Harjoittelu muotokuvien silmien alla

Nimeni on Claudia Nierste ja olen työskennellyt puoli vuotta harjoittelijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, tarkemmin sanoen FILIssä.

Jo opintojeni aikana Greifswaldin yliopistolla minua kiinnosti kirjakielen kehitys. Kaikkien kielten historiassa sekoittuvat itse kieli sekä valta ja politiikka tavalla, joka osoittaa, että meidän tapamme puhua ja kirjoittaa ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Suomen kirjakielen kehitys kiinnostaa minua erityisesti, koska se on niin nuori verrattuna muihin maailmankieliin.

Lue loppuun

Kieli leikkikenttänä: latinankielisiä karhuja ja haikuja

Unkarilainen kirjailija ja kääntäjä Sándor Lénárd (1910–1972) eli merkillisen elämän. Hän pakeni ensin Hitlerin valtaannousua Italiaan ja sieltä edelleen Brasiliaan, jossa hän harjoitti lääkärin tointa ja kirjoitti siinä sivussa runoutta ja esseistiikkaa. Hänen käännöstuotannossaan huomiota kiinnittää latinannos Nalle Puhista, joka ilmestyi nimellä Winnie ille Pu 1950-luvulla ensin New Yorkissa, sitten Sao Paolossa ja vasta 1990-luvulla Unkarissa. Tuoreessa monikielisyyttä tutkivassa Kielten ja kirjallisuuksien mosaiikki -teoksessa (SKS 2019) tarkastelen latinan kielen uudiskäyttöä moderneissa runokokeiluissa ja käännöksissä, joista tunnetuimpia on juuri latinankielinen versio A. A. Milnen pienipäisestä ja filosofeeraavasta karhusta. Mitä tapahtuu, kun modernia kirjallisuutta tai sellaisia vaikeasti kääntyviä teoksia kuin nonsense-klassikko Alice in Wonderland käännetään ”taaksepäin” latinaksi? Voiko vanha auktoriteettien kieli herätä uudelleen henkiin tällaisten kirjallisten kokeilujen myötä?

Lue loppuun

Klassikoita selkokielelle

Osallistuin kesällä 2018 selkokirjoittamisen kurssille, jonka Selkokeskus ja Oriveden opisto toteuttivat yhteistyössä. Tampereella, Ahlmanin opistolla järjestetyn kaksipäiväisen kurssin tavoitteena oli antaa valmiuksia selkokirjoittamisesta kiinnostuneille ja etenkin omaa selkokirjaa suunnitteleville.

Kun selailin illalla majoituspaikassa luetteloa Suomessa julkaistuista selkokirjoista, kiinnitin huomiota mieskirjailijoiden klassikkoteoksista laadittujen selkomukautusten suureen määrään. Siinä missä Hirvenhiihtäjät, Seitsemän veljestä ja Rautatie oli mukautettu selkokielelle, Huojuvaa taloa, Työmiehen vaimoa tai Sudenmorsianta ei luettelosta löytynyt.

Lue loppuun

Lukupiireistä parhain

Keskimäärin kerran kuukaudessa vähän ennen iltakuutta Kirjallisuuden vientikeskus FILIn ovikello soi tiuhaan tahtiin. Joukko pääkaupunkiseudulla asuvia suomalaisen kirjallisuuden kääntäjiä kokoontuu lukupiiriin.

Lukupiirin idea syntyi muutaman kääntäjän yhteistuumin. Heistä yksi on puolantaja Iwona Kiuru, joka edelleen toimii piirin koollekutsujana. Toiminnan alkuvuosina kokoonnuttiin johonkin kivaan kahvilaan, mutta vuoden 2015 alusta lukien lukupiirin kotipesänä on ollut FILIn toimisto. Nykyään kokoontumisiin saapuu keskimäärin 10 kääntäjää, ja kohdekieliä on lähes saman verran. Yhteinen keskustelukieli on suomi.

Lue loppuun

Tutustu kääntäjiin!

Elokuun lopussa toteutettiin yhdessä kirjallisuuden vientikeskuksen FILIn ja Opetushallituksen (aik. CIMO) kanssa yhdeksäs aloittelevien kääntäjien kurssi. Saksantaja Stefan Mosterin johtamalle kurssille osallistui 15 kirjallisuuden kääntäjän ammattiin suuntaavaa opiskelijaa; kohdekieliä oli 10. Kurssille pääsyn edellytyksenä on riittävä suomen kielen taito sekä kiinnostus suomalaista kirjallisuutta ja sen kääntämistä kohtaan. Kurssihakemuksia saatiin luonnollisesti eniten niistä yliopistoista, joissa suomea voi opiskella vähintään maisteritasolla, kuten Saksasta, Tšekistä, Unkarista ja Venäjältä.

Kurssin aikana käännöstekstityöpajojen ohessa tavattiin kirjailijoita ja perehdyttiin Suomen kirja- ja kustannusalaan sekä opittiin muitakin perustaitoja toimia kirjallisuuden kääntäjän ammatissa.  Tämän vuoden kurssilaisille on ensimmäistä kertaa tarjolla jatkokoulutusta: FILI avaa uuden mentorointiohjelman, jossa aloitteleva kääntäjä saa tehdä käännösnäytteen henkilökohtaisen mentorin ohjauksessa. Mentoreiksi pyydetään jo urallaan edenneitä kokeneita kääntäjiä. Tämänkaltaista mentorointia on FILIssä toteutettu kääntäjäharjoittelijoiden osalta vuodesta 2015 lukien. – FILIssähän työskentelee puoli vuotta kerrallaan harjoittelija, joka opiskelee suomen kieltä ulkomaisessa yliopistossa ja jonka tavoitteena on kirjallisuuden kääntäjän ura. Harjoitteluohjelma onkin toinen menestyksekäs yhdessä Opetushallituksen kanssa toteutettava koulutusmuoto.

Aloittelevien kääntäjien kurssilaisia elokuussa 2017.

Lue loppuun

Varför lämna sitt arbetsrum?

Varför lämnar man sitt trevliga arbetsrum (och sin fru, och sin medarbetande katt) och flyger till Helsingfors för att jobba i tre veckor med en översättning?

Den fråga ställde jag mig själv när jag stod frysande och med resväskan borttappad i snöväder på Hagnäs torg en måndag förmiddag i mars, utan en aning om i vilken riktning Villa Djurgården låg.

Lue loppuun

Harharetkiä toden ja tarun Helsingissä

Monestihan sanotaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Keväinen residenssioleskeluni kääntäjänä Helsingissä osoitti ainakin, että todellisuus ja kaunokirjallisuus saattavat joskus limittyä niin saumattomasti, että niiden erottaminen toisistaan muuttuu vaikeaksi.

Tutkimustyöni alkoi jo Tukholman-laivalla, missä pääsin ensi kertaa toteamaan lukuisten valvontakameroiden läsnäolon, juuri sellaisten joita kuvataan toisessa työn alla olleessa romaanikäännöksessäni. En ollut aiemmin huomioinut niitä, vaikka olen liikkunut näillä laivoilla koko ikäni. Tästä alkoi toden ja tarun yhteensulautuminen, jonka varmasti jokainen tekstinkäsittelijä kohtaa siirtyessään fiktion tapahtumapaikalle. Syntyy pakkomielle tutkia perin pohjin myös kysymyksiä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä käännöksen kieliongelmien kanssa. Kuoleeko todella, jos heittäytyy Lasipalatsin katolta? Miltä Siltamäen elementtitalot näyttävät?

Lue loppuun

Kääntäjän pää ja häntä

Kääntäjän aivot on kuin transithalli. Sinne mennään ja sieltä tullaan, mutta harva sinne pysähtyy. Tekstin sanat kulkevat silmien näköhermojen kautta älyprosessorin käsiteltäviksi, mutta pian ne häviävät taas toisten hermojen välityksellä sormiin ja maailmaan. Läpikulkeva massa käy pian ylivoimaiseksi, ja muistiyksikkö lakkaa lähes kokonaan edes yrittämästä muistaa. Luultavasti turvatarkastaja näki sinut ja laukkusi sisällön, mutta osaisi tuskin valita naamaasi tunnistusrivistä edes kahden tunnin jälkeen, ellet ole tehnyt jotain yllättävää ja erikoista. Jos kääntäjä sattuu lukemaan näitä periaatteessa omia sanojaan muutaman kuukauden jälkeen, saattavat ne tuntua yhtä vierailta kuin tiistain 431. matkustajan Pikku myy -kuvioiset pyjamat. ”Kuka noin kirjoittaisi? Kai editori mokasi taas. Hyi.” Kirjallisuuden kääntämisen suurin vääryys toteutuu ikävällä tavalla: kääntäjä muuttuu näkymättömäksi, mutta nyt jopa omissakin silmissään. Satojen tuhansien sanojen vuositahti muuttaa kaiken.

Lue loppuun

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana

Ruotsalaisen Bo Kaspers Orkesterin Bo Sundström kertoi loppuvuodesta 2015 Helsingin Sanomain Nyt-liitteen haastattelussa, että hänen merkittävimmät lukukokemuksensa ovat olleet Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Tämä ei ehkä herätä kummemmin ihmetystä. Suuret suomalaiset klassikot, totta kai ne Ruotsissakin tunnetaan.

Tuntematon sotilas oli ilmestyessään 50-luvulla myös Ruotsissa suuri juttu, Nils-Börje Storbomin kääntämänä.

Lue loppuun

Suutari, räätäli, pikipöksy pietari – kirjallisuuden kääntäjäkin on käsityöläinen

Mieleeni muistui YLEn puolisentoista vuotta sitten uutisoima Top20-lista Suomen vähiten uhatuista ja uhatuimmista ammateista. Vähiten uhanalaisiksi luokiteltiin esimerkiksi opetustoimen, terveyden- ja sosiaalihuollon sekä matkailupalvelujen ammatteja. Tilastossa uhanalaisimpia olivat eri alojen prosessityöt sekä asiakaspalvelutehtävät, jotka käsitykseni mukaan on enimmäkseen korvattu roboteilla tai ns. interaktiivisella palvelulla, jossa varsinaisen työn suorittaa asiakas itse.

Kirjallisuuden kääntäjän ammattia ei mainittu kummallakaan Top20-listalla. Näin ehkäpä siksi, että ammattikääntäjien määrä on liian pieni ylittääkseen tilastointikynnyksen. Tilasto ei kylläkään kerro koko totuutta, sillä maailma – myös maailmanlaajuinen kustannusmaailma – kieppuu muutosten pyörteissä. Mutta vaikka kaikentietävä ja -osaava Iso Gee on jokaisen käytettävissä, tuskin mikään itseään kunnioittava kustantamo turvautuu siihen.

Lue loppuun