VUOTUISJUHLAT etusivulle

 

Nuuttipukit

Loppiaisen jälkeinen päivä 7.1. pysyi kansan suussa ja teoissa nuutti-nimisenä, vaikka kalentereissa Pyhä Knut eli Nuutti siirrettiin tammikuun 13. päivään. Taloissa kierteli aikuisia ja nuorisoa kärttämässä oluenloppuja juodakseen. Jalan tai hevoskyydeillä liikkuvat seurueet olivat useimmiten pukeutuneina "nuuttipukeiksi", "morsiamiksi", "muoreiksi" ym. tai kuljettivat mukanaan "Nuutti-Paronia" tai muuta erikoisesti vaatetettua olentoa.

Satakunnassa hiiva- eli nuuttipukin päässä oli paperihiippa tai pukin tai lampaan nahka. Nahkaisessa naamarissa oli reiät silmille, nenälle ja suulle, leuassa rohdinparta. Jalatkin ympäröitiin vohlan tai lampaan nahoilla, toisena jalkana saatettiin käyttää hevosen kaviota. Jos talosta ei annettu sahtia, pukki vei tynnyristä tapin.

Paroonilla oli tuohesta naamari, oljista takki, lakki ja pamppu sekä vyössä paljon tiukuja ja pitkä puumiekka. Kiusattuna tai tunnistamisen uhatessa parooni käytti virtsaan kasteltua pamppuaan.

Pienet ja suuret nuuttipukit kulkevat yhä monin paikoin ja monin maskein pitkin Satakuntaa ja Hämettä. Tammikuun seitsemännen vaeltaja pääsee kutsumatta vieraampiinkin taloihin tyydyttämään luontaista uteliaisuuttaan. Perinteen voimalla tai varjolla voi koetella lähimmäisensä sieto- ja huomiokykyä ja saada jotain maittavaa.



Sarvipääpukki lähdössä
Uotilan talosta.
Kuvaaja Annikki Kaivola
Paikka Mouhijärvi, Karinkylä 7.1.1973
DiaKRA 117.1973