Tietoja Juha Nirkko

Arkistotutkija Juha Nirkko hoitaa SKS:n arkiston asiakas- ja tietopalvelua sekä keruita. Perinpohjaista arkistoaineistojen tuntemustaan hän hyödyntää myös kysyttynä haastateltavana tiedotusvälineissä. Suosittujen SKS:n vuotuisjuhlapakettien – joulu, pääsiäinen, juhannus ja kekri – sisällöissä näkyy hänen kädenjälkensä. Perinteentutkimuksen popularisointi on myös hänelle tuttua, mainittakoon Suomen kesä – päivästä päivään vuodelta 2014.

Kaksi joulua – kaksi maailmaa

Jouluna muistellaan mieluusti menneitä jouluja. Kansanrunousarkiston vastaajaverkon jäsenille lähetettiin neljännesvuosisata sitten kirje, jossa pyydettiin kuvauksia sekä juuri vietetystä joulusta 1989 että joulusta 1939. Reippaasti yli puolet silloisista jäsenistä ja muutama muukin – yhteensä 218 naista ja 94 miestä – innostui vastaamaan. Ylivoimainen enemmistö muisti myös talvisodan joulun viidenkymmenen vuoden takaa. Kahdeksantoista joulunpunaista arkistosidosta kertovat joulun ja Suomen tarinaa kaikista maakunnista ja ”sieltä jostakin”.

Vuonna 1939 öljylamppuihin sai polttoainetta vain ostoluvalla, karbidien kanssa temppuiltiin. Tehtiin pilkkeitä armeijan autoille. Venäläiset koneet näyttivät hopeisilta linnuilta. Väestönsuojaan juostiin valkoinen lakana hartioilla. Oltiin evakossa ja lottatyössä, odotettiin kotiin veljeä tai perheenpäätä, tai edes kirjettä. Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet.

Lue loppuun

Myöhäisempää kerännäisyyttä

Arkiston palvelutiskin, oman työpisteen ja kokouspöytien muodostamasta kolmiosta ei valitettavasti enää juurikaan pääse irtautumaan kenttätöihin. Lohduttautua voi kuitenkin sillä, että kenttä kävelee itse sisään – muutenkin kuin virtuaalisena. Vaikka keruiden järjestäminen on arkista työtä, niin aloitteiden esittäjien aidolla innostuksella on taipumus tarttua. Keruiden yhdyshenkilönä olo ei oikeastaan ole hullumpaa.

Jo Reino Helismaa tiesi runoilla, että niin paljon on aihetta lauluun. Keruuvastaajille aiheita on nyt loppusyksystä tarjolla kahdeksan. Vielä ehtii kantaa kortensa kekoon aiheista lukukokemukset, sisäilmaongelma, Pohjois-Karjalan varuskunnat ja kuolema. Mutta mitkä neljä uutta ovatkaan putkahtaneet uudenkarhean kotisivun näkymään?

Lue loppuun

Kesäpäivänseisaus

Seisahdus, tasaus, päivänpalaus. Nimitykset ovat juhlallisia ja pysähdyttäviä. Ne kertovat jo itsessään, että esi-isämme osasivat downshiftata. Päivän seisoessa ei sopinut aloittaa mitään sellaista työtä, jonka pitäisi edistyä, eikä myöskään istuttaa mitään kasvamaan. Kun aurinko ennen palauspäivää laski suurena ja punaisena, tiesi se kylmää mutta sen jälkeen lämmintä. Päivänsavu eli autereinen ilma merkitsi ennen päivänseisausta pohjoistuulia ja sen jälkeen hyviä ilmoja.

Lue loppuun

Vappupallo hukassa

SKS:n verkkosivun alalaidassa on pitkään pyörinyt Tähän aikaan vuodesta -kalendaariperinneosio. Huhtikuun lopulla sinne perinteisesti putkahtaa: ”1.5. Vappu. Käki kukkuu. Kynnöt alkavat. Paimentorvia soitetaan.”

Eihän tuo enää monenkaan vappua muistuta. Käkikin on jäänne juliaanisesta kalenterista. Myönnän, että lakonisia kirjauksiani voisi päivittää. Joku saattaa aavistaa senkin, ettei kirjoittaja ole innokkaimpia vapun viettäjiä, ja syitä olen itsekin miettinyt. Ainakaan en pidä sillistä, pillistä, roskaamisesta enkä meluisasta pöyhistelystä.

Lue loppuun

Mitä lasketaan laskiaisena?

Talven sanotaan useimpina syksyinä yllättävän autoilijat, ja monelle kesäkin koittaa jotenkin yllättäen. Näiden välissä päästään yllättymään pääsiäisjakson liikkuvista juhlapyhistä, joiden päivämäärät ovat sidoksissa kuunkiertoon ja vaihtelevat siis jopa kuukaudella vuosittain. ”Helluntai heittelee ja pääsiäinen paiskelee.”

Pääsiäissääntö on mutkikas. Maaliskuisen kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu on tänä vuonna tiistaina 15. huhtikuuta, joten pääsiäissunnuntaiksi määräytyy 20. huhtikuuta. Laskiaissunnuntai on seitsemän viikkoa aiemmin eli maaliskuun toisena, ja laskiaistiistai eli varsinainen ”laskiainen” maaliskuun neljäntenä. Tuhkakeskiviikko 5.3. on ensimmäinen paastopäivä, ja niitä kertyy pääsiäiseen mennessä 40. Lauantait ovat paastopäiviä, sunnuntait eivät.

Lue loppuun

Runeberg puhuu

Vertausta ”puhuu kuin Runeberg” kuulee usein arkipuheessa, ja aika ajoin myös sen alkuperää kysellään. Sanonnalla on monia merkityksiä eikä yksi ole ylitse muiden: R-puhuja voi ilmaista itseään sujuvasti, taitavasti, kaunopuheisesti, monisanaisesti, pitkäpiimäisesti, paljon, tauotta, loputtomasti.

Kansanrunousarkiston vertauskortistossa – puhkumisen ja puimisen välissä – on parisataa ”puhuu kuin” -aiheista korttia. R-sanontaa löytyy eri maakunnista 1900-luvun alusta lähtien.

Lue loppuun

Perjantai, kolmastoista

Nyt se osuu joulukuuhun, siis Lucian päivään, ja kyllähän hänkin jossakin määrin epäonninen oli. Mutta milloin se epäonnen päivä olikaan viimeksi? Kuinka usein se on ja voiko sen laskea? Miksi se on sellainen päivä?

Syyskuussa se viimeksi oli ja 1–3 kertaa vuodessa sen kohtaamme, ensi vuonna ainoastaan kesäkuussa. Kaava ei tosiaankaan ole helppo, mutta moni hoksaa ainakin sen, että jos helmikuussa 13. päivä sattuu olemaan perjantai, niin samoin täytyy olla maaliskuussa ja on vielä marraskuussakin – paitsi karkausvuosina.

Lue loppuun

Pyhät Nikolaukset

Pienenä ihmettelin yhden joulukalenterini luukkua 6, koska sen takaa ei paljastunutkaan Suomen lippu vaan joulupukin näköinen ukko. Luterilaisessa maassamme Pyhän Nikolauksen kuolinpäivä vuonna 343 on auttamatta jäänyt itsenäisyyden juhlinnan varjoon. Myran piispa, kauppiaiden ja merenkulkijoiden suojelija tuo vieläkin lahjoja monien maiden lapsille joulukuun kuudentena. Suomalaisille nimi taitaa tuoda mieleen tsaarin eikä pyhimystä.

Kollega Pasi Klemettinen havaitsi yliopiston lehtori Carl Niclas Keckmanin – SKS:n oman perustavanlaatuisen Nikolauksen – muistiinpanoista hilpeän tilannerunon, jossa herrasväelle lahjoja tuova joulupukki on kirjattu niinkin varhain kuin 1838, Keckmanin kuolinvuonna. Sen rinnalla on hauska lukea professori Clement Clarke Mooren kuuluisaa runoa A Visit from St. Nicholas (Twas the Night Before Christmas) vuodelta 1823. Aluksi ilman tekijätietoa julkaistu runo tuotteisti huipputehokkaasti Uuden Amsterdamin omalaatuisen suojeluspyhimyksen hahmon, jonka Washington Irving oli esitellyt jo 1809 teoksessa Knickerbocker’s History of New York.

Lue loppuun

Ei hullumpaa perinnettä

Maailman mielenterveyspäivänä 10.10. etsitään Helsingissäkin mielen hyvinvoinnin voimavaroja. Petteri Pietikäiseltä ilmestyi keväällä Hulluuden historia (Gaudeamus 2013), ja tänä viikonloppuna myös Tiedekeskus Heureka tulee hulluksi – ja kehottaa yleisöäkin tulemaan.

Voimavarojen etsintä, tai viimeistään niiden palautus, on tärkeintä mitä voimme itsellemme ja toisillemme tehdä. Omat sävynsä teemapäivä saa tässä maassa, jonka kansalliskirjailijakin eli vain syksystä jouluun.

Lue loppuun

Arkiston eläin

Maailman Eläinten päivän ja viikon (4.–10.10.) kunniaksi kartoitin hiukan tilannetta oman toimenkuvani kannalta. Aluksi katsoin, mitä eläinkeruita kansanrunousarkisto on olemassaolonsa aikana järjestänyt. Mainioissa Kansantieto-kyselyvihoissa olivat ainakin seuraavat aiheet jo vuosina 1936–1939:

Luonto puhuu, eläimet haastelevat, P-puuro ja käärmeen maito, Tulikettu ja Meren Musti, Linnut, Käärmeet eli madot, Hämähäkki, Metsän villit eläimet.

Lue loppuun