Viestinnän loikkia maailman menossa – ajatuksia Agricolan ja suomen kielen päivänä

6.4.2020,
Kommentoi

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää vietetään tänä vuonna kevään muiden merkkipäivien ja juhlien tavoin poikkeuksellisissa oloissa ja tunnelmissa. Maailma mullistui nopeasti – koulut, opiskelupaikat ja monet julkiset tilat ja työpaikat ovat kiinni, monet palvelut on lakkautettu, liikkumista ja kokoontumista rajoitettu ja kasvokkain tapaamisia kehotettu välttämään. Muutoksista huolimatta viestintä ja ihmisten välinen vuorovaikutus eivät ole lakanneet tai välttämättä edes vähentyneet – tiedonvälitys ja kommunikointi ovat vain siirtyneet osin muille foorumeille ja saaneet uusia muotoja. Monen yksilön, perheen ja yrityksen toiminnassa viestintävälineiden käyttö eroaakin huomattavasti viimekeväisestä tai muutaman viikon takaisesta. Monille aiemmin vähän käytetyille tai hyödyntämättömille keinoille ja teknisille sovelluksille on tullut tarvetta.

Viestinnän ja tiedonvälityksen murroksia on koettu historiassa monenlaisia ennenkin. 2000-luvun sähköisen viestinnän kehityksestä ja viime viikkojen tapahtumista vauhtia saaneesta digiloikasta voi rakentaa aasinsillan 1500-luvun viestinnälliseen käännekohtaan. Meillä elettiin muun pohjoisen Euroopan tavoin kansankielisen kirjallistumisen murrosta. Kirjoitetun muodon sai joukko kieliä, joita oli aiemmin käytetty yksinomaan tai lähes yksinomaan puhuttuina. Kirjoja painettiin kielillä, joilla ei ollut aiemmin julkaistu mitään. Oli myös vanhoja kirjakieliä, jotka uusien julkaisujen myötä uudistuivat ja vakiintuivat. Luotiin perustoja monille kirjakielille – niin myös suomelle. Jälkeenpäin historiankirjoituksessa määriteltyjen aikakausien näkökulmasta painettujen suomenkielisten teosten myötä meillä murtauduttiin keskiajalta uudelle ajalle.   

Lue loppuun →

Karttoja karkotusmatkalle

3.4.2020,
1

Valmistelen väitöskirjaa Stalinin ajan pakkosiirtojen kokemuksista inkerinsuomalaisten muistitiedossa ja aikalaiskirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu haastattelujen lisäksi inkerinsuomalaisten yksityiskirjeistä, jotka kertovat joukkokarkotuksista ja inkerinsuomalaisten diasporasta.

Inkeristä karkotettiin noin 45 000 inkerinsuomalaista 1930-luvulla eri puolille Neuvostoliittoa. Myös monia muita etnisiä ryhmiä karkottiin. Karkotuspaikoista lähetyt kirjeet olivat koskettavia. Niiden kaukaiset lähetyspaikat ympäri Stalinin hallitsemaa Neuvostoliittoa jäivät mietityttämään minua.

Lue loppuun →

Soturinaisen kasvot tuhannen vuoden takaa

27.3.2020,
Kommentoi

Yleisen mielikuvan mukaan viikinkiajalla miehet ryöstelivät ja taistelivat naisten odottaessa kiltisti kotona aitanavaimet vyöstä roikkuen. Tätä mielikuvaa on ahkerasti kyseenalaistettu viime vuosina tuoreimmassa tutkimuksessa. Viimeisin uutinen viikinkiajan skandinaavisista soturinaisista kaikui marraskuun alussa Norjasta. Solørin viikinkiaikaiselta hautausmaalta löytyi jo vuonna 1900 noin 19-20 vuotiaan, 155 senttiä pitkän naisen luuranko, joka oli haudattu aseiden kanssa. Naisen kanssa samaan hautaan oli aseteltu miekka, nuolia, keihäs ja kirves, minkä lisäksi kallossa oli suuri lyöntijälki. Naisen pää lepäsi kilven päällä. Koska kyseessä oli nainen, ei hautaa aluksi pidetty soturihautana. Vuosisadan alussa yleinen mielikuva hampaisiin asti aseistetuista viikingeistä oli hyvin miehinen eikä haudasta löytynyt soturinainen istunut tähän käsitykseen. Ajateltiin, että miehen haudasta löytyy aseita ja naisen koruja eikä asiassa ollut mitään epäselvyyttä ilmeisestä arkeologisesta todistusaineistosta huolimatta.

Lue loppuun →

Meidän Suokki: Osallisuus ja osallistava tutkimus Unescon maailmanperintökohteessa

20.3.2020,
Kommentoi

Miten osallistava tutkimus vaikuttaa kaupunginosan asukkaisiin? Millaista aineistoa arkistoon kertyy paikkasuhteen ulottuvuuksista? Näistä teemoista keskustelimme Tieteiden yönä SKS:n arkistosalissa. Ajankohtaista tietoa samoista teemoista tarjoaa myös uusi kahdeksanosainen Elävä Suomenlinna -podcast-sarja, jota rahoittaa Tieteen tiedotus ry.

Suomenlinnalainen Karoliina Harvikka ja minä Elävä Suomenlinna -hankkeen johtajana kerroimme Tieteiden yön yleisölle osallistavasta ja vuorovaikutteisesta kenttätutkimuksesta. Entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Suomenlinnan työntekijöitä on viime vuosina haastateltu yksin ja ryhmäkeskusteluissa yhteensä yli 60. Haastattelut on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Lue loppuun →

Palvelumuotoilua SKS:n kirjastossa

13.3.2020,
Kommentoi

Kun vierailet SKS:n kirjastossa nyt, saatat yllättyä: vastassa on uudistunut kirjaston 1. kerros. Vanhanaikaiseksi käynyt asiakaspalvelutiski korokkeineen on purettu, kirjahyllyjen ja asiakaspalvelupisteen sijoitus muuttunut ja 1. kerrokseen on nostettu uutuuskirjat ja -lehdet. Uutuuksia voit halutessasi jäädä selailemaan viihtyisään oleskelunurkkaukseen. Hakuteokset olemme siirtäneet pohjakerrokseen. Myös itsepalvelu on mahdollista, sillä olemme ottaneet käyttöön uudet lainaus- ja palautusautomaatit sekä varausten itsepalvelunoudon.

Kiitos tilauudistuksen ideoinnista kuuluu ennen kaikkea asiakkaillemme, joiden kokemuksia ja toiveita kirjaston palveluista selvitimme viimesyksyisessä palvelumuotoiluprojektissa yhdessä palvelumuotoilutoimisto Kuudes Helsingin kanssa.

Lue loppuun →

Arkkiveisut – epäkirjallisuutta, epärunoutta ja epäperinnettä?

6.3.2020,
1

Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt pienoisromaani Muuan markkinamies alkaa tilanteesta, jossa kertoja seisoskelee torilla ja kuuntelee kuinka ”vanha Leppänen, se iänikuinen viisujen kauppias ja entinen sotamies”, laulaa ja myy arkkiviisujaan:

”Viisumestariksi” tätä miestä kansan kesken kutsuttiin eikä herratkaan sen hartaammin kuuntele ”konserttimestarejaan”, kuin markkinamiehet kuuntelivat häntä. Suuri oli hänen tavaransa menekki, eivätkä markkinat monen mielestä olisi markkinoita olleetkaan, jos ei Leppästä olisi niillä näkynyt. Mutta ei niitä markkinoita olekaan vielä taidettu Kuopiossa viettää, joilla Leppäsen täräjävää ääntä ei olisi kuulunut. Eikä Kuopioon yksistään, vaan moneen paikkaan muuannekin, missä vain on lupa markkinoita pitää, kaikkiin Leppänen ennättää, joka paikassa hänet tunnetaan ja joka paikassa häneltä viisuja ostetaan.

Lue loppuun →

Harjoittelu muotokuvien silmien alla

28.2.2020,
Kommentoi

Nimeni on Claudia Nierste ja olen työskennellyt puoli vuotta harjoittelijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, tarkemmin sanoen FILIssä.

Jo opintojeni aikana Greifswaldin yliopistolla minua kiinnosti kirjakielen kehitys. Kaikkien kielten historiassa sekoittuvat itse kieli sekä valta ja politiikka tavalla, joka osoittaa, että meidän tapamme puhua ja kirjoittaa ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Suomen kirjakielen kehitys kiinnostaa minua erityisesti, koska se on niin nuori verrattuna muihin maailmankieliin.

Lue loppuun →

Oi Kalevala! – tutkijat Kalevalan kriittisen edition parissa

21.2.2020,
Kommentoi

Oli kuuma alkukesän päivä vuonna 2015. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosasto oli kokoontunut Suomenlinnaan ideoimaan tulevaisuudessa rahoitettavia tutkimushankkeita. Tarkoituksena oli pitää myyntipuhe hypoteettisille rahoittajille. Ryhmämme Kalevala-idealle hymyiltiin vinosti – olihan Kalevala, ah, niin passé – mutta tuona kesää enteilevänä päivänä Suomenlinnan nurmella onnistuimme perustelemaan rahoituksen Kalevalan kriittiselle editiolle.

Todellista hankerahoitusta piti vielä odottaa, mutta idea sai siivet alleen. Miksi Kalevalasta ei ollut kriittistä laitosta? Oliko syynä historian kuluessa usein toistettu ajatus Lönnrotin eepoksesta? Se oli ”epäpätöinen”, liian kirjallinen ja Lönnrotin turmelema, kaikkea muuta kuin aito kansanruno, jonka suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus oli ottanut 1800-luvun lopulla tutkimuskohteekseen? A. R. Niemen ja Väinö Kaukosen säetutkimukset edustivat eräänlaista kriittistä editiota yksittäisten säkeiden tasolla, mutta Lönnrot toimi toisin, säetasoa laveammin, temaattisesti lähellä olevien runotyyppien ja -aihelmien kanssa.

Lue loppuun →

Joka kodin Singer – naisten oma kodinkone

14.2.2020,
2

Heti juhannukselta aljettiin Aarniolassa valmistella tytärtä Berliinin matkaa varten. Ompelukone hyrräsi aamusta iltaan. Pääkaupungista oli tuotettu taitava ompelija, joka Pariisin uusimpain muotilehtien mukaan valmisteli pukuja, toisen toistaan komeamman.

Näin kuvaa Immi Hellen romaanissaan Eeva Aarnio (1901) kauppaneuvoksen tyttären vaatteiden ompelua ompelukoneella yli 100 vuotta sitten.

Lue loppuun →

Harrastepelailu rakentaa hyvää elämää

7.2.2020,
Kommentoi

Maali! Huusi kaveri leikkipuiston asfalttikentällä ja nosti kädet pystyyn onnistumistaan tuulettaen. Hetken tuota lasten pelailua seuratessani kävi ilmi, että yksilötaitoa pienillä koululaisilla riitti ja joukkueena pelaaminen onnistui. Uskon, että näistä nuorista kasvaa kunnostaan ja terveydestään huolehtivia aikuisia. Joku lapsi voi pihapelien kautta ponnistaa jopa urheilun ammattilaisuuteen, vaikka se ei viihdyttävässä pelailussa olisikaan mikään itsetarkoitus. Leikit ja leikinomaiset pelit on arvioitu huomattavasti tehokkaammaksi liikunnaksi kuin aikuisten organisoimat aktiviteetit, joihin sisältyy usein paljon odottelua.

Leikillä on tärkeä tehtävänsä kaiken ikäisten liikuntaharrastusten motivoijana ja sen merkityksen on arvioitu vain vahvistuvan lähitulevaisuudessa. Tämä päätelmä ei yllätä häntä, joka on vakuuttunut leikin välttämättömyydestä kaikilla inhimillisen elämän osa-alueilla. Höntsän tärkein ”kuntotesti” lienee pelin synnyttämä mielihyvä. Hauskuus ja viihtyminen ovat pelailun perusta.

Lue loppuun →