J. L. RUNEBERG SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURASSA takaisinetusivulle
 
 
 

 

 

Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa

Euroopan vallankumousvuosi 1848 sai J. L. Runebergin kirjoittamaan runoja, jotka korostivat moraalia ja vastuullisuutta. Näistä runoista kootuissa Vänrikki Stoolin tarinoissa (1.osa 1848 ja 2.osa 1860) Runeberg antoi vasta syntymässä olleelle Suomelle identiteetin, olemassaolon oikeutuksen ja isänmaan tunteen. Vänrikki Stoolin tarinoiden merkitys kansallistunteen nostattajana on ollut suuri muun muassa routavuosien ja talvisodan aikana, jolloin niitä jaettiin kansalle jopa ilmaiseksi. Albert Edelfelt kuvitti Vänrikit 1894 - 1900.

 
 

 


Albert Edelfelt

 

 

Bång, Johan Zacharias (1782 - 1845), ruotusotamies

"Älyä kyll`ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli", arveltiin, "mut sydän paikallaan."

Vaasan rykmentin kerskailunhaluinen ja viinaanmenevä ruotusotamies Bång piti itseään Runebergin luoman Sven Dufvan, sankarillisen mutta tyhmän sotamiehen, esikuvana. Pitkän aikaa Bångin käsitystä pidettiin historiallisena totuutena. Tosiasiassa Runebergin kuvaus Koljonvirran taistelusta oli pitkälti mielikuvituksen tuotetta, kunnianosoitus antiikin tarinaperinteelle.
elämäkertaan


Albert Edelfelt
 

Fieandt, Otto Henrik von (1762-1823), eversti

"Mut hän piti päänsä ain`, omaa tietään kulki vain. Totellut ei sanaa toisen, sai siis joukon erikoisen"

Von Fieandtin sotilasurasta ei ole jäänyt kovin kunniakasta kuvaa jälkipolville. Hän kuului Anjalan liittoon mutta sai kuitenkin kuninkaalta armahduksen ja jatkoi uraansa Suomen sodassa Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä. Hänet muistetaan omavaltaisena komentajana, ja Ruotsi-Suomen suuria tappioita on pidetty osittain hänen puutteellisen strategisen taitonsa syynä.
elämäkertaan

 
 

 

Hertzen, Ernst Gustaf von (1765-1834), eversti

"Takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa."

Tämä Uudenmaan jääkäripataljoonan komentaja tunnetaan yhdestä käänteentekevästä ratkaisusta, Siikajoen taistelun perääntymisen vaihtumisesta hyökkäykseksi. Sodan jälkeen von Hertzenille tarjottiin paikkaa Venäjän keisarin perustamissa suomalaisissa joukoissa, mutta hän kieltäytyi astumasta entisen vihollisen palvelukseen.
elämäkertaan

 

Klercker, Carl Nathanael af (1734-1817), kenraali, kartoittaja, vapaaherra

"Muistan hänen harmaan päänsä, kun hän ympär` ratsasti ja kuin isä sulosilmin poikiansa katsasti"

Kustaa IV Adolf teki C. N. Klerckeristä joukkojen ylipäällikön Klingsporin tilalle. Klercker oli kuitenkin vanha ja varovainen kuten edeltäjänsäkin, eikä sotatilanteessa tapahtunut enää suuria muutoksia. Hänen suurimmaksi ansiokseen onkin laskettu vanhimman yhtenäisen Suomen kartaston luominen.
elämäkertaan

 

Klingspor, Vilhelm Mauritz (1744-1814), sotamarsalkka, kreivi

"Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon, antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon."

Klingspor, Suomessa olevien joukkojen ylipäällikkö, muistetaan miehenä, joka johti suomalaiset joukot tappioon ja tuhoon. Klingspor oli yrittänyt parantaa Suomen puolustusta jo ennen sodan syttymistä, mutta hänen ehdotuksiinsa ei oltu suostuttu. Jälkeenpäin hänet on nähty raukkamaisena pakenijana, vaikka alunperin hänen tarkoituksensa oli säästellä vähäisiä joukkoja, kunnes Ruotsista saataisiin apuvoimia.
elämäkertaan

 

 
 

Albert Edelfelt
 

Kulnev, Jakov Petrovits (1764-1812), kenraali

"Syviä meihin haavoja vaikk` usein pisti peitsellään, on rakas meille maineensa, kuin meidän oisi hän…"

Tämä kasakkajoukkojen johtaja oli venäläisten kärjessä, kun Ruotsi-Suomen armeija vetäytyi pohjoiseen. Kulnev osallistui miehineen kaikkiin tärkeimpiin taisteluihin ja tuli tunnetuksi ruotsalais-suomalaistenkin joukkojen keskuudessa kevytmielisenä mutta etevänä sotilaana. Vänrikki Stoolin tarinoissa hän on ainut vihollinen, josta puhutaan yhtä ylistävästi kuin omistakin sotilaista. Runeberg oli itse henkilökohtaisesti tavannut Kulnevin lapsuudessaan Pietarsaaressa.
elämäkertaan

 
 

 

Kustaa IV Adolf (1778-1837), Ruotsin kuningas

"Kuitenkin sodan ryske lähemmäks yhä saa; se meistä, kuninkaasta, on arveluttavaa."

Kustaa IV Adolfin henkinen tasapaino horjui jo varhain. Hänen isänsä oli joutunut salamurhan uhriksi ja vanhempiensa ainoana eloonjääneenä lapsena hän joutui nuorena vastuuseen valtakunnasta. Ruotsilla olivat vastassa sekä Napoleonin Ranskan että Venäjän joukot. Suomen sodan katastrofi oli osittain Kustaa IV Adolfin epärealistisen politiikan ja sotilaallisten virhearviointien syytä. Kuninkaan tehtävä osoittautui mahdottomaksi, ja hän joutui luopumaan kruunustaan.
elämäkertaan

 

 
 

Albert Edelfelt
 

Lode, Karl Leonhard (1752-1816), eversti

"Väki virkkoi: "Tulimmainen! Vielä ukko nuori on. Sydämessä veitikkainen vielä asuu vallaton."

Ukko Lode, Savon rykmentin eversti, tunnettiin avuliaisuudestaan ja rehellisyydestään. Hänen sotilasuransa ei edennyt niin hyvin kuin olisi voinut, sillä Lodella oli hyvin omalaatuinen johtamistyyli eikä hänellä ollut tarvittavaa kunnianhimoa. Haavoituttuaan pahoin Alavuden taistelussa Lode ei enää kyennyt jatkamaa sotilaana. 1810 hän erosi virastaan ja vetäytyi maatilalleen Kuopion lähistölle.
elämäkertaan

     

Albert Edelfelt

 

 

Ramsay, Sofia Lovisa (1754 - 1816)
äiti, kartanoitten omistaja

"Vaan vaimo, jonka veljeksien luo
näit hiljalleen kuin haamu käyvän, tuo
ol' äiti urhoveljein."

Sofia Lovisa Ramsayn kaksi poikaa, Anders Wilhelm ja Carl Gustaf, kaatuivat Suomen sodassa. Matkamiehen näky -runossa Runeberg kuvaa Espoon kartanon rouvaa suremassa poikiensa kuvien äärellä. Aleksanteri I tarjosi Sofia Lovisa Ramsaylle myöhemmin korvausta sodanaikaisista menetyksistä, mutta tämä pyysi keisarilta vain vapautusta uskollisuudenvalasta muuttaakseen perheineen Ruotsiin.
elämäkertaan

     

Albert Edelfelt
 

Sandels, Johan August (1764-1831), sotamarsalkka

"Tuhat pyssyä hänt` yhä tähtäilee, hän siit` ei tietävinään; hän vartoo, katsovi kelloaan, kuin tyyn`olis rauha vaan."

Tukholmalaisen kirjailijan ja vuorineuvoksen poika teki yllättävän uravalinnan ryhtymällä sotilaaksi. Suuren osan urastaan hän toimi Itä-Suomessa. Kaikesta päätellen hän oli erittäin etevä sotilas, sillä hän eteni urallaan pitkälle, Norjan käskynhaltijaksi. Runebergin luoma kuva saamattomasta ja hedonistisesta marsalkasta ei siis vastanne todellisuutta.
elämäkertaan

     

Albert Edelfelt
 

Schwerin, Vilhelm von (1792-1808), Suomen sodan vänrikki

"Nimi nuoren sankarin loistettaan näin varhain loi; kirkkaampaa toivoa milloinkaan ei nähdä voi."

Runeberg teki Vilhelm von Schwerinistä hävityn Suomen sodan suurimman sankarin. Oravaisten ratkaisutaistelussa nuori sotilas ei luopunut puolustusasemastaan haavoittumisenkaan jälkeen. 15-vuotiaana haavakuumeeseen kuollut vänrikki nostettiin myöhemmin kaikkien ruotsalaispoikien esikuvaksi.
elämäkertaan

 
 

 


Albert Edelfelt
 

 

"Horjuimmeko Siikajoella, kun sai koittaa viimeinkin? Jalkoihinko Revonlahdell` luotettiin vai käsihin? Adlercreutz sen virkkaa voisi, Cronstedt myös ja moni muu mut ne sankarit on siellä, miss` on sanatonna suu.

Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! Monta heidän vertaistansa povehensa peitti maa, Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niin kuin tässä, halpa sotavanhus vaan."


Adlercreutz, Carl Johan (1757-1815), kenraali, valtaneuvos, kreivi
Cronstedt, Carl Olof (1756-1820), vara-amiraali
Duncker, Joachim Zachris (1774-1809), everstiluutnantti
Döbeln, Georg Carl von (1758-1820), kenraaliluutnantti, vapaaherra

C. J. Adlercreutz oli mukana sekä Kustaa III:n vallankaappauksessa että Kustaa IV Adolfin kukistamisessa. Suomen sodassa hän vastasi yliadjutanttina armeijan sodanjohdosta. Maineensa sotilaana hän hankki menestyksekkäässä Siikajoen taistelussa. Hänen vanhentunut taktiikkansa sopi kuitenkin huonosti Suomen olosuhteisiin.
elämäkertaan

C. O. Cronstedtin elämässä oli aineksia sekä sankaritarinalle että petturuussyytöksille. Cronstedtit olivat sotilassukua, ja nuoren Carlin eteneminen armeijan palveluksessa oli ilmiömäinen. Jo 14-vuotiaana hän oli kersantti, ja 1801 Kustaa IV teki hänestä vara-amiraalin. Jälkipolvet muistavat hänet kuitenkin Viaporin kavaltajana, joka antoi linnoituksen antautua taistelutta venäläisille.
elämäkertaan

J. Z. Duncker oli myös sotilassukua, ja hänet merkittiin jo 5-vuotiaana Savon jääkärirykmentin kirjoihin. Dunckerin elämä kuitenkin katkesi väkivaltaisesti Suomen sodassa, kun hän ei suostunut antautumaan ylivoimaiselle viholliselle. Runeberg teki hänestä "urhoollisista urhoollisimman" sotasankarin.
elämäkertaan

G. C. von Döbelnistä piti alun perin tulla pappi tai lakimies, mutta hän päätyikin upseerinuralle. Hän oli oman aikansa rautainen sota-ammattilainen, joka oli käynyt Itä-Intiassa asti Ranskan joukkojen mukana opiskelemassa sotataitoja. Häntä on kuvailtu täydelliseksi sotilaaksi, joka yritti jopa opiskella suomenkieltä ymmärtääkseen paremmin sotilaitaan.
elämäkertaan

 
 

 

Edelfelt, Albert (1854-1905), taidemaalari, Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvittaja

Jo varhain Abert Edelfeltistä odotettiin Suomen kansallisen sankarimaailman kuvittajaa. Häntä pidettiin parhaana mahdollisena taiteilijana antamaan kasvot runebergiläiselle idealismille. Nämä odotukset Edelfelt lunasti 1890-luvulla syntyneillä Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvituksilla. Taiteilija pyrki kuvaamaan Suomen sotaa mahdollisimman realistisilla historiallisilla yksityiskohdilla ja teki sen eteen paljon taustatyötä. Itse hän luonnehti kuvitustaan "vaatimattoman elämänsä hienoimmaksi työksi".
elämäkertaan

 
 

 

Sivun Runeberg-suomennokset Paavo Cajander.

Artikkelit julkaistu Kansallisbiografia-verkkojulkaisussa.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997-.
Saatavissa: http://www.kansallisbiografia.fi.
ISBN 951-746-598-4.
Studia Biographica 4.

 

takaisinetusivulle