Oppinut oluen juopi, oppimaton oksentaapi

Kesä tuo alkoholin otsikoihin ja keskustelupalstoille. Koulun päättymistä juhliva nuoriso, juhannuksen hukkumistapaukset, juhlajuomien uusimmat trendit, terassikausi ja siitä selviäminen puhututtavat vuodesta toiseen. Tänä kesänä suomalainen alkoholikeskustelu käynnistyi aivan erityisellä tavalla, kun hallituksella oli käsiteltävänään uusi alkoholilaki. Uutissivustoilla, kolumneissa, blogeissa ja mielipideosastoilla on puitu tiukan alkoholipolitiikkamme syitä ja seurauksia. Reaktiot ovat vaihdelleet lannistumisesta uhoon ja huvittuneisuudesta närkästykseen. Onpa myös ehdotettu, että koko alkoholilaki tulisi antaa kansan päätettäväksi. Mutta mitä siitäkin tulisi – onhan se nyt nähty, että tällä viinanhimoisella kansalla ei koskaan ole ollut ymmärrystä alkoholinkäytöstään tai sen säätelystä.

Vai onko sittenkin?

Lue loppuun

Suomen rumin mies ja muuta akateemista ammattikuntaperinnettä

Suomalaisen kansanperinteen ja muistitiedon kokoelmia löytyy myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Yksi tällainen on Tartossa sijaitsevan Eesti Rahvaluule Arhiivin pieni suomalaisen perinteen kokoelma, ERA, Soome. Se sisältää 80 sivua kielentutkija Paul Aristen (1905–1990) muistiinpanoja, jotka on kirjattu pääosin Suomessa, jokunen myös Virossa, Hampurissa ja Pietarissa.

Aristen kerrotaan tehneen muistiinpanoja kaikkialla missä liikkui. Suomea koskevassa kokoelmassa aihepiirit vaihtelevat lasten pelotuksista rivoihin lauluihin. Hiukan yllättäen suuri osa aineistosta on kaskuja ja anekdootteja Aristen suomalaisista kollegoista ja akateemisista persoonallisuuksista. Jutuissa seikkailevat muun muassa Lauri Kettunen, Kaarle Krohn, Viljo Mansikka, Väinö Salminen, J. E. Salomaa, E. N. Setälä ja Kalle Väisälä. Toisin kuin muiden muistiinpanojen kohdalla, informantteja ei mainita nimeltä. Lähteitä siis hienotunteisesti suojataan.

Lue loppuun

Kaipaatko loitsua?

Perinteet muuttuvat, se on osoitus niiden elinvoimasta. Sadut eivät aikoinaan olleet lapsille tarkoitettuja, vaan aikuisten keskinäistä perinnettä. Sopivia kerrontatilanteita ja -paikkoja olivat esimerkiksi iltapuhteet talvisaikaan, jolloin tehtiin samalla käsitöitä ja puhdetöitä. Sadunkerronta elävänä instituutiona hävisi Suomessa vähitellen 1800-luvun kuluessa. Karjalassa, Savossa ja itäisillä lähialueilla ovat sekä ortodoksit että luterilaiset herättäneet palmusunnuntaina perheenjäseniä, sukulaisia, kummeja ja naapureita virpomalla. Virpominen toimi siunauksena, hyvän terveyden toivotuksena ja pahan karkottajana. Viime vuosikymmeninä itäinen virpominen on taajamissa alkanut sekoittua läntiseen pääsiäislauantain lastenperinteeseen: pikkunoitina kiertelyyn.

Perinneilmiöiden muuntuminen ja moninaisuus näkyy hyvin välityskanaviensa kautta: lehdistö, tv ja eritoten netti. Lyhytkin vilkaisu sosiaalisen median syövereihin tuottaa ison perinnesadon, jossa on jokaiselle jotakin. Murheelliset voivat kokoontua itkuvirsiryhmiin käsittelemään surujaan äänelläitkennän avulla, toisaalla voi harjoittaa kalevalaista jäsenkorjausta, kuppausta tai erilaisia rentouttavia yrttihoitoja. Voi lähteä maahisten ja metsänhaltijoiden poluille samoilemaan ja ottamaan yhteyksiä metsänhenkiin. Voi liittyä suomiuskoisten ryhmään ja viettää vaikkapa omia juhlia: talvennapaa, helaa tai karhunpäivää. Tai kouluttautua samaaniksi alan retriiteissä.

Lue loppuun

Tyhmyrien juhla

Lapsuuden kodissani joulu oli monipäiväinen juhla, johon kuului erilaisia pyhiä ja profaaneja kohokohtia. Elin keskellä vahvaa perinneyhteisöä, jonka maailmassa kirjallinen ja virallinen kulttuuri oli kietoutunut tiiviisti yhteen suullisen ja esityksellisen kanssa. Vasta yhteisön kadottua olen tullut tietoiseksi sen erityispiirteistä.

Yksi joulunpyhien ehdottomasti odotetuimpia leikkejä oli tyhmä kuningas, Tapanin päivän viettoon kiinteästi kuulunut leikki tai näytelmä. Joku läsnäolijoista – yhtä hyvin isoäiti kuin lapsenlapsi – valittiin epämääräisellä huutoäänestyksellä tyhmäksi kuninkaaksi. Ainoa ehto oli, ettei viimevuotista tyhmää kuningasta saanut valita uudestaan. Äänestys oli kaoottinen ja vailla sääntöjä. Valinnan jälkeen kuningas jätettiin yksin ja muut vetäytyivät toiseen huoneeseen valmistelemaan näytelmää. Roolit jaettiin ja juoni rakennettiin nopeasti. Esityksen aihe oli valitulle sattunut nolo tapaus kuluneelta vuodelta. Väki palasi esiintymään, ja tyhmän kuninkaan tehtävänä oli tunnistaa roolihahmot. Oikeiden arvausten jälkeen näytelmän olisi pitänyt loppua, mutta omasta esityksestään innostunut seurue vei esityksensä loppuun, halusi tyhmä kuningas sitä tai ei.

Lue loppuun

Ei hullumpaa perinnettä

Maailman mielenterveyspäivänä 10.10. etsitään Helsingissäkin mielen hyvinvoinnin voimavaroja. Petteri Pietikäiseltä ilmestyi keväällä Hulluuden historia (Gaudeamus 2013), ja tänä viikonloppuna myös Tiedekeskus Heureka tulee hulluksi – ja kehottaa yleisöäkin tulemaan.

Voimavarojen etsintä, tai viimeistään niiden palautus, on tärkeintä mitä voimme itsellemme ja toisillemme tehdä. Omat sävynsä teemapäivä saa tässä maassa, jonka kansalliskirjailijakin eli vain syksystä jouluun.

Lue loppuun

On ilmoja pidellyt

Pintatasolla sääjorinoita ironisoiva sutkaus on mitä tärkein sosiaalisten jännitteiden ukkosenjohdatin. Varmaan se on karulla tavallaan pelastanut useamman keskustelunalun kuin turmellut, eikä toimisi ellei small talk -pinnan alla olisi isoja ajatuksia. Kuulostelemiamme mielialojakin kuvaamme sääsanastolla: millainen on ilmapiiri, mistä tuulee, onko lähimmäisemme tyyni, myrskynmerkki vai jopa aurinkoinen.

On jotenkin yllättävääkin, että kiinnostuksemme säähän ei hiivu hiukkaakaan, vaikka kesälomat on pidetty ja useimmat meistä ovat sisätöissä. Emme enää elä taloudessa, jossa hallanvaara oli aika armoton tulosvaroitus. Säätä seurataan silti tarkoin, ja sen ennusteita kommentoidaan tyyliin ”sehän lupasi lämpenevää” tai ”sehän lupasi sadetta”. Subjekti ja käytetty verbi synnyttävät vaikutelman salaperäisestä säiden säätelijästä. ”Se” kuulostaa yliluonnollisiin yltävältä, suuremmalta kuin meediona toimiva tiedotusväline tai meteorologi.

Lue loppuun

Vaikea asiakas puolustautuu

Olen vaikea asiakas. Tiedostan tämän raskaasti joka kerta kun astun Kansanrunousarkiston ovesta sisään. Palvelu on aina ystävällistä ja asiantuntevaa, ja olen siitä yksinomaan kiitollinen. Kyse ei olekaan siitä. Vaan siitä, että kysymykseni ovat sellaisia, joihin arkistojärjestelmää ei ole tarkoitettu vastaamaan. Auta ja opasta siinä sitten.

Olen nimittäin kiinnostunut arkiston roskakoreista. Minua kiinnostaa arkistoon lähetettyjen aineistojen alussa olevat saatesanat ja arkistossa papereihin tehdyt reunahuomautukset, alleviivaukset ja huutomerkit. Kaikki sellainen, jolla ei ole arkistotunnusta. Sellainen, mitä ei löydy luetteloista.

Lue loppuun

Katri Kivilaakso, varhainen feministi

Kansanperinteen kerääjä Ahti Rytkösellä oli kesämökki Isojärven Luutsaaressa, entisellä Längelmäen kunnan alueella. ”Vie kuin kana poikiaan”, kommentoi pirtin lasista vahdannut isomummoni, kun Rytkösen puoliso tuli pihaan kolmen lapsensa kanssa. Näin siis suvun perimätiedon mukaan: kuvatun vierailun on täytynyt tapahtua joskus 1940-luvulla, kun Rytkösen lapset ovat olleet pieniä.

Mutta tallensipa Rytkönenkin tuokiokuvia meidän mökistä, äänityslaitteen kanssa. Vuonna 1967 Rytkönen haastatteli Ouninniemen joka mökistä jotakuta, myös isoisovanhempiani Katri ja Vihtori Kivilaaksoa. Äänitteiden olemassaolo muistettiin tai tuli puheeksi vasta tällä vuosituhannella.

Lue loppuun

Mitä sinä syöt 12.4.2013?

Vuosikymmenten takaisissa futuristisissa visioissa kolmannen vuosituhannen ihmisten uskottiin syövän ainoastaan pillereitä, jotka sisälsivät kaikki tarvittavat ravintoaineet. Aikaa ja vaivaa säästävää ja kuljetustehokasta – siis kaikin puolin kätevää! Mutta toisin kävi.

Ruokaa edelleen viljellään, kuljetetaan, ostetaan, kokataan ja syödään, mutta lisäksi siitä puhutaan, kenties enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan. MasterChef-finaali, painivalmentajan nälkälakko, karppauksen terveysvaikutukset, shokkiluvut ruokahävikistä, kaupunkeihin kaavaillut kattoviljelmät, parsasesonki, kekrimenu… Ruoka on ajankohtaista joka päivä, tavalla tai toisella.

Lue loppuun