Lainattuja säkeitä ja jatkumoiden säikeitä: perinteen aitoudesta, suullisen kirjallistumisesta ja kirjallisen suullistumisesta

Selatessani kuvitteellisen päiväkirjani merkintöjä esimerkiksi opiskeluajaltani muistelen hiukan nolostuvin tuntein jokseenkin arroganttia suhtautumistani moniin tässäkin julkaisussa käsiteltäviin keskeisiin teemoihin. Olen ollut ennen kaikkea kiinnostunut nykykulttuurin ilmiöiden tutkimuksesta folkloristiikan ja kulttuurintutkimuksen tarjoamia työkaluja hyödyntäen, mutta elämän edetessä huomaan ymmärtäväni aiempaa enemmän jatkumoiden merkityksestä kulttuuri-ilmiöiden kehityksessä ja niiden tutkimuksessa. Nykyisessä tehtävässäni ja hiukan sen ulkopuolellakin olen havainnut jälleen kerran olevani käsittämättömän hienolla näköalapaikalla erinäisten kulttuuristen kiemuroiden syövereihin.

Lue loppuun

Rosa Liksom tulee lähelle

Juhlaesitelmä SKS:n Aleksis Kiven päivän tilaisuudessa 10.10.2023

Aleksis Kivi -palkinto annetaan elämäntyöstä. Se on iso ja raskas sana, mutta sopii kuvaamaan Rosa Liksomin tuotantoa, joka kaikeksi onneksi ei ole osoittanut merkkejä sen enempää paikalleen jämähtämisestä kuin tyrehtymisestäkään. Jos nyt harpomme ajassa hänen tuotantoaan vaikkapa reilun kymmenen vuoden pituisin askelin, saamme muodostettua jonkinlaisen yleiskuvan: hän aloitti 1980-luvulla puhekielisellä lyhytproosalla, julkaisi 90-luvulla ensimmäisen romaaninsa eli Kreislandin, palkittiin vuonna 2011 Finlandia-palkinnolla romaanistaan Hytti numero 6 ja tähän mennessä viimeisimpänä kirjanaan julkaisi pari vuotta sitten pohjoissuomalaisista sotapakolaisista kertovan Väylän. Vaikka aiheet ovat muuttuneet ja tyylissäkin on havaittavissa vaihtelua, kerronnan perimmäinen eetos on pysynyt samana. Rosa Liksom on niitä harvoja kirjailijoita, joiden sukunimeä voi huoletta käyttää adjektiivina. Jos tekstiä luonnehditaan liksomilaiseksi, tiedämme mitä odottaa.

Lue loppuun

Tähtihetkiä eteläisessä Hämeessä – väläyksiä lähes seitsemästä veljeksestä

Muutama vuosi sitten sain kutsun elokuvateatteri Orioniin, jonne suunniteltiin erikoisnäytäntöä Seitsemästä veljeksestä (1939). Se olisi ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä Wilho Ilmarin ohjaama klassikko valkokankaalta ja puhua Aleksis Kiven veljesromaanista, dramaattisesti juuri ennen uutta elokuvateattereiden koronasulkua.

Lue loppuun

Eliel Aspelin-Haapkylän päiväkirjat ja tekoäly

Suomalaisuusliikkeen toisen polven keskeisiin hahmoihin kuuluneen Eliel Aspelin-Haapkylän päiväkirjoista on aikaisemmin julkaistu otteita (Kirovuosien kronikka, SKS 1980). Eliel Aspelin-Haapkylä: päiväkirjat -verkkojulkaisussa julkaistaan nyt päiväkirja-aineisto ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan: vuosien 1868–1905 merkinnät ja matkapäiväkirjat sekä viisi laajaa päiväkirjaa vuosilta 1905–1917 faksimilekuvineen ja transkriptioineen. Transkriptiot tuotettiin tekoälyä hyödyntävällä Transkribuksella. Päiväkirja-aineiston teksti on kokonaisuudessaan haettavana.

Lue loppuun

Hyvästi Laatokka: hiipuva itäisten raja-alueiden tutkimus

Monet entisen Suomen kaakkoisen Karjalan ja Venäjän Karjalan tutkijat ja kiertäjät ovat murehtineet rajan sulkeutumista. Rautaesirippu on jälleen laskeutunut ja sen myötä hiljaisuus: 1990‒2000-luvun bussikolonnat karjalaisevakoiden raunioituneille kotikonnuille ovat vain haalistuva muisto. Tilannetta kuvaa myös se, että venäläiset ystävämme ovat kadonneet sähköpostilistoilta ja someryhmistä. Näin sulkeutuminen koskee ikävästi myös ihmissuhteita, tutkimuskumppanuuksia, yhteisprojekteja. Vaikka rajan yli pääsee asianmukaisin paperein yhäkin, ilmapiiri on kuitenkin epäluuloinen eivätkä arkistot enää avaudu länsimaisille tutkijoille, joten harva tutkija enää vierailee rajan takana.

Lue loppuun

Ihminen jättää jäljen – Päiväkirjamerkintöjä elämän mittaiselta matkalta

Olen pitänyt päiväkirjaa kymmenvuotiaasta alkaen tähän päivään saakka, 66 vuotta.

Se alkoi kummitädin joululahjasta, kovakantisesta kirjasta, jonka suurista valkoisista sivuista alkuosa oli otsikoitu: Kuka minä olen, minkä näköinen, mitä minulle on jo maailmassa tapahtunut, perheeni, ystäväni, lempikirjojani ja niin edelleen. Sekä viimeisenä: Nyt kerron päivieni tapahtumista.

Lue loppuun

Humaanin opettajattaren muutos radikaaliksi äärioikeistolaiseksi – Helvi Hämäläisen puolustuspuhe inhimillisyydelle

Miten ihminen muuntuu humaaneja arvoja kannattavasta venäjän kielen opettajasta IKL:n kiihkomieliseksi kansanedustajaksi? Entä miten valta turmelee ihmisen? Muun muassa näihin kysymyksiin kirjailija Helvi Hämäläinen pyrki löytämään vastauksia keskeneräisessä käsikirjoituksessaan ”Eräs vinttikamari”, jota työsti 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa.

Lue loppuun

Jakovan Erika – kymmenen riviä ja tuhat ajatusta

On elokuun viimeinen päivä, varttia yli neljä. Arkiston asiakaspalvelu on sulkeutunut ja asiakkaiden käyttämät aineistot palautettu yösäilöön, mutta me muutamat työntekijät istumme yhä tutkijasalin asiakastuoleilla. Pöydällä on tuttu arkistosidos KT 256, tuttuja kyselyvihkosia ja tuttu tarinakortistolaatikko erikoisista ihmisistä. Tuijottelemme pienen hetken niitä ja toisiamme. Eiköhän aloiteta?

Lue loppuun

Kun maailmat eivät kohtaa

Suomessa on käyty tänä kesänä vilkasta ja kiivasta keskustelua rasismista. Rasismi on vaikeasti hahmotettava, toistuva, muuttuva ja monimuotoinen ilmiö, joka syntyy toisen ihmisen herättämästä erilaisuuden kokemuksesta. Keskeistä siinä on ajatus siitä, että jotkut etniset ryhmät olisivat parempia kuin toiset. Eroja korostetaan liioittelemalla, pilkkaamalla, vähättelemällä, väkivallalla ja eristämällä.

Lue loppuun