Arkiston aktiiviset vastaajat

SKS:n arkisto järjestää vuosittain useita kirjoituskeruita. Parhaillaan ovat menossa esimerkiksi keruut 2010-luvun häistä ja vanhustenhoidosta. Kirjoitusten lähettäjistä löytyy aktiiveja, jotka ovat vastanneet useaan eri keruuseen. Juuri valmistuneessa väitöskirjassani Minä, lotta, vaimo, äiti. Kerronnan variaatio ja toimijuus aktiivikertojan muistelukerronnassa (Turun yliopisto 2017) tarkastelen yhden SKS:n aktiivivastaajan Toini Pelkosen (s. 1919 Vpl. Pyhäjärvi os. Vesikko) arkistokerrontaa. Tutkimuksessani nousee esiin se, miten yksilö suhteuttaa kirjoittamisen kautta elämäänsä suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla tapahtuneisiin erityisesti naiseuteen liittyviin kulttuurisiin murroksiin. Lisäksi tutkimus käsittelee arkistovastaamisen ja kirjoitetun muistelukerronnan merkityksiä.

Lue loppuun

Muistikko – mihin tarina kiinnittyy?

Muistikko

Synnytämme ajatuksia ja tekoja, joista jää jälkiä. Joskus tulee hyvää, joskus kohtalaista ja joskus pahaa jälkeä. Paljon häviää jäljettömiin, mutta jotain jää jälkipolvillekin. Muistiorganisaatioiden työ on jälkien viisautta. Sitä tehdessä huomaa miten paljon riippuu alustasta, siis siitä mihin jäljet kiinnittyvät.

Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalauskokonaisuudesta on pystytty erottamaan 65 punamultakuvaa: hirviä, ihmisiä, veneitä, kämmeniä, tassuja ja muita kuvioita. Kampakeraamisen kauden luomukset on tehty jäältä tai veneestä käsin, silloisen vedenpinnan tasolla. Ne ovat säilyneet sisäänpäin kaartuvan kallion pinnassa useita tuhansia vuosia. Itse kallio näyttää järveltä katsottuna suurelta kasvojen sivuprofiililta.

Lue loppuun

Kansa matkusti – Maamme kirjat kertovat

Tampereelle suunnitellaan ratikkaliikennettä. Helsingin länsimetrohanke on edennyt pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Turun telakka porskuttaa miljarditilausten voimin. Bussiyhtiöt mullistavat maantie- ja raideliikennettä. Huuverit, nuo tieteisfiktiolta näyttävät kulkupelit, ovat alkaneet vallata jalkakäytäviä. Viranomaisposti on siirtymässä kansalaisten sähköisille asiointitileille.

Matkustusolot ja tietoliikenne muuttuivat ennenkin, kuten käy ilmi Zacharias Topeliuksen (1818–1898) Maamme kirjasta, joka kuvaa kiinnostavasti Suomen liikenneolojen kehitystä 1870-luvulta eteenpäin.

Lue loppuun

Tutkimaton Seitsemän veljestä

Tekstikriittisten editioiden eräs tarkoitus on avata vanhojen teosten tekstiä. Selittää sanoja, jotka ovat jo muuttuneet nykylukijalle vieraiksi mutta myös sitä jo unohtunutta maailmaa, jossa kirjailija on teoksensa kirjoittanut. Samoin kuin antiikkinen messinkiaarre saadaan loistamaan kunnon entisöinnillä, tekstikriittisen laitoksen kommentaarit rapsuttavat teoksesta irti ajan patinan ja kirkastavat tekstin merkityksiä tarjoten lukijalleen mahdollisuuden uudenlaiseen lukukokemukseen.

Aleksis Kiven teosten tekstikriittisten laitosten toimittaminen on edennyt vaiheeseen, jossa työn alla ovat Seitsemän veljeksen tekstikommentaarit. Tekstistä on nyt laadittu sekä kielitieteellisiä, Kiven kieltä selittäviä viitteitä että hengellistä kirjallisuutta, sananparsia ja muuta kansanperinnettä käsitteleviä viitteitä. Viitteissä on avattu esimerkiksi sitä, että Simeonin käyttämä sananparsi ”Siinä ovat kalas, joita onkeilit” tarkoittaa nykykielessä suurin piirtein samaa kuin ”Sitä saa, mitä tilaa”, ja että sana ”rapas” viittaa sisälmyksiin.

Lue loppuun

Kunnia äkräille ja rumille hedelmille

Syksyisten kekriin päättyvien sadonkorjuujuhlien aikaan on syytä palauttaa mieleen äkräs. Lukuisia muotoja ja kirjoitustapoja on tällä kuuluisalla kaksoisnauriilla ollut sitten Mikael Agricolan hämäläisten ja karjalaisten epäjumalaluettelon 1551, jossa se ensimmäisen kerran mainittiin: Egres, ägräs, äcräs,  ägröi, ägrässei, Pyhä Äkrässie, Pyh´Ägräs. Agricolan mukaan Egres oli karjalainen jumala, joka ”hernet/Pawudh/Naurit loi”. Äkräs on askarruttanut tutkijoiden mieliä Kaarle Krohnista lähtien. Myöhemmät perinteentallennukset ortodoksisessa Karjalassa ovat rikastaneet äkräs-kuvaa.

Martti Haavio teki kesällä 1934 pitkän keruumatkan Karjalaan, Salmiin, Suojärvelle, Korpiselkään ja Säämäjärvelle, jolloin hän tallensi myös runsaasti ägräs-tietoutta. Ägräs-riitti kytkeytyi Karjalan puolessa nauriin nostoaikaan syyskuussa: ägräs-nauris kuvattiin ”ylen tuhmaksi”, ”pahantapaiseksi”, koska siinä kaksi naurista oli kasvanut päällekkäin tai yhteen ”isoksi myhkyräksi”. ”Moinen pahanluontoinen nauris: äijö (paljon) naattia, maassa ägristelee”. Tällainen epämuodostuma nostettiin varovasti pellosta, ettei kahta naurista yhdistävä napa vain katkeaisi. Ja ägräs kannettiin juhlasaatossa nauriskuoppaan sen painavuutta karnevalistisesti teeskennellen ja voivotellen: ”oi, oi jygie (painava), en jaksa, oi, oi, en jaksa.”

Lue loppuun

Terveisiä Impivaarasta

Tämän syksyn uutiset kertovat, että peräti joka viides nuori suomalaismies ei suuntaa askeliaan sen enempää kouluun kuin työpaikallekaan. ”Joutilaisuus on lisääntynyt”, otsikot tiesivät pari viikkoa sitten. Hengailupainotteinen elämäntapa johtaa syrjäytymiseen. Elämänhallinta on hukassa. Lukutaito on heikko. Osallistuminen ei kiinnosta.

Tulee mieleen eräs kirjallisuutemme merkkiteos. Sen mukaan eteläisessä Hämeessä lorvi poikasakki, joka vietti huoletonta elämää pitkälle miehuutensa päiviin. ”Niin kului heidän nuoruutensa päivät: kesät metsissä tai maanteillä kiekkoa heittäessä, talvet kodon uunin päällä hiottavassa kuumuudessa.”

Lue loppuun

Kääntäjän pää ja häntä

Kääntäjän aivot on kuin transithalli. Sinne mennään ja sieltä tullaan, mutta harva sinne pysähtyy. Tekstin sanat kulkevat silmien näköhermojen kautta älyprosessorin käsiteltäviksi, mutta pian ne häviävät taas toisten hermojen välityksellä sormiin ja maailmaan. Läpikulkeva massa käy pian ylivoimaiseksi, ja muistiyksikkö lakkaa lähes kokonaan edes yrittämästä muistaa. Luultavasti turvatarkastaja näki sinut ja laukkusi sisällön, mutta osaisi tuskin valita naamaasi tunnistusrivistä edes kahden tunnin jälkeen, ellet ole tehnyt jotain yllättävää ja erikoista. Jos kääntäjä sattuu lukemaan näitä periaatteessa omia sanojaan muutaman kuukauden jälkeen, saattavat ne tuntua yhtä vierailta kuin tiistain 431. matkustajan Pikku myy -kuvioiset pyjamat. ”Kuka noin kirjoittaisi? Kai editori mokasi taas. Hyi.” Kirjallisuuden kääntämisen suurin vääryys toteutuu ikävällä tavalla: kääntäjä muuttuu näkymättömäksi, mutta nyt jopa omissakin silmissään. Satojen tuhansien sanojen vuositahti muuttaa kaiken.

Lue loppuun

Kuka kelpaa historiaan – ”Etteivät liikanaiset toiveet Teitä petä”

umpmuokattuTanholin

Johan Tanholin (1863–1928) Väinö Krohnin kuvaamana v. 1907. Kuva: SKS

Viitasaarelainen loinen Johan Tanholin (1863–1928) oli aktiivinen perinteenkerääjä. Hän keräsi SKS:lle kansanrunoja vuodesta 1886 vuoteen 1892: yhteensä nelisentuhatta perinnemuistiinpanoa ja kuutisenkymmentä kirjettä.

Johan Tanholin kertoi kansanrunouden tutkija F. A. Hästeskolle itsestään seuraavasti: ”Syntynyt olen lokakuun 20 p. 1863 niin sanotusta langenneesta naisesta Kaisa Tanholinista. Isäni, niin kertovat, on ollut joku ylioppilas, joka Viitasaarella on lomaa viettänyt. Viitasaarella olen syntynyt, näillä ”rannoilla runollisilla”. Alakerran lapsia olen, ilman sivistystä jäänyt, sama opiskelun halu ja sama sairastelu vatsassa ja hartioissa on koko ijän seurannut.”

Lue loppuun

Löytämisen iloa ja muistamisen kamppailua

Pyhimysten kunnioittamisen eli kultin tutkimus tuntuu juuri nyt olevan hyvin suosittua. Käynnissä on useita pyhimyskultteihin ja niiden kulttuurisiin merkityksiin ja vaikutuksiin paneutuvia tutkimuksia, julkaisuprojekteja ja opinnäytetöitä. Moni näistä tutkimuksista hyötyy monitieteisyydestä ja lähteiden luovasta käytössä: muun muassa pyhimyskulttiin kirjaimellisestikin “ruumiillisesti” liittyvä reliikkitutkimus on tuottanut kiinnostavia tuloksia luonnontieteellisten ajoitus- ja materiaalitutkimusten avulla.

Uudet löydöt ja niiden tieteelliset tulkinnat ovat mielenkiintoisia, mutta ne myös osoittavat, miten vähän oikeastaan vielä tiedämme keskiajan katolisesta uskosta ja sen harjoittamisen monista muodoista. Ja miten paljon tulkinnallista potentiaalia jo aikaisemmin tunnetussa, mutta nyt uusin menetelmin ja näkökulmin tarkastellussa ja yhdistellyssä aineistossa vielä on.

Lue loppuun

Kirjeitä ja kertomuksia karkotuksesta

Tätä kirjoittaessani Ukrainan edustaja Jamala on juuri voittanut euroviisut 1944-laulullaan. Se kertoo hänen isoäitinsä äidin karkotuksesta Krimiltä Keski-Aasiaan. Stalin pakkosiirsi krimin tataarit sylilapsesta vanhuksiin. Moni kuoli jo matkalla.

Oma kiinnostukseni karkotuksiin syttyi inkerinsuomalaisen isoisäni isän Siperian päiväkirjasta. Hän kirjoitti päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä karkotuksensa alusta aina vangitsemiseensa asti vuonna 1938.

Lue loppuun