Saamelaisuuden määrittelyä kulttuurisella rajamaalla

Kiista saamelaisuuden määrittelystä saattaa näyttää sekavalta sopalta, varsinkin pohjoisten paikallisyhteisöjen ulkopuolella. Keskustelussa vilisee käsitteitä ja etuliitteitä, ja pienet ihmisryhmät vaikuttavat kiivailta ja riitaisilta.

Ei kaikki kristallinkirkasta ole Lapissakaan. Se on kyllä useimmiten selvää, ketkä ainakin ovat saamelaisia. Lapissa asuu kuitenkin myös ihmisiä, joita sukulaissuhteet tai arkisen elämän kulttuuriset piirteet näyttävät kytkevän saamelaiseen maailmaan, mutta joiden paikantuminen etnisissä määrittelyissä ei vaikuta täysin selkeältä.

Lue loppuun

Hankalien naisten laitos – muistitietokeräys Ilmajoen työlaitoksesta

Kerään muistitietoa Ilmajoen työlaitoksesta, jonne suljettiin yhteiskuntaan sopimattomiksi arvioituja naisia vuosina 1937–1972. Laitoksen sulkemisesta on kulunut 50 vuotta, mutta muistitietoa laitosajoista voisi olla saatavilla vielä jossain. Jos olet ollut Ilmajoen työlaitoksessa, olisi erityisen arvokasta kuulla juuri sinun kertomuksesi. Jos omaisesi on ollut laitoksessa, olet työskennellyt siellä tai sinulla on muuten vain muistoja laitoksesta, otathan yhteyttä. Haastattelut tallennetaan haastateltavien luvalla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, henkilötiedot ovat luottamuksellisia.

Lue loppuun

Kaanon ja kulttuuriperintö

Kansakuntaisuutta ja kansallista kulttuuria määritellään kahdesta suunnasta: rajapinnoista käsin suhteessa toisiin ja kulttuurisen itseyden kannalta olennaisista keskuksista käsin. Keskusten kuvittaminen ja kertominen ja symbolinen legitimointi on tehtävään valikoituneiden kulttuurituotteiden, kaanonin, tehtävä. Kaanonit kiteyttävät arvovaltaisia diskursseja ja niiden piirissä syntyvät kansalliset kertomukset ja kuvastot. Keskuksissa valta kiteytyy väkeviksi symboleiksi ja rituaaleiksi: liputuspäiviksi ja kilpailuiksi. Samalla kaanon väistämättä ammentaa rajoiltaan marginaaleista ja marginaalit kyseenalaistavat kaanonia.

Lue loppuun

Elämäni esineet

Oletko pitänyt tallessa lapsuutesi unilelun? Onko sinulla jokin perintöesine, johon liittyy sukutarina? Kuuluuko jokin tietty esine erottamattomasti juuri sinun kotiisi? Millaiset esineet luovat kodikkuutta? Millaiset raivostuttavat, turhauttavat tai ovat turhia? Omistatko esineitä, joista et haluaisi luopua koskaan?

Lue loppuun

Muistot mielisairaalasta kulkevat ihmisten mukana

Vielä jokunen vuosi tai vuosikymmen sitten melkein jokaista niemennokkaa Suomessa koristi mielisairaala. Paikkakuntia tunnettiin sairaaloiden nimillä ja lapsia peloteltiin niillä. Yhden perheenjäsenen sairaalaan joutuminen saattoi leimata koko perheen. Toisaalta sairaalat työllistivät suuria määriä ihmisiä, ja joillain paikkakunnilla niiden koettiin tuovan väriä koko yhteisön elämään.

Lue loppuun

Himmeä voitto? 1990-luvun alun murros Suomessa

Kylmän sodan päättyminen on tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi kuluneen vuoden aikana, jolloin Euroopassa käydään jälleen avointa sotaa. On mahdollista luonnehtia, että määrätty, 1980–1990-luvun vaihteesta alkanut aikakausi on kenties päättynyt.

Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden viitekehyksessä 1990-luvusta on usein puhuttu transitiona eli siirtymänä enemmän tai vähemmän suljetuista ja sosialistisista yhteiskunnista avoimeen markkinatalouteen. 1990-luvun alun aikalaiskokemuksissa korostuivat kuitenkin epävarmuus ja tunne liminaalisuudesta eli välitilasta. Jotakin oli murtunut, mutta tulevaisuus tarjosi sekä toiveita että pelkoja, muttei helppoja ratkaisuja.

Lue loppuun

”Laaja”, ”pitkä” ja ”yksityiskohtainen” Päätalo

Missä Kalle Päätalon kirjassa käymäläreissu kestää kymmenen sivua? – Taivalkoskella pidetyn Päätalo-tietovisan lämmittelykysymyksen oikea vastaus on tietenkin, että ei missään.

Käymäläreissukysymys toi mieleeni, että Päätalosta on voimakkaita mielipiteitä usein niilläkin, jotka eivät hänen tuotantoaan tunne. Olen havainnut ainakin kolmenlaista suhtautumista Päätaloon. Ensinnäkään Päätalon kirjoihin ei haluta tarttua ollenkaan. Toisaalta taas osa on yrittänyt lukea niitä joskus ja luovuttanut. On tietysti myös niitä, jotka Päätalon kerronta on tempaissut kerralla mukaansa.

Lue loppuun

Sofistikoituneita kertomuksia

Sofi Oksasta voi pitää harvinaisena suomalaisena ”tähtikirjailijana”, joka on sekä julkisuuden hahmo että median moniottelija, jota seurataan iltapäivälehdissä ja jota kysytään asiantuntijaksi television ajankohtaisohjelmiin. Vähemmän huomiota on toistaiseksi saanut Oksasen keskeisin rooli, romaanikirjailija. Oksaselle romaani on kuitenkin nähdäkseni vakava kulttuurisen ja yhteiskunnallisen puheenvuoron väline, samalla kun romaani aina myös kiinnittää lukijan huomion omaan taiteelliseen muotoonsa. Niinpä kutsun Sofi Oksasen romaaneja – vain puoliksi leikilläni – ”sofistikoituneiksi” kertomuksiksi.

Lue loppuun

Miksi Neuvostoliiton muistaminen on tärkeää?

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt itänaapuristamme päivänpolttavan ja tunteita kuohuttavan aiheen. Suomi muiden länsimaiden mukana – aivan oikein – tuomitsee Venäjän hyökkäyksen. Kansalaisten parissa päätään nostaa myös Venäjään kohdistuva pelko, jolla on Suomessa pitkät historialliset juuret. Pelko ilmenee monen kohdalla kaikkeen Venäjään liittyvään kohdistuvana vihamielisyytenä: yhdet haluavat itärajalle aidan, toisille riittäisi venäläisten turistiviisumien epääminen. Kyse ei kuitenkaan ole vain pelon synnyttämästä vihasta; moni tuntee hyvin ymmärrettävästi myös hyökkäyssotaan kohdistuvaa moraalista suuttumusta.

Lue loppuun