So… what exactly is vappu?

Kerran erään vappua käsitelleen suomen kielen oppitunnin jälkeen japanilainen yliopisto-opiskelija tuli huolissaan kysymään minulta, mistä hän voisi saada lainaan opiskelijahaalarit − eihän hän voi osallistua opiskelijoiden vappurientoihin ilman asiaankuuluvaa asua. Huomasin opiskelijan vakavasta ilmeestä, että vastaukseksi ei riitä, että vappuna voi pukeutua mihin asuun vain.

Monille suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppijoille on tärkeää viettää vappua juuri oikealla tavalla, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Monilla on tarve mallintaa, toisintaa, kokea se eksoottinen suomalainen vappu juuri niin kuin suomalaiset sitä viettävät.

Lue loppuun

Joulutonttu sai vaikutteita ikivanhoista tontuista

Paljon kiltimpi kuin saunatonttu
1800-luvun loppupuolella yleistynyt joulutonttu on niin uusi tonttusuvun tulokas, että esimerkiksi Elias Lönnrot ei sitä tuntenut. Joulutontut, jotka Suomessa nähtiin ensimmäisten joukossa touhuilevan, esiintyivät joulun alla vuonna 1881 Helsingin Ylioppilastalon näyttämöllä arpajaisjuhlassa, jossa kerättiin varoja suomalaiselle teatterille.  12 joulutontun ryhmässä temmelsivät Aino Järnefelt, Helmi Krohn ja Ilmari Krohn.

Suomen ensimmäisistä joulutontuista kehkeytyi merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Aino Järnefeltistä tuli Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius. Ilmari Krohn kunnostautui säveltäjänä, muusikkona ja musiikkitieteilijänä. Helmi Krohnista tuli kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Hän oli myös meedio, joka perusti Suomen Spiritualistisen Seuran. Tonttujen arvoitukselliseen imagoon sopii hyvin se, että liikutaan oudoilla taajuuksilla. Koska tontut ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään, on syytä mainita, että Aino Sibelius eli 97-vuotiaaksi, Helmi Krohn 95-vuotiaaksi ja Ilmari Krohn 92-vuotiaaksi.

Heikki Saure, Tonttu – Tarua ja totta. SKS 2019.

Lue loppuun

No onkos tullut kesä, vai vasta vihtako sen tuo?

Vuotuisjuhlat, johon sauna vielä vahvasti liitetään ovat juhannus ja joulu. Näistä joulusauna joutuu juhannussaunaa enemmän kamppailemaan kiireen ja muiden tapojen yhteensovittamisen kanssa. Juhannuksenviettoon kuuluu saumattomammin kiireettömämpi oleilu mökillä ja saunominen helpommin sulahtaa muiden juhlatapojen lomaan. Juhannussalot, kokot, grillit, makkarat, haitarit ja tanssit ovat luonteva jatko saunassa puhdistetulle mielelle. Löylyistä voi astella pihamaalle jatkamaan juhlintaa ja välillä voi viskaista vihta-vastan katolle, jos ei vielä tiedä, kenen parina tanssia ja jos sattuu uskomaan taikojen tuomaan tietoon. Juhannussaunaan liittyy tapoja ja uskomuksiakin enemmän kuin joulusaunaan.

Suuret pyhät ovat vaatineet suuren siistiytymisen. Siitähän molemmissa joulu- ja juhannussaunassa on kyse. Mutta kun ihminen nykyään voi peseytyä muuallakin kuin saunassa, on saunan mieltä puhdistava ja rauhoittava rooli suurempi pyhiin laskeutuessa.

Lue loppuun

Juopottelevat teinit

Lukiolaisia 1869, oikealla Turun lukion historian kirjoittaja Robert Tigerstedt.

Kun kuohuviini kuplii laseissa ja räntä leijailee ylioppilaslakin lipalle, alkaa jokavappuinen keskustelu nuorison juopottelusta. Keskustelupalstoilla syytellään vuoroin poissaolevia vanhempia, vuoroin tätien tiukkoja pipoja. Vappuaattona Espan puistossa on vaikea muistaa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nuoret ovat entistä raittiimpia.

Lue loppuun

Tuplavahinko, chikushobara – toivotuksia tuoreelle äidille

Kuinka useasti joku tuntematon on kadulla tullut sanomaan sinulle, että lapsesi on vahinko? Tai kuinka usein itse olet sanonut niin jollekin tuntemattomalle?

Minulle kommentti tuplavahingosta on tuttu – kuten varmaan monelle kaksosten äidille. Sanojan mielestä se on yleensä nokkelaa ja hauskaa. Heistä harva sanoisi mitään vastaavaa yhden lapsen äidille.

Lue loppuun

Jäniksiä ja pääsiäisjäniksiä

Kevättalvisessa metsässä näkyy näitä runsaasti: jäniksen tutunomaisia jälkiä. Pihoilla ne johtavat usein valitettavasti omenapuille, joiden kuoria ne ovat käyneet järsimässä. ”Ilimaseksi ei sua mittää muuta ku jäneksen jälkijä” tavataan sanoa. Toisaalta: kiireistä ihmistä toppuutellaan ja väitetään, ”ettei tässä nyt jäniksen selässä olla”. Ellei kyseessä ole jänishousu, jolla on ”jäniksen passi kourassa”. Seminaarimäen mieslaulajat väittävät aika aseistariisuvasti, että ”sä oot parempi kuin sata jänistä”.

Saduissa kuninkaan vävyksi pääsyn ja kuninkaantyttären saamiseksi on yleensä useita tehtäviä, yksi tai useampia. Yhdessä satutyypissä vävykokelaan on paimennettava sataa jänistä hukkaamatta niistä yhtäkään. Grimm-veljekset käyttivät sataa jänistä sadussaan Aarnikotka. Sataa jänistä on kuulemma kuitenkin helpompi vahtia kuin naista tai pitää kahta rakastavaista erossa toisistaan.

Lue loppuun

Kaksi joulua – kaksi maailmaa

Jouluna muistellaan mieluusti menneitä jouluja. Kansanrunousarkiston vastaajaverkon jäsenille lähetettiin neljännesvuosisata sitten kirje, jossa pyydettiin kuvauksia sekä juuri vietetystä joulusta 1989 että joulusta 1939. Reippaasti yli puolet silloisista jäsenistä ja muutama muukin – yhteensä 218 naista ja 94 miestä – innostui vastaamaan. Ylivoimainen enemmistö muisti myös talvisodan joulun viidenkymmenen vuoden takaa. Kahdeksantoista joulunpunaista arkistosidosta kertovat joulun ja Suomen tarinaa kaikista maakunnista ja ”sieltä jostakin”.

Vuonna 1939 öljylamppuihin sai polttoainetta vain ostoluvalla, karbidien kanssa temppuiltiin. Tehtiin pilkkeitä armeijan autoille. Venäläiset koneet näyttivät hopeisilta linnuilta. Väestönsuojaan juostiin valkoinen lakana hartioilla. Oltiin evakossa ja lottatyössä, odotettiin kotiin veljeä tai perheenpäätä, tai edes kirjettä. Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet.

Lue loppuun

Kesäpäivänseisaus

Seisahdus, tasaus, päivänpalaus. Nimitykset ovat juhlallisia ja pysähdyttäviä. Ne kertovat jo itsessään, että esi-isämme osasivat downshiftata. Päivän seisoessa ei sopinut aloittaa mitään sellaista työtä, jonka pitäisi edistyä, eikä myöskään istuttaa mitään kasvamaan. Kun aurinko ennen palauspäivää laski suurena ja punaisena, tiesi se kylmää mutta sen jälkeen lämmintä. Päivänsavu eli autereinen ilma merkitsi ennen päivänseisausta pohjoistuulia ja sen jälkeen hyviä ilmoja.

Lue loppuun

Kauniissa joukoss!

Helatorstaista kesäkuun loppuun saakka kulkivat Ritvalan kylän tytöt iltapäivisin käsi kädessä, neljä-viisi tyttöä rinnan pitkin kylän teitä, ja lauloivat vanhoja runoja. Kylän päätiet kuljettuaan he pysähtyivät Helkavuodella ja jatkoivat lauluaan hitaassa piirissä. Lopuksi he palasivat yhä laulaen ja hitaasti kävellen kylään, jossa huviteltiin, tanssittiin ja leikittiin loppuilta.

Harva kansanomainen juhla on aiheuttanut samanlaista ihmettelyn ja lähteiden taakse pääsemisen tarvetta kuin Sääksmäen Ritvalan helkajuhla. Edellisten tietojen antaja Elias Lönnrot kyseli juhlista ja niihin liittyvistä lauluista koleralääkärinä kulkiessaan vuonna 1831. Kukaan 1800-luvun tallentajista ei päässyt seuraamaan itse juhlaa, vaan teki kuvauksensa haastatteluiden pohjalta. C A. Gotlundille järjestettiin vuonna 1824 pieni yksityisnäytöskin. Kun Axel Olai Heikel vuonna 1881 tuli varta vasten juhlille, eivät tytöt enää laulaneet vanhoja helkavirsiään. He kokeilivat, totesivat etteivät muista ja valittivat, ettei ollut ”arkkia” eli painettua versiota laulusta mukana, ja lähtivät katsomaan rantaan saapuvaa höyrylaivaa.

Lue loppuun

Vappupallo hukassa

SKS:n verkkosivun alalaidassa on pitkään pyörinyt Tähän aikaan vuodesta -kalendaariperinneosio. Huhtikuun lopulla sinne perinteisesti putkahtaa: ”1.5. Vappu. Käki kukkuu. Kynnöt alkavat. Paimentorvia soitetaan.”

Eihän tuo enää monenkaan vappua muistuta. Käkikin on jäänne juliaanisesta kalenterista. Myönnän, että lakonisia kirjauksiani voisi päivittää. Joku saattaa aavistaa senkin, ettei kirjoittaja ole innokkaimpia vapun viettäjiä, ja syitä olen itsekin miettinyt. Ainakaan en pidä sillistä, pillistä, roskaamisesta enkä meluisasta pöyhistelystä.

Lue loppuun