Matias Aleksanteri Castrénin ruotsinkielinen käännös Vanhasta Kalevalasta ilmestyi vuonna 1841 – Kalevala öfversatt af M. A. Castrén täyttää 180 vuotta

Kun Elias Lönnrotin kokoama runoeepos Vanha Kalevala julkaistiin vuonna 1835, siitä tuli pian suomalaisten oman kansallisuuden, kielen ja kulttuurin merkkiteos – kansalliseepos.

Suomen kielen asema oli 1800-luvun alussa vielä vähäinen: suomea käytettiin lähinnä kirkollisissa tilaisuuksissa, ja koulutuksen kielenä oli vielä pitkään ruotsi. Vaikka Kalevalan merkitys suomalaiselle kansakunnalle oli kiistaton ja innostus sitä kohtaan suurta, Kalevalan runokieli oli jokseenkin vaikeaa ymmärtää suomea äidinkielenäänkään puhuvien keskuudessa.

Yksittäisiä runojen ja runosikermien ruotsinnoksia oli julkaistu sanoma- ja aikauslehdissä jo ennen Kalevalan ilmestymistä, itsensä Lönnrotin ja muiden aikansa kulttuurivaikuttajien kuten J. L. Runebergin kääntäminä. Suomen kielen lehtori C. N. Keckman, joka tuoreeltaan luennoi yliopistolla Kalevalasta, oli laatinut suorasanainen ruotsinnoksen jo vuonna 1835. Käännöstä ei kuitenkaan koskaan julkaistu.

Kalevala haluttiin siis saattaa pian laajemmalle lukijakunnalle ja muiden kansalliseeposten joukkoon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli heti Kalevalan ilmestymisen jälkeen julistanut kilpailun runomuotoisen ruotsinnoksen tai saksannoksen saamiseksi. Kilpailu ei kuitenkaan tuottanut tulosta, kunnes opintojensa loppuvaiheessa ollut M. A. Castrén ryhtyi käännöstyöhön.

M. A. Castrén (1813–1852) tunnetaan uralilaisten (yl. suomalais-ugrilaisten) kielten tutkimuksen, etnografian ja kenttätyömatkojen uranuurtajana. Castrénin Siperiaan suuntautuneiden tutkimusmatkojen keskeisenä tavoitteena oli ajan hengen mukaisesti osoittaa suomalaisten alkuperä. Castrén kirjoitti elämäntyönsä tarkoituksesta itse näin: ”Minä olen päättänyt näyttää Suomen kansalle, että me emme ole mikään maailmasta ja maailman historiasta irti temmattu suokansa, vaan että me olemme heimolaissuhteissa ainakin ihmiskunnan kuudennen osan kanssa.” Matkoillaan hän keräsi aineistoa uralilaiseen ja muihin kielikuntiin kuuluvista kielistä ja niiden puhujista ja ehti kirjoittaa neljätoista kielioppia.

M. A. Castrén syntyi Lapin maakunnassa Tervolassa pappisperheeseen. Hän kävi oppikoulunsa maineikkaassa Oulun triviaalikoulussa ja sen jälkeen opiskeli Suomen Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa Helsingissä ensin itämaisia ja klassisia kieliä sekä filosofiaa, tavoitteenaan nähtävästi suvun perinteiden mukainen papin ura. Kalevalan ilmestyminen ja yleinen suomalaisuuden ja kansallisromantiikan nousu saivat hänet siirtymään Pohjois-Euraasian kieli- ja kansatieteen ja erityisesti suomalaisen kansanrunouden opintojen pariin. Merkittävä rooli oli hänen ystäväpiirillään, johon kuuluivat muiden muassa Lönnrot, Zachris Topelius, J. L. Runeberg ja J. V. Snellman.

Castrén oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen ja toimi sen eri tehtävissä, mm. seuran sihteerinä. Ensimmäisen kenttätyömatkansa Castrén teki kesällä 1838 Suomen Lappiin, jossa hän tutki saamea sekä saamelaista kansanrunoutta ja mytologiaa. Kesällä 1839 Castrén sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran apurahan, jonka turvin hän teki kenttätyömatkansa Venäjän Karjalaan kerätäkseen kieli- ja kansanrunousaineistoa. Lönnrotin jälkiä seuraten hän kävi kuuluisissa runokylissä ja tallensi vienalaista runokieltä. Pari vuotta myöhemmin, ruotsinnoksen jo ilmestyttyä, Castrén ja Lönnrot lähtivät myös yhteiselle Lappiin suuntautuneelle kenttätyömatkalle, joka kuitenkin keskeytyi aika pian Castrénin saatua apurahan Siperiaan suuntautuvalle laajalle tutkimusmatkalle. Muistona kahden suurmiehen matkasta Saariselältä löytyy vieläkin kodan raunio, jossa perimätiedon mukaan Lönnrot ja Castrén viettivät joulun 1841.

Castrén huomioi työssään jo tehtyjä ruotsinnoksia. Kalevala-käännökseensä hän lisäsi laajan esipuheen, jossa selostetaan eepoksen sisältö ja joka toimii perusteellisena johdatuksena Kalevalan maailmaan. Käännös sai heti ilmestyttyään runsaasti julkisuutta, ja tieto uudesta eepoksesta levisi myös ulkomaille. Hänen ruotsinnoksensa oli ensimmäinen täydellinen Kalevalan käännös, ja sitä on myöhemminkin pidetty korkeatasoisena työnä.

Ruotsinkielisenä Kalevala saavutti moninkertaisesti alkutekstiä laajemman lukijakunnan paitsi kotimaassaan myös muualla pohjoismaissa. Sen ansiosta Kalevalaa pystyttiin kääntämään muille eurooppalaisille kielille ja eurooppalaiselle lukijakunnalle. Eepos herätti innostusta tunnetuissa kirjailijoissa ja tieteentekijöissä. Aikansa kuuluisa kielitieteilijä ja mytologi Jacob Grimm vaikuttui Kalevalasta niin, että esitteli sitä luennoillaan ja artikkeleissaan saksankieliselle yleisölle. Kalevala pääsi maailman suurten runoeeposten joukkoon.

Kalevalasta julkaistiin toinen laitos Uusi Kalevala, nykyisin lyhyesti Kalevalana tunnettu, vuonna 1849. Se oli laajempi ja uudelleen muokattu versio, joka saavutti suuren suosion ja tavallaan jätti Vanhan Kalevalan ja sen myötä ruotsinnoksenkin taakseen.

Jo kevätlukukaudella 1841, käännöstyön ollessa vielä kesken, Castrén oli pitänyt yliopistossa luentoja ja jopa dosentin luentonsa Kalevalasta. Castrén nimitettiin keväällä 1851 yliopiston ensimmäiseksi suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Lyhyeksi jääneessä professorin virassaan Castrén luennoi tutkimiensa kansojen etnologiasta, suomalaisesta ja suomalais-ugrilaisesta mytologiasta sekä Kalevalasta. Castrén oli sairastunut tuberkuloosiin jo ensimmäisellä pitkällä kenttätyömatkallaan. Sairaus oli tuohon aikaan yleinen ja usein kuolemaan johtanut tauti, johon ei ollut parantavaa hoitoa. Lopulta se katkaisikin Castrénin elämän vain 39-vuotiaana keväällä 1852.

Kalevala on edelleen osa maailmankirjallisuutta: eepos on käännetty ja julkaistu noin 60 kielelle ja uusia käännöksiä tehdään koko ajan. Runomuotoisten käännösten ohella Kalevalasta on tehty mm. proosakäännöksiä, lyhennelmiä ja mukaelmia niin lapsille, koululaisille kuin nuorille. Erikoisimmasta päästä saattaa olla Ruotsissa julkaistu Anders Larssonin Kalevala för lata (Kalevala laiskoille), 1999.

Kalevalaa on käännetty myös suomalais-ugrilaisille kielille, monille niistä, joita Castrén itse tutki, joista keräsi materiaalia ja teki kielioppeja. Tiedossa on käännöksiä ainakin livvinkarjalaksi, vienankarjalaksi, vepsäksi, viroksi, unkariksi, komiksi, udmurtiksi, nenetsiksi ja vuorimariksi. Viimeksimainittu julkaistiin juhlapainoksena vuonna 2020 Marin tasavallassa 100 vuotta täyttäneen tasavallan kunniaksi. Vuorimariksi ilmestyi äskettäin myös Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala -sarjakuvakirja.

M. A. Castrénin kääntämän Kalevalan voi vielä hyvällä onnella löytää antikvariaatista tai huutokaupasta, mutta kirjaan voi tutustua myös verkossa esim. Kalevalaseuran nettisivuilla. Alkuperäistekstiä ja ruotsinnosta taas voi vertailla Kaisa Häkkisen toimittamassa teoksessa Matthias Alexander Castrén: Fennica (Manuscripta Castreniana Linquistica 1, Suomalais-Ugrilainen Seura 2019). Castrénin käsityksiin mytologiasta voi tutustua laajemmin kirjassa M. A. Castrén: Luentoja suomalaisesta mytologiasta. Suom. ja toim. Joonas Ahola, SKS 2016.

M.A. Castrén. Jäljennös D. Budkowskin maalauksesta M.A. Castrén.
Gripenberg, Maggie: öljy, ulkomitat: k 74, l 64. Merk: ”Copia M. G. ”OB”

Marja Lappalainen
M. A. Castrénin seura

M. A. Castrénin seura luo yhteyksiä ja edistää vuorovaikutusta suomalaisten ja Venäjällä asuvien suomen sukukieliä eli uralilaisia kieliä puhuvien kansojen kanssa, tekee tunnetuksi näiden kansojen kulttuuria Suomessa ja muualla maailmassa sekä tukee niiden kulttuuripyrkimyksiä ja oman kielen käyttöä ja kehittämistä nykyaikaisen viestinnän välineeksi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *