Savumerkkejä, Lönnrotin piippu ja kuolemantuomio

Teoksessani Savumerkkejä. Tupakointi suomalaisessa kirjallisuudessa 1800-luvulta 2000-luvulle (2019, SKS) tutkin tupakoinnin kulttuurisia merkityksiä suomalaisessa kirjallisuudessa suullisesta kansanrunoudesta oman aikamme romaaneihin. Analysoin ja tulkitsen monia suomalaisen kirjallisuuden klassikoita ja uudempia teoksia tupakoinnin näkökulmasta eräänlaisella kaksoisvalaistuksella: yhtäältä kysyn, mitä tupakointi kirjallisuudessa merkitsee, ja toisaalta, miten se jotakin merkitsee. Ensimmäinen kysymys tarkoittaa sitä, millaisia merkityksiä tupakointi kirjallisuudessa saa; toinen sitä, miten tupakointia esittämällä annetaan merkityksiä muille asioille. Teos teokselta ja pääosin historiallisia kehityskulkuja seuraten selvittelen, miten ja miksi Suomen kirjallisuudessa tupakoidaan.

Samalla, kun monet tunnetut teokset saavat uusia tulkintoja tupakoinnin näkökulmasta, tietämys tupakoinnille todellisuudessakin annetuista merkityksistä terävöityy. Myös merkitysten moninaisuus yllättää, sillä tupakoinnin symboliarvo suomalaisessa kirjallisuudessa näyttäytyy selvästi merkityksellisempänä ja suurempana kuin on tähän saakka huomattu.

Lue loppuun

Nykykirjallisuuden monikielinen todellisuus

Tänä vuonna Frankfurtin kirjamessuilla suomalaista kirjallisuutta viedään maailman kartalle. On siis hyvä aika myös kotimaan kirjallisuudenkentällä pohtia kysymystä, mitä on suomalainen kirjallisuus.

Suomessa kirjoitetaan kirjallisuutta kymmenillä kielillä ja toisaalta maan rajojen ulkopuolellakin voi varmasti syntyä suomalaista kirjallisuutta, suomeksi tai jollain muulla kielellä. On myös muistettava, ettei kirjallisuutta välttämättä kirjoiteta vain yhdellä kielellä, vaan samanaikaisesti useammalla. Kirjallisuuden monikulttuurisuudesta ja -kielisyydestä ovat kirjoittaneet verkkolehti Kiiltomadon pääkirjoituksissa hiljattain Rita Paqvalén ja viimeksi Julia Tidigs.

Lue loppuun