Avainsana-arkisto: keruut

Kansakunnan muisti syntyy ihmisten kokemuksista ja niistä kertomisesta

1.4.2022,
Kommentoi

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura toteuttaa kansallista ja kansainvälistä tehtävää kulttuurisen ymmärryksen lisääjänä. Keskeistä tässä työssä on dokumentoida meidän tavallisten ihmisten tapoja olla maailmassa. Perinteet ja kulttuurinen tieto kuuluvat elämäämme yhtä kiinteästi kuin ravinto, lepo ja lisääntyminen. Erityistä painoarvoa ”tavallisten ihmisten” äänillä on tilanteissa, joissa yksilöt saavat itse määritellä, mitä he haluavat itsestään kertoa ja miten. Omaehtoinen kerronta onkin SKS:n tallennustyön perusta. Kansankunnan muistin ytimessä ovat yksilölliset kokemukset, muistot ja ymmärrys maailmasta.

Lue loppuun →

Miksi kirjoittaa muistitieto- ja perinteenkeruihin?

23.3.2018,
3

SKS:n keruutoiminta painottuu nykyisin valtakunnallisiin muistitietokeruihin, joita järjestetään vuosittain toistakymmentä. Jokainen keruu tuottaa arvokasta tietoa siitä, mitä tämän päivän ihmiset ajattelevat yhteiskuntamme eri ilmiöistä. Monet SKS:n keruihin vastaavista kuuluvat vastaajaverkostoon, johon voi liittyä kuka vain. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä noin 450 eri sosiaaliryhmiin kuuluvaa naista ja miestä eri puolilta Suomea. Arkisto lähettää verkoston jäsenille henkilökohtaisesti jokaisen keruun esitteen. Verkostosta löytyy ihmisiä, jotka innokkaina odottavat keruukirjettä ja joiden identiteettiä keruihin vastaaminen selkeästi määrittelee. Vastaajaverkon jäsenet ovat kertoneet keruukirjeiden vastaanottamisesta seuraavanlaisesti:

Odotan aina innolla SKS:n kirjekuorta. Joskus harmittaa, jos kaikki kyselyt ovat sellaisia, mistä en tiedä mitään, mutta sitten tulee taas kirje, missä voi olla kaksi tai kolmekin mielenkiintoista kyselyä! Aloitan kirjoittamisen heti samana päivänä. Olen vuosien mittaan vastannut yli neljäänkymmeneen kyselyyn. (Vuonna 1943 syntynyt nainen)

Lue loppuun →

Työelämän muistelemisen lyhyt historia

10.11.2017,
Kommentoi

”Pokasahan aika on ohi”, todettiin metsätyömiesperinteen keruuesitteessä joulukuussa 1968. Kuulentoon valmistauduttiin, Ruotsiin muutettiin, keskiolut oli vapautumaisillaan, Vanha vallattu ja Hallituskatu 1:ssä oli kehittymässä uudentyyppinen muistitiedon keruiden konsepti. Suorastaan vallankumouksellinen oli keruuohjeen heitto: ”Kirjoittakaa aluksi vaikka oman elämänne tarina, jollette tiedä, miten olisi parasta ryhtyä työhön.”

Kansanrunousarkiston yhteistyökumppanina oli Postisäästöpankki, jonka tiedotusosastoon Unioninkadulle jätkäperinnevastaukset pyydettiin lähettämään. Aikaa annettiin vain kaksi ja puoli kuukautta, mutta silti saatiin 789 vastausta, yhteensä 18 000 sivua. Tekijöihin sisältyi professori Matti Kuusen mukaan ”noin neljä Pentti Haanpäätä ja parisenkymmentä Kalle Päätaloa”; viimeksi mainitulta oli tosin vielä Iijoki-sarja alkamatta. Antologia Jätkät sen kun porskuttaa ilmestyi Weilin+Göösiltä 1970, ja kaverini Veka kehui sitä tuoreeltaan alakoulussa. Uusi vuosikymmen toi myös uuden ammattinimikkeen metsuri, ja heitä työskenteli metsissämme yli sata tuhatta.

Lue loppuun →

Arkiston aktiiviset vastaajat

17.3.2017,
Kommentoi

SKS:n arkisto järjestää vuosittain useita kirjoituskeruita. Parhaillaan ovat menossa esimerkiksi keruut 2010-luvun häistä ja vanhustenhoidosta. Kirjoitusten lähettäjistä löytyy aktiiveja, jotka ovat vastanneet useaan eri keruuseen. Juuri valmistuneessa väitöskirjassani Minä, lotta, vaimo, äiti. Kerronnan variaatio ja toimijuus aktiivikertojan muistelukerronnassa (Turun yliopisto 2017) tarkastelen yhden SKS:n aktiivivastaajan Toini Pelkosen (s. 1919 Vpl. Pyhäjärvi os. Vesikko) arkistokerrontaa. Tutkimuksessani nousee esiin se, miten yksilö suhteuttaa kirjoittamisen kautta elämäänsä suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla tapahtuneisiin erityisesti naiseuteen liittyviin kulttuurisiin murroksiin. Lisäksi tutkimus käsittelee arkistovastaamisen ja kirjoitetun muistelukerronnan merkityksiä.

Lue loppuun →

Concordia satan – sanoja mielisairaalasta

9.10.2015,
1

Aleksis Kiven kerrotaan Lapinlahden sairaalassa hokeneen sanoja ”Concordia satan”. Tuleva kansalliskirjailijamme kyseenalaisti näillä sanoilla äänekkäästi kansallisen sovun ja yksimielisyyden. Latinan kieli luo ulko- tai yläpuolisen tarkkailijan vaikutelman, vähän samaan tapaan kuin finlit-osoite jo itsessään puolivahingossa monikansallistaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa.

Kiven ponsilause saattaisi kuitenkin olla varsin tuntematon, ellei se mielessämme voimakkaasti yhdistyisi lausuntapaikkaansa. Mielisairaalassa sanotut sanat ja sinne liittyvät kuvat saavat bonusjännitteen jo syntyessään, niin faktassa kuin fiktiossakin. Elokuvan harrastajille tulee mieleen ainakin Miloš Formanin Yksi lensi yli käenpesän. Vaikuttava on myös saman ohjaajan Amadeus-filmatisoinnin loppukohtaus, jossa Mozartille ikikateellinen säveltäjä Salieri antaa synninpäästön maailman kaikille keskinkertaisille, muiden hoidokkien välistä kohti kameraa talutettuna.

Lue loppuun →

Arkistotutkija suurten tunteiden äärellä

2.10.2015,
Kommentoi

Yksi antoisimmista tehtävistä työssäni arkistotutkijana on keruuaineistojen käsittely. Vaikka vielä vastaanottovaiheessa ei ole tarkoitus syventyä aineistoon, tulee kiusaukselle ja aikataululle usein annettua periksi. Tekstit vetävät puoleensa erityisesti, jos keruun aiheeksi sattuu jokin itselle läheinen aihe.

Paitsi silloin, jos aihe todellakin sattuu.

Ei ollut yllätys, että toukokuussa päättynyt Kissa, koira hevonen – eläin perheenjäsenenä -keruu saavutti suuren suosion. Eläinrakkaalle ja lemmikilliselle arkistotutkijalle oli suuri ilo osallistua keruun suunnitteluun sekä seurata sen saamaa huomiota mediassa ja vastaajien keskuudessa.

Lue loppuun →

Kaksi joulua – kaksi maailmaa

19.12.2014,
Kommentoi

Jouluna muistellaan mieluusti menneitä jouluja. Kansanrunousarkiston vastaajaverkon jäsenille lähetettiin neljännesvuosisata sitten kirje, jossa pyydettiin kuvauksia sekä juuri vietetystä joulusta 1989 että joulusta 1939. Reippaasti yli puolet silloisista jäsenistä ja muutama muukin – yhteensä 218 naista ja 94 miestä – innostui vastaamaan. Ylivoimainen enemmistö muisti myös talvisodan joulun viidenkymmenen vuoden takaa. Kahdeksantoista joulunpunaista arkistosidosta kertovat joulun ja Suomen tarinaa kaikista maakunnista ja ”sieltä jostakin”.

Vuonna 1939 öljylamppuihin sai polttoainetta vain ostoluvalla, karbidien kanssa temppuiltiin. Tehtiin pilkkeitä armeijan autoille. Venäläiset koneet näyttivät hopeisilta linnuilta. Väestönsuojaan juostiin valkoinen lakana hartioilla. Oltiin evakossa ja lottatyössä, odotettiin kotiin veljeä tai perheenpäätä, tai edes kirjettä. Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet.

Lue loppuun →

Rakkaudesta lukemiseen

7.11.2014,
Kommentoi

Marraskuussa päättyvä Elämää lukijana -keruu on ollut tämän vuoden suosituin SKS:n keruu. Vastausaikaa on vielä viikko, 15.11. asti, ja vastauksia on tähän mennessä tullut jo viitisensataa. Suomalaiset ovat lukijakansaa, kuten todetaan keruuilmoituksessa ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa Helsingin kirjamessujen aikaan 29.10. Rakastamme lukemista.

Saapuneiden keruuvastausten perusteella lapsuuden lukukokemukset ovat merkityksellisiä myöhempää elämää ajatellen. Tässä suhteessa vastaukset ovat samanlaisia. Äiti luki ääneen. Isä ja mummo lukivat. Se, mitä luettiin, riippuu vastaajan iästä. Joka sukupolvella on omat lapsuudenkirjansa.

Lue loppuun →

Myöhäisempää kerännäisyyttä

17.10.2014,
Kommentoi

Arkiston palvelutiskin, oman työpisteen ja kokouspöytien muodostamasta kolmiosta ei valitettavasti enää juurikaan pääse irtautumaan kenttätöihin. Lohduttautua voi kuitenkin sillä, että kenttä kävelee itse sisään – muutenkin kuin virtuaalisena. Vaikka keruiden järjestäminen on arkista työtä, niin aloitteiden esittäjien aidolla innostuksella on taipumus tarttua. Keruiden yhdyshenkilönä olo ei oikeastaan ole hullumpaa.

Jo Reino Helismaa tiesi runoilla, että niin paljon on aihetta lauluun. Keruuvastaajille aiheita on nyt loppusyksystä tarjolla kahdeksan. Vielä ehtii kantaa kortensa kekoon aiheista lukukokemukset, sisäilmaongelma, Pohjois-Karjalan varuskunnat ja kuolema. Mutta mitkä neljä uutta ovatkaan putkahtaneet uudenkarhean kotisivun näkymään?

Lue loppuun →

Ajasta melkein ikuisuuteen

4.4.2014,
Kommentoi

Sosiaalisilla ympäristöillä, kuten työpaikoilla, on omat aikansa. En tarkoita, että toiset olisivat edellä aikaansa ja toiset jäljessä, vaan että yhteisöjen suhde aikaan ja ajan jäsennykset vaihtelevat.

Pari vuotta sitten olin lyhyen aikaa töissä Keskusrikospoliisissa. Keskusrikospoliisin päärakennus Vantaalla edustaa modernia arkkitehtuuria ja neliskulmaisen talon pitkillä käytävillä suorastaan suhisi tämä hetki, aika tässä ja nyt. Jokaisella kahvipöydällä oli saman päivän iltapäivälehdet täynnä uutisia tapauksista, jotka olivat jollain tavalla meneillään, joko tutkinnassa tai oikeuskäsittelyvaiheessa. Käytävillä puhuttiin asioista, jotka olisivat lehdessä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tai sitten vasta kuukausien päästä.

Lue loppuun →