Harjoittelu muotokuvien silmien alla

Nimeni on Claudia Nierste ja olen työskennellyt puoli vuotta harjoittelijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, tarkemmin sanoen FILIssä.

Jo opintojeni aikana Greifswaldin yliopistolla minua kiinnosti kirjakielen kehitys. Kaikkien kielten historiassa sekoittuvat itse kieli sekä valta ja politiikka tavalla, joka osoittaa, että meidän tapamme puhua ja kirjoittaa ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Suomen kirjakielen kehitys kiinnostaa minua erityisesti, koska se on niin nuori verrattuna muihin maailmankieliin.

Lue loppuun

Oi Kalevala! – tutkijat Kalevalan kriittisen edition parissa

Oli kuuma alkukesän päivä vuonna 2015. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosasto oli kokoontunut Suomenlinnaan ideoimaan tulevaisuudessa rahoitettavia tutkimushankkeita. Tarkoituksena oli pitää myyntipuhe hypoteettisille rahoittajille. Ryhmämme Kalevala-idealle hymyiltiin vinosti – olihan Kalevala, ah, niin passé – mutta tuona kesää enteilevänä päivänä Suomenlinnan nurmella onnistuimme perustelemaan rahoituksen Kalevalan kriittiselle editiolle.

Todellista hankerahoitusta piti vielä odottaa, mutta idea sai siivet alleen. Miksi Kalevalasta ei ollut kriittistä laitosta? Oliko syynä historian kuluessa usein toistettu ajatus Lönnrotin eepoksesta? Se oli ”epäpätöinen”, liian kirjallinen ja Lönnrotin turmelema, kaikkea muuta kuin aito kansanruno, jonka suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus oli ottanut 1800-luvun lopulla tutkimuskohteekseen? A. R. Niemen ja Väinö Kaukosen säetutkimukset edustivat eräänlaista kriittistä editiota yksittäisten säkeiden tasolla, mutta Lönnrot toimi toisin, säetasoa laveammin, temaattisesti lähellä olevien runotyyppien ja -aihelmien kanssa.

Lue loppuun

Joka kodin Singer – naisten oma kodinkone

Heti juhannukselta aljettiin Aarniolassa valmistella tytärtä Berliinin matkaa varten. Ompelukone hyrräsi aamusta iltaan. Pääkaupungista oli tuotettu taitava ompelija, joka Pariisin uusimpain muotilehtien mukaan valmisteli pukuja, toisen toistaan komeamman.

Näin kuvaa Immi Hellen romaanissaan Eeva Aarnio (1901) kauppaneuvoksen tyttären vaatteiden ompelua ompelukoneella yli 100 vuotta sitten.

Lue loppuun

Harrastepelailu rakentaa hyvää elämää

Maali! Huusi kaveri leikkipuiston asfalttikentällä ja nosti kädet pystyyn onnistumistaan tuulettaen. Hetken tuota lasten pelailua seuratessani kävi ilmi, että yksilötaitoa pienillä koululaisilla riitti ja joukkueena pelaaminen onnistui. Uskon, että näistä nuorista kasvaa kunnostaan ja terveydestään huolehtivia aikuisia. Joku lapsi voi pihapelien kautta ponnistaa jopa urheilun ammattilaisuuteen, vaikka se ei viihdyttävässä pelailussa olisikaan mikään itsetarkoitus. Leikit ja leikinomaiset pelit on arvioitu huomattavasti tehokkaammaksi liikunnaksi kuin aikuisten organisoimat aktiviteetit, joihin sisältyy usein paljon odottelua.

Leikillä on tärkeä tehtävänsä kaiken ikäisten liikuntaharrastusten motivoijana ja sen merkityksen on arvioitu vain vahvistuvan lähitulevaisuudessa. Tämä päätelmä ei yllätä häntä, joka on vakuuttunut leikin välttämättömyydestä kaikilla inhimillisen elämän osa-alueilla. Höntsän tärkein ”kuntotesti” lienee pelin synnyttämä mielihyvä. Hauskuus ja viihtyminen ovat pelailun perusta.

Lue loppuun

Kieli leikkikenttänä: latinankielisiä karhuja ja haikuja

Unkarilainen kirjailija ja kääntäjä Sándor Lénárd (1910–1972) eli merkillisen elämän. Hän pakeni ensin Hitlerin valtaannousua Italiaan ja sieltä edelleen Brasiliaan, jossa hän harjoitti lääkärin tointa ja kirjoitti siinä sivussa runoutta ja esseistiikkaa. Hänen käännöstuotannossaan huomiota kiinnittää latinannos Nalle Puhista, joka ilmestyi nimellä Winnie ille Pu 1950-luvulla ensin New Yorkissa, sitten Sao Paolossa ja vasta 1990-luvulla Unkarissa. Tuoreessa monikielisyyttä tutkivassa Kielten ja kirjallisuuksien mosaiikki -teoksessa (SKS 2019) tarkastelen latinan kielen uudiskäyttöä moderneissa runokokeiluissa ja käännöksissä, joista tunnetuimpia on juuri latinankielinen versio A. A. Milnen pienipäisestä ja filosofeeraavasta karhusta. Mitä tapahtuu, kun modernia kirjallisuutta tai sellaisia vaikeasti kääntyviä teoksia kuin nonsense-klassikko Alice in Wonderland käännetään ”taaksepäin” latinaksi? Voiko vanha auktoriteettien kieli herätä uudelleen henkiin tällaisten kirjallisten kokeilujen myötä?

Lue loppuun

Hyvä vai paha pomo?

Johtaminen on kiehtova aihe. Siihen liittyy paljon odotuksia ja usein myös pettymyksiä. Yleisesti uskotaan, että johtamisen avulla voidaan vaikuttaa niin organisaatioiden menestykseen kuin ihmisten hyvinvointiinkin. Johtamiseen liittyviä suuria odotuksia kuvaa osaltaan sekin, että jos jokin asia ei oikein suju, aletaan toivoa, että johtaja vaihtuisi.

Johtamiseen liittyvät suuret odotukset ovat saaneet aikaan sen, että johtamista on tutkittu runsaasti. Kuitenkin tämä yli 100 vuotta kestänyt tutkimustoiminta on saanut aikaan harvinaisen vähän villoja. Johtamisesta tiedetään vieläkin sangen vähän. Runsaan tutkimustoiminnan tulokset ovat oikeastaan pikemminkin osoittaneet, mitä johtaminen ei ole, kuin sen mitä se on.

Lue loppuun

Konferenssimatkalla fiktion ja faktan rajamaastossa

Viime vuonna tuli kuluneeksi 300 vuotta siitä, kun Daniel Defoen Robinson Crusoe julkaistiin. Aikansa matkakertomuksista vaikutteita saanut seikkailuromaani on yksi osoitus siitä, miten romaani ja matkakertomus ovat kirjallisuudenlajeina vaikuttaneet toisiinsa puolin ja toisin. Kirjan merkkivuoden kunniaksi järjestettiin joulukuussa 2019 Lissabonissa matkakirjallisuuden tutkimukseen keskittyvä konferenssi Touring Travel Writing: Between Fact and Fiction. Konferenssin järjestivät yhteistyössä kaksi tutkimuslaitosta, CETAPS (Centre for English, Translation and Anglo-Portuguese Studies) Lissabonista ja CELIS (Centre de Recherches sur les Littératures et la Sociopoétique) Clermont-Ferrandista. Konferenssipaikkana oli aikoinaan jesuiittakoulunakin toiminut rakennus NOVA-yliopiston Campolide-kampuksella. 

Lue loppuun

Klassikoita selkokielelle

Osallistuin kesällä 2018 selkokirjoittamisen kurssille, jonka Selkokeskus ja Oriveden opisto toteuttivat yhteistyössä. Tampereella, Ahlmanin opistolla järjestetyn kaksipäiväisen kurssin tavoitteena oli antaa valmiuksia selkokirjoittamisesta kiinnostuneille ja etenkin omaa selkokirjaa suunnitteleville.

Kun selailin illalla majoituspaikassa luetteloa Suomessa julkaistuista selkokirjoista, kiinnitin huomiota mieskirjailijoiden klassikkoteoksista laadittujen selkomukautusten suureen määrään. Siinä missä Hirvenhiihtäjät, Seitsemän veljestä ja Rautatie oli mukautettu selkokielelle, Huojuvaa taloa, Työmiehen vaimoa tai Sudenmorsianta ei luettelosta löytynyt.

Lue loppuun

Joulutonttu sai vaikutteita ikivanhoista tontuista

Paljon kiltimpi kuin saunatonttu
1800-luvun loppupuolella yleistynyt joulutonttu on niin uusi tonttusuvun tulokas, että esimerkiksi Elias Lönnrot ei sitä tuntenut. Joulutontut, jotka Suomessa nähtiin ensimmäisten joukossa touhuilevan, esiintyivät joulun alla vuonna 1881 Helsingin Ylioppilastalon näyttämöllä arpajaisjuhlassa, jossa kerättiin varoja suomalaiselle teatterille.  12 joulutontun ryhmässä temmelsivät Aino Järnefelt, Helmi Krohn ja Ilmari Krohn.

Suomen ensimmäisistä joulutontuista kehkeytyi merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Aino Järnefeltistä tuli Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius. Ilmari Krohn kunnostautui säveltäjänä, muusikkona ja musiikkitieteilijänä. Helmi Krohnista tuli kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Hän oli myös meedio, joka perusti Suomen Spiritualistisen Seuran. Tonttujen arvoitukselliseen imagoon sopii hyvin se, että liikutaan oudoilla taajuuksilla. Koska tontut ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään, on syytä mainita, että Aino Sibelius eli 97-vuotiaaksi, Helmi Krohn 95-vuotiaaksi ja Ilmari Krohn 92-vuotiaaksi.

Heikki Saure, Tonttu – Tarua ja totta. SKS 2019.

Lue loppuun

Sampo oli oikeasti sittenkin…

Mysteereistä yleensä versoaa teorioita ja tulkintoja niiden ratkaisemiseksi. Kalevalassa on yksi tällainen kysymys ylitse muiden, ja se kuuluu: ”Mikä on sampo?” Tätä on kyselty niin tosissaan tiedepiireissä kuin leikkimielisesti kotonurkissa ainakin yli 200 vuotta. Sampoa luonnehditaan toistuvasti kirjokanneksi, mutta muuten itse Kalevalassa sammon olemuksesta ja varsinkaan ulkonäöstä ei kovin paljon suoraan kerrota. Ei ihme, että rikkauksia tuottava esine houkuttelee keksimään yhä uusia tulkintoja, niin konkreettisia kuin abstrakteja ja symbolisiakin.

Vaikuttavin omista varhaisista Kalevala-muistoistani liittyy juuri sampoon ja on peräisin alakoulun 3. luokalta. Silloin Kalevalan päivän nurkilla sattui olemaan oikein vanha kunnon talvipäivä – paljon suojalunta ja auringonpaistetta. Koko pieni kyläkoulumme jaettiin ikäryhmät ylittäviin ryhmiin ja lähetettiin koulun takapihalle ottamaan osaa lumiveistoskisaan aiheena sampo.

Lue loppuun