Kielikysymyksiä Suomessa ja Walesissa

Globalisaatio on luonut kielellisesti ennennäkemättömän monimuotoisen yhteiskunnan. Superdiversiteetin seurauksena vieraskielisten asukkaiden määrä etenkin suurten kaupunkien alueilla on noussut jyrkästi viime vuosikymmenten ajan. Samanaikaisesti vanhojen vähemmistökielten puhujien osuus väestöstä on monesti kääntynyt laskusuuntaan. Kielellisesti monimuotoiset alueet ovat vastanneet vieraskielisten ja virallisten vähemmistökielten puhujien tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin eri tavoin.

Väitöstutkimukseni tarkastelee monikielisten perheiden kokemuksia kahdessa kaksikielisessä kotikaupungissani: Cardiffissa ja Helsingissä. Halusin vertailla näitä kahta monikulttuurista pääkaupunkiseutua, koska virallisesta kaksikielisyydestä huolimatta maiden kielipolitiikat eroavat rajusti toisistaan. Suomen kielipolitiikka panostaa vieraiden kielten oppimiseen koulussa ja vieraskielisten koululaisten tukemiseen, unohtamatta suomenruotsalaisten asemaa. Wales taas keskittyy täysillä kymrin kielen vahvistamiseen.

Lue loppuun

Lapsiperhearkea kolmella kielellä

Kello pirisi koulun päättymisen merkiksi kolmen aikaan iltapäivällä. Kymrinkielisen ala-asteen edustalla velloi massa äitejä, isiä, lastenhoitajia ja isovanhempia noutamassa koulun kuuttasataa sinikeltaisiin koulupukuihin puettua pikkukoululaista − täällä Walesissa harva alakoululainen saa kulkea koulumatkoja ilman aikuista. Kolmevuotias poikani Lucas ryntäsi paikalle, tökkäsi koulun logolla varustetulla kirjalaukulla reiteen ja vaati eväitä kiukkuisen kaoottisella koodinvaihdolla:

− Fi eisiau bwyta rhywbeth! I’m so hungry. Nyt heti!
− Heippa vaan rakas. No, otatko vaikka omenan?
− Joo, diolch äiti. Nälkä!

Lue loppuun