Saamelaisuuden määrittelyä kulttuurisella rajamaalla

3.2.2023,
Kommentoi

Kiista saamelaisuuden määrittelystä saattaa näyttää sekavalta sopalta, varsinkin pohjoisten paikallisyhteisöjen ulkopuolella. Keskustelussa vilisee käsitteitä ja etuliitteitä, ja pienet ihmisryhmät vaikuttavat kiivailta ja riitaisilta.

Ei kaikki kristallinkirkasta ole Lapissakaan. Se on kyllä useimmiten selvää, ketkä ainakin ovat saamelaisia. Lapissa asuu kuitenkin myös ihmisiä, joita sukulaissuhteet tai arkisen elämän kulttuuriset piirteet näyttävät kytkevän saamelaiseen maailmaan, mutta joiden paikantuminen etnisissä määrittelyissä ei vaikuta täysin selkeältä.

Lue loppuun →

Haaveesta totta – SKS:n arkisto- ja kirjastomakasiinin tarina

31.1.2023,
1

Nelisenkymmentä vuotta sitten työskentelin silloisessa Valtionarkistossa eli nykyisessä Kansallisarkistossa vahtimestarin tuuraajana. Historian- ja kirjallisuuden opiskelijalle oli mielekästä kurkistaa sisään siihen, miten arkisto varsinaisesti toimii. Pelkästään tutkijasalissa hankittu ymmärrys arkistosta on yhtä pinnallinen kuin kirjantekijän ymmärrys on kirjojen kustantamisesta. Työhöni kuului mm. kosteuden mittaaminen arkiston eri tiloissa, asiakirjojen kaukolainasalkkujen pakkaaminen, lähettäminen ja vastaanottaminen sekä asiakirjojen noutaminen sekä maanpäällisistä että maanalaisista säilytystiloista. Olen eksynyt käytäviin ja olen jäänyt jumiin maanalaisiin kerroksiin nousevaan hissiin.

Lue loppuun →

Hankalien naisten laitos – muistitietokeräys Ilmajoen työlaitoksesta

27.1.2023,
1

Kerään muistitietoa Ilmajoen työlaitoksesta, jonne suljettiin yhteiskuntaan sopimattomiksi arvioituja naisia vuosina 1937–1972. Laitoksen sulkemisesta on kulunut 50 vuotta, mutta muistitietoa laitosajoista voisi olla saatavilla vielä jossain. Jos olet ollut Ilmajoen työlaitoksessa, olisi erityisen arvokasta kuulla juuri sinun kertomuksesi. Jos omaisesi on ollut laitoksessa, olet työskennellyt siellä tai sinulla on muuten vain muistoja laitoksesta, otathan yhteyttä. Haastattelut tallennetaan haastateltavien luvalla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, henkilötiedot ovat luottamuksellisia.

Lue loppuun →

Paatin siirtäminen ja pelegrimin retki: herra Martin lainsuomennoksen Nordströmin koodeksi nyt avoimena verkossa

20.1.2023,
Kommentoi
Katkelma herra Martin lainsuomennoksen Nordströmin koodeksista, Maakaaren 28. pääkappale. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian arkistoaineistot.

Kirkonmies Martinus Olavin 1580-luvulla laatima, omana aikanaan painamatta jäänyt käännös Kristoffer Baijerilaisen hallituskaudella vahvistetusta maanlaista (1442) on vanhin tunnettu lainsuomennos ja tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen hallinnollinen tekstikokonaisuus. Maanlaki koostuu 14 kaaresta, joiden nykykieliset nimet (Ulkuniemi 1978) ovat Kuninkaankaari, Naimiskaari, Perintökaari, Maakaari, Rakennuskaari, Kauppakaari, Käräjäkaari, Rauhavalan kaari, Törkeitten asiain kaari, Tahallisen tapon kaari, Tapaturmaisen tapon kaari, Tahallisen haavoittamisen kaari, Tapaturmaisen haavoittamisen kaari ja Varkaankaari. Laki oli voimassa vuoteen 1734, jolloin erilliset maan- ja kaupunginlait korvattiin yhteisellä valtakunnanlailla.

Lue loppuun →

Kaanon ja kulttuuriperintö

19.1.2023,
Kommentoi

Kansakuntaisuutta ja kansallista kulttuuria määritellään kahdesta suunnasta: rajapinnoista käsin suhteessa toisiin ja kulttuurisen itseyden kannalta olennaisista keskuksista käsin. Keskusten kuvittaminen ja kertominen ja symbolinen legitimointi on tehtävään valikoituneiden kulttuurituotteiden, kaanonin, tehtävä. Kaanonit kiteyttävät arvovaltaisia diskursseja ja niiden piirissä syntyvät kansalliset kertomukset ja kuvastot. Keskuksissa valta kiteytyy väkeviksi symboleiksi ja rituaaleiksi: liputuspäiviksi ja kilpailuiksi. Samalla kaanon väistämättä ammentaa rajoiltaan marginaaleista ja marginaalit kyseenalaistavat kaanonia.

Lue loppuun →

Elämäni esineet

13.1.2023,
Kommentoi

Oletko pitänyt tallessa lapsuutesi unilelun? Onko sinulla jokin perintöesine, johon liittyy sukutarina? Kuuluuko jokin tietty esine erottamattomasti juuri sinun kotiisi? Millaiset esineet luovat kodikkuutta? Millaiset raivostuttavat, turhauttavat tai ovat turhia? Omistatko esineitä, joista et haluaisi luopua koskaan?

Lue loppuun →

”Sinä yönä minusta tuli ei-mitään”

22.12.2022,
2

Keväällä 2021 SKS:n arkisto järjesti kirjoituskilpailun ja muistitietokeruun otsikolla ”Pakolaismatkalla” (15.1.–15.5.2021). Kirjoituskilpailuun saapui 37 vastausta ja aineistoa kertyi yli 200 sivua. Kokemus monikielisen keruun järjestämisestä ja aineiston käsittelystä opetti meille arkistossa paljon. Alkuperäinen aineisto on kirjoitettu kymmenellä eri kielellä: suomeksi, englanniksi, arabiaksi, persiaksi, turkiksi, kurdiksi, venäjäksi, espanjaksi, albaniaksi ja tigrinjaksi. Kuten kielistä voi päätellä, kirjoituskilpailuun vastanneet ovat eri aikoina ja eri suunnista Suomeen saapuneita ihmisiä. Ennen kaikkea keruu tuotti vaikuttavan aineiston, joka kuvaa pakolaismatkan tehneiden taustoja, yleisiä oloja ja henkilökohtaisia tilanteita lähtömaissa, matkan vaiheita ja Suomeen saapumista.

Lue loppuun →

Elämäkerta ajassa

20.12.2022,
Kommentoi

Ehuru vårt lands litteratur har att uppvisa flere förtjenstfulla biografiska arbeten öfver enskilda personer och ett genom mycken mödosam forskning sammanbragdt biografiskt material, sakna vi dock ännu en omfattande, frö den större allmänheten egnad samling af lefnadsteckningar, genom hvilken materialet kunde göras fruktbärande. (Finland minnesvärde män. Företal, s. III, Helsingfors 1853)

Vuonna 1853 julkaistun Finlands minnesvärde män eli Suomen muistamisen arvoisat miehet esipuhe jatkuu pohdinnalla siitä, miten suomalaisten osuus Ruotsin ja Suomen historiassa saadaan näkyviin juuri elämäkertojen avulla, vaikka se ensisijaisesti tapahtuukin kulttuurihistorian saralla (äfvensom derföre att den äger närmasta samband med kulturhistorien, p. III). Suomen poliittinen historia on esipuheen kirjoittajien mukaan yksinomaan Ruotsin historiaa, mutta kulttuurin kehitys ja leviäminen on oman kansan tekoa. Suomen kulttuurin luojat ja levittäjät on siis pelastettava unohdukselta. Heidän elämäkerroistaan saadaan ainekset Suomen kansan yleiselle historialle. Esipuheen näkemys heijastelee Zachris Topeliuksen Pohjalaisessa osakunnassa 9. marraskuuta 1843 luetun ja Joukahaisessa 1845 julkaistun kilpakirjoituksen Äger Finska Folket en Historie näkemyksiä.

Lue loppuun →

Kolonisoitu Karjala ja kiistetty Kalevala

14.12.2022,
5

Pari sataa vuotta sitten Euroopassa suurvallat – ja vähän pienemmätkin – olivat piirrelleet rajoja reippaalla kädellä uudestaan. Ikävä kyllä tämä ei tapahtunut sisäsiististi piirustuspöydän äärellä, vaan esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nykyisen päärakennuksen kohdalla kaupungin talot paloivat kivijalkaa myöten. Ihmisiä kuoli, he ruhjoituivat, paloivat tai jäivät kodittomiksi. Ne, jotka selvisivät Napoleonin sodista ja jotka olivat niin etuoikeutettuja, että oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ja pääsivät korkeampiin oppilaitoksiin, ryhtyivät keksimään itselleen kansakuntia. Suomessa ja pitkin poikin maanosaa nationalistisen herätyksen saaneet alkoivat miettiä, keitä he olivat, minne he kuuluivat ja keille heidän maansa, tapansa ja kielensä merkitsivät jotain. Erilaisin muunnelmin ryhdyttiin keksimään maita, kansakuntia ja valtioita – myös vanhoissa, suurissa ja mahtavissa valtioissa alettiin ajatella itsestä ja toisista uusin tavoin.

Lue loppuun →

Muistot mielisairaalasta kulkevat ihmisten mukana

9.12.2022,
Kommentoi

Vielä jokunen vuosi tai vuosikymmen sitten melkein jokaista niemennokkaa Suomessa koristi mielisairaala. Paikkakuntia tunnettiin sairaaloiden nimillä ja lapsia peloteltiin niillä. Yhden perheenjäsenen sairaalaan joutuminen saattoi leimata koko perheen. Toisaalta sairaalat työllistivät suuria määriä ihmisiä, ja joillain paikkakunnilla niiden koettiin tuovan väriä koko yhteisön elämään.

Lue loppuun →