalla miehet ryöstelivät ja taistelivat naisten odottaessa kiltisti kotona aitanavaimet vyöstä roikkuen. Tätä mielikuvaa on ahkerasti kyseenalaistettu viime vuosina tuoreimmassa tutkimuksessa. Viimeisin uutinen viikinkiajan skandinaavisista soturinaisista kaikui marraskuun alussa Norjasta. Solørin viikinkiaikaiselta hautausmaalta löytyi jo vuonna 1900 noin 19-20 vuotiaan, 155 senttiä pitkän naisen luuranko, joka oli haudattu aseiden kanssa. Naisen kanssa samaan hautaan oli aseteltu miekka, nuolia, keihäs ja kirves, minkä lisäksi kallossa oli suuri lyöntijälki. Naisen pää lepäsi kilven päällä. Koska kyseessä oli nainen, ei hautaa aluksi pidetty soturihautana. Vuosisadan alussa yleinen mielikuva hampaisiin asti aseistetuista viikingeistä oli hyvin miehinen eikä haudasta löytynyt soturinainen istunut tähän käsitykseen. Ajateltiin, että miehen haudasta löytyy aseita ja naisen koruja eikä asiassa ollut mitään epäselvyyttä ilmeisestä arkeologisesta todistusaineistosta huolimatta.

Lue loppuun →

Meidän Suokki: Osallisuus ja osallistava tutkimus Unescon maailmanperintökohteessa

20.3.2020,
Kommentoi

Miten osallistava tutkimus vaikuttaa kaupunginosan asukkaisiin? Millaista aineistoa arkistoon kertyy paikkasuhteen ulottuvuuksista? Näistä teemoista keskustelimme Tieteiden yönä SKS:n arkistosalissa. Ajankohtaista tietoa samoista teemoista tarjoaa myös uusi kahdeksanosainen Elävä Suomenlinna -podcast-sarja, jota rahoittaa Tieteen tiedotus ry.

Suomenlinnalainen Karoliina Harvikka ja minä Elävä Suomenlinna -hankkeen johtajana kerroimme Tieteiden yön yleisölle osallistavasta ja vuorovaikutteisesta kenttätutkimuksesta. Entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Suomenlinnan työntekijöitä on viime vuosina haastateltu yksin ja ryhmäkeskusteluissa yhteensä yli 60. Haastattelut on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Lue loppuun →

Palvelumuotoilua SKS:n kirjastossa

13.3.2020,
Kommentoi

Kun vierailet SKS:n kirjastossa nyt, saatat yllättyä: vastassa on uudistunut kirjaston 1. kerros. Vanhanaikaiseksi käynyt asiakaspalvelutiski korokkeineen on purettu, kirjahyllyjen ja asiakaspalvelupisteen sijoitus muuttunut ja 1. kerrokseen on nostettu uutuuskirjat ja -lehdet. Uutuuksia voit halutessasi jäädä selailemaan viihtyisään oleskelunurkkaukseen. Hakuteokset olemme siirtäneet pohjakerrokseen. Myös itsepalvelu on mahdollista, sillä olemme ottaneet käyttöön uudet lainaus- ja palautusautomaatit sekä varausten itsepalvelunoudon.

Kiitos tilauudistuksen ideoinnista kuuluu ennen kaikkea asiakkaillemme, joiden kokemuksia ja toiveita kirjaston palveluista selvitimme viimesyksyisessä palvelumuotoiluprojektissa yhdessä palvelumuotoilutoimisto Kuudes Helsingin kanssa.

Lue loppuun →

Arkkiveisut – epäkirjallisuutta, epärunoutta ja epäperinnettä?

6.3.2020,
1

Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt pienoisromaani Muuan markkinamies alkaa tilanteesta, jossa kertoja seisoskelee torilla ja kuuntelee kuinka ”vanha Leppänen, se iänikuinen viisujen kauppias ja entinen sotamies”, laulaa ja myy arkkiviisujaan:

”Viisumestariksi” tätä miestä kansan kesken kutsuttiin eikä herratkaan sen hartaammin kuuntele ”konserttimestarejaan”, kuin markkinamiehet kuuntelivat häntä. Suuri oli hänen tavaransa menekki, eivätkä markkinat monen mielestä olisi markkinoita olleetkaan, jos ei Leppästä olisi niillä näkynyt. Mutta ei niitä markkinoita olekaan vielä taidettu Kuopiossa viettää, joilla Leppäsen täräjävää ääntä ei olisi kuulunut. Eikä Kuopioon yksistään, vaan moneen paikkaan muuannekin, missä vain on lupa markkinoita pitää, kaikkiin Leppänen ennättää, joka paikassa hänet tunnetaan ja joka paikassa häneltä viisuja ostetaan.

Lue loppuun →

Harjoittelu muotokuvien silmien alla

28.2.2020,
Kommentoi

Nimeni on Claudia Nierste ja olen työskennellyt puoli vuotta harjoittelijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, tarkemmin sanoen FILIssä.

Jo opintojeni aikana Greifswaldin yliopistolla minua kiinnosti kirjakielen kehitys. Kaikkien kielten historiassa sekoittuvat itse kieli sekä valta ja politiikka tavalla, joka osoittaa, että meidän tapamme puhua ja kirjoittaa ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Suomen kirjakielen kehitys kiinnostaa minua erityisesti, koska se on niin nuori verrattuna muihin maailmankieliin.

Lue loppuun →

Oi Kalevala! – tutkijat Kalevalan kriittisen edition parissa

21.2.2020,
Kommentoi

Oli kuuma alkukesän päivä vuonna 2015. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosasto oli kokoontunut Suomenlinnaan ideoimaan tulevaisuudessa rahoitettavia tutkimushankkeita. Tarkoituksena oli pitää myyntipuhe hypoteettisille rahoittajille. Ryhmämme Kalevala-idealle hymyiltiin vinosti – olihan Kalevala, ah, niin passé – mutta tuona kesää enteilevänä päivänä Suomenlinnan nurmella onnistuimme perustelemaan rahoituksen Kalevalan kriittiselle editiolle.

Todellista hankerahoitusta piti vielä odottaa, mutta idea sai siivet alleen. Miksi Kalevalasta ei ollut kriittistä laitosta? Oliko syynä historian kuluessa usein toistettu ajatus Lönnrotin eepoksesta? Se oli ”epäpätöinen”, liian kirjallinen ja Lönnrotin turmelema, kaikkea muuta kuin aito kansanruno, jonka suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus oli ottanut 1800-luvun lopulla tutkimuskohteekseen? A. R. Niemen ja Väinö Kaukosen säetutkimukset edustivat eräänlaista kriittistä editiota yksittäisten säkeiden tasolla, mutta Lönnrot toimi toisin, säetasoa laveammin, temaattisesti lähellä olevien runotyyppien ja -aihelmien kanssa.

Lue loppuun →

Joka kodin Singer – naisten oma kodinkone

14.2.2020,
2

Heti juhannukselta aljettiin Aarniolassa valmistella tytärtä Berliinin matkaa varten. Ompelukone hyrräsi aamusta iltaan. Pääkaupungista oli tuotettu taitava ompelija, joka Pariisin uusimpain muotilehtien mukaan valmisteli pukuja, toisen toistaan komeamman.

Näin kuvaa Immi Hellen romaanissaan Eeva Aarnio (1901) kauppaneuvoksen tyttären vaatteiden ompelua ompelukoneella yli 100 vuotta sitten.

Lue loppuun →

Harrastepelailu rakentaa hyvää elämää

7.2.2020,
Kommentoi

Maali! Huusi kaveri leikkipuiston asfalttikentällä ja nosti kädet pystyyn onnistumistaan tuulettaen. Hetken tuota lasten pelailua seuratessani kävi ilmi, että yksilötaitoa pienillä koululaisilla riitti ja joukkueena pelaaminen onnistui. Uskon, että näistä nuorista kasvaa kunnostaan ja terveydestään huolehtivia aikuisia. Joku lapsi voi pihapelien kautta ponnistaa jopa urheilun ammattilaisuuteen, vaikka se ei viihdyttävässä pelailussa olisikaan mikään itsetarkoitus. Leikit ja leikinomaiset pelit on arvioitu huomattavasti tehokkaammaksi liikunnaksi kuin aikuisten organisoimat aktiviteetit, joihin sisältyy usein paljon odottelua.

Leikillä on tärkeä tehtävänsä kaiken ikäisten liikuntaharrastusten motivoijana ja sen merkityksen on arvioitu vain vahvistuvan lähitulevaisuudessa. Tämä päätelmä ei yllätä häntä, joka on vakuuttunut leikin välttämättömyydestä kaikilla inhimillisen elämän osa-alueilla. Höntsän tärkein ”kuntotesti” lienee pelin synnyttämä mielihyvä. Hauskuus ja viihtyminen ovat pelailun perusta.

Lue loppuun →

Kieli leikkikenttänä: latinankielisiä karhuja ja haikuja

31.1.2020,
Kommentoi

Unkarilainen kirjailija ja kääntäjä Sándor Lénárd (1910–1972) eli merkillisen elämän. Hän pakeni ensin Hitlerin valtaannousua Italiaan ja sieltä edelleen Brasiliaan, jossa hän harjoitti lääkärin tointa ja kirjoitti siinä sivussa runoutta ja esseistiikkaa. Hänen käännöstuotannossaan huomiota kiinnittää latinannos Nalle Puhista, joka ilmestyi nimellä Winnie ille Pu 1950-luvulla ensin New Yorkissa, sitten Sao Paolossa ja vasta 1990-luvulla Unkarissa. Tuoreessa monikielisyyttä tutkivassa Kielten ja kirjallisuuksien mosaiikki -teoksessa (SKS 2019) tarkastelen latinan kielen uudiskäyttöä moderneissa runokokeiluissa ja käännöksissä, joista tunnetuimpia on juuri latinankielinen versio A. A. Milnen pienipäisestä ja filosofeeraavasta karhusta. Mitä tapahtuu, kun modernia kirjallisuutta tai sellaisia vaikeasti kääntyviä teoksia kuin nonsense-klassikko Alice in Wonderland käännetään ”taaksepäin” latinaksi? Voiko vanha auktoriteettien kieli herätä uudelleen henkiin tällaisten kirjallisten kokeilujen myötä?

Lue loppuun →

Hyvä vai paha pomo?

24.1.2020,
1

Johtaminen on kiehtova aihe. Siihen liittyy paljon odotuksia ja usein myös pettymyksiä. Yleisesti uskotaan, että johtamisen avulla voidaan vaikuttaa niin organisaatioiden menestykseen kuin ihmisten hyvinvointiinkin. Johtamiseen liittyviä suuria odotuksia kuvaa osaltaan sekin, että jos jokin asia ei oikein suju, aletaan toivoa, että johtaja vaihtuisi.

Johtamiseen liittyvät suuret odotukset ovat saaneet aikaan sen, että johtamista on tutkittu runsaasti. Kuitenkin tämä yli 100 vuotta kestänyt tutkimustoiminta on saanut aikaan harvinaisen vähän villoja. Johtamisesta tiedetään vieläkin sangen vähän. Runsaan tutkimustoiminnan tulokset ovat oikeastaan pikemminkin osoittaneet, mitä johtaminen ei ole, kuin sen mitä se on.

Lue loppuun →