SKS:n pääsivulle
kirjasto
takaisin etusivulle


SERVAALI - Tiedotearkisto

9.12.2003
Albina ja Aleksis

Anja Kauppala
Albina: Aleksis Kiven suuri rakkaus
Helsinki: Ajatus, 2003.

”Albina Palmqvist (s. 1829) oli harvinaisen kaunis, pienet sievät jalat, hieno käytös. Oli morfinisti. Rakastunut, arka. Kivi oli hänelle kipeä paikka. Ei puhunut hänestä koskaan muuta kuin ihaillen. Kuoli naimatonna, rva Heikuralla Nurmeksessa Albinan valokuva. Albina lahjoitti Kivelle Schillerin ja Goethen teoksia.” Tällaiset tiedot löytyvät Viljo Tarkiaisen muistiinpanoista vuodelta 1906, jolloin hän keräsi aineistoa Kiven elämäkertaa varten. Mistä Tarkiaisen tiedot ovat peräisin, ei varmuudella tiedetä. Anja Kauppala, joka on psykiatri, arvelee lähteeksi Albinan sisarta Hilma Svanströmiä.
Albina Palmqvist, ”rikkaan porvarin” tytär, on usein mainittu yhtenä Aleksis Kiven ihastuksista. Mutta Kauppala pyrkii osoittamaan, että Kivellä oli syvempiäkin tunteita Albinaa kohtaan. ”Se mitä on luultu kaukaiseksi haavekuvaksi, onkin ollut syvästi ja katkerasti elettyä todellisuutta.”

Albina on yhtä hyvin Aleksis Kiven kuin Albina Palmqvistin kirja, sillä Albinalla tuskin olisi yleistä mielenkiintoa ilman Kivi-suhdetta. Sekä Aleksis Kivi että Albina Palmqvist olivat räätäleiden lapsia, mutta heidän välillään oli selvä säätyero. Toinen oli vaatimattoman kyläräätälin poika, toinen – ainakin ajoittain menestyvän ja varakkaan räätälimestarin tytär. Albinan isä, Albin Palmqvist oli aatelissukuun kuuluvan äidin ja ”vähävaraisen talonpojan” jälkeläinen, joka muutti nuorena Kööpenhaminaan, hankki siellä räätälimestarin ammatin ja nai ”varakkaan tilanomistajan tyttären Ane Nielsenin”, jonka äidinisä oli hollantilaista sukua. Albina oli yksi pariskunnan viidestä lapsesta, joilla ilmeni musikaalisuutta ja kirjallista lahjakkuutta. Perhe muutti voimakasta kasvukautta elävään Helsinkiin 1829. Isä Albin rakennutti muutaman vuoden kuluttua muutosta Pohjoisesplanadin ja Fabianinkadun kulmaan komean kivitalon, jossa oli kolme kerrosta ja 60 huonetta. Perheen lisäksi talossa asui lasten serkku Sofia Cadovius sekä ”palveluskuntaa ja räätälintoimen työntekijöitä kaikkiaan kolmisenkymmentä henkeä”.
Albin menestyi aluksi varsin hyvin räätälimestarin urallaan ja valittiin luottamustehtävään, kaupunginvanhimpien joukkoon. Mutta loistavan alun jälkeen alkoivat vaikeudet. Kauppala epäilee, että Palmqvist ei ehkä olekaan suorittanut Tanskassa räätälimestarin opinnäytettä eikä saanut mestarinkirjaa. Hänellä on saattanut olla myös ”hämäriä liiketoimia”. Velkainen Palmqvist joutui perheineen muutamaan komeasta kivitalostaan. Talosta tehtiin hotelli, joka ei kuitenkaan menestynyt. Perhe muutti Kaivokadulle, ”nykyisen makkaratalon paikalle”. Isä perusti pelikorttitehtaan, mutta sekään ei oikein lyönyt leiville.
Puolisoiden välit olivat kireät, ja avioeroakin mietittiin. Lapsetkin olivat huonoissa väleissä isänsä kanssa. Albina ei tullut kovin hyvin toimeen myöskään dominoivan äitinsä kanssa. Riitainen koti ja taloudelliset vaikeudet olivat vaikeita asioita Albinalle. Hän alkoi kärsiä tuskatiloista, joihin usein liittyi koviakin fyysisiä kipuja. Sairauden syytä ei tiedetty. Tuolloin lähes ainoa kipulääke oli morfiini, joten Tarkiaisen muistiinpanojen ”morfinisti”-maininta tulee selitetyksi.
Kirjojen maailma toi lohtua Albinalle, joka ”hartaasti lueskeli saksalaista, englantilaista ja muuta kirjallisuutta ”. Albinalla ja Aleksiksella oli tapana yhdessä keskustella lukemistaan kirjoista, vaikka Albina muuten olikin hiljainen, sulkeutunut ja pidättyväinen. Albinan lempikirjailija oli Shakespeare. Hän tunsi kirjallisuutta varsin laajalti. Palmqvistien suuresta kirjastosta Kivi sai vapaasti lainata haluamiaan teoksia. Myös Albinalla oli omassa huoneessaan kirjakokoelma. Suurin osa kirjoista oli ruotsinkielisiä. Anna Heikura, Albinan veljen- ja kasvattitytär, lähetti Viljo Tarkiaiselle listan tätinsä kirjaston kirjoista, joita Kivikin todennäköisesti oli lukenut. Listalla oli Shakespearen ja Lord Byronin ym. englantilaisten ohella monia saksalaiskirjailijoita, samoin tanskalaisia sekä Torquato Tasso ja monia muita. Heikura ei osannut sanoa, mitä kirjoja Kivi oli lukenut, mutta ”tuhkatiheään hän niitä haki”. Albina ohjasi Kiveä lukemaan klassikoita. Albinan muistikirjassa on kommentteja ja sitaatteja kirjallisuudesta, Ossianin lauluista, Andersenilta, Goethelta sekä ruotsinkielisiltä kirjailijoilta, kuten Runebergiltä, Stenbäckiltä ja Atterbomilta. Albina ei käynyt koulua, mutta opetteli kotona pianonsoittoa ja koruompelua sekä ”hiukan saksaa ja ranskaa”. Suomea Albina ei osannut. Kiven kanssa seurusteltiin ruotsiksi.

Kuinka Kivi sitten joutui kosketuksiin Palmqvistien kanssa? On esitetty, että Edmund Palmqvist, Albinan pikkuveli, olisi ollut Kiven koulutoveri ja hänen kauttaan Kivi olisi tutustunut Albinaan. Mutta Edmundin nimeä ei löydy Kiven käymien koulujen oppilasluetteloista. Kauppala arvelee, että linkkinä Kiven ja Palmqvistien välillä onkin Kiven koulutoveri Rudolf Bandly, jonka äiti oli Palmqvistien perheystävä. Tutustuminen lienee tapahtunut vuonna 1847, jolloin Kivi oli 12-vuotias. Albina oli 5 vuotta Kiveä vanhempi.
Kivi kosi Albinaa 18-vuotiaana, mutta sai rukkaset. Se johtui ehkä enemmän isä Palmqvistista kuin Albinasta itsestään. Albin Palmqvist ei halunnut antaa tytärtään varattomalle nuorukaiselle, jolla ei ollut mitään ammattiakaan. Pian kosinnan jälkeen Albina matkusti Tanskaan saadakseen apua hermostoperäisiin kipuihinsa, jotka ”tuntuivat aina kun perheessä ilmeni ristiriitoja”. Vietettyään vuoden Tanskassa Albina palasi Suomeen. Kiven ja Albinan suhde jatkui rukkasista huolimatta.
Krimin sota vaikutti Albin Palmqvistin liiketoimiin, ja hänen kuoltuaan toimitetussa pesänselvityksessä perheen rahavarat havaittiin varsin niukoiksi. Äiti Ane alkoi kuitenkin tarmokkaasti järjestellä asioita, ja vararikolta vältyttiin. Pohjoisesplanadin kivitaloon hankittiin lisää vuokralaisia, mutta omille lapsille siellä ei ollut sijaa. Edmund lähetettiin Ruotsiin, Ludvig lähti merille ja Albinaa ja Hilmaa äiti painosti muuttamaan Tanskaan sukulaisten hoteisiin. Albina lähti, ja Aleksis masentui. Hän koki itsensä hylätyksi.
Albina palasi kotiin vasta 4 vuoden kuluttua. Suhde Kiveen virisi uudelleen. Anna Heikuran mukaan Kivi oli rakastunut Albinaan ja tapaili tätä kesällä 1865 ja kosi. Jo toisen kerran. Vastaus lienee ensin ollut myöntävä, mutta myöhemmin Albina perui lupauksensa. Kivi lienee saanut idean näytelmäänsä Kihlaus omista kokemuksistaan. Kuten Albina, herrojen Eevakin muuttaa mielensä kihlauksen suhteen.
Miksi Albina sitten perui kihlauksen? Anna Heikuran mukaan Albina pelkäsi sitoutumista. Hän oli nähnyt onnettomia avioliittoja. Perheen raha-asiat olivat huonolla tolalla, joten ei olisi ollut kovin järkevää mennä köyhälle miehelle. Kauppala olettaa, että ”ylpeä ja vetäytyvä” Albina ei kertonut Kivelle mitään syytä kihlauksen peruuntumiseen. Palmqvistit eivät halunneet paljastaa tukalaa taloudellista asemaansa ystävilleen eivätkä juurikaan keskustelleet raha-asioista edes keskinäisessä kirjeenvaihdossaan. Kivi tulkitsi, ettei hän ollut kyllin ”hieno ja varakas” Albinalle. Seurauksena oli jälleen synkkä masennus, ja Kivi yritti hukuttaa pettymystään alkoholiin.
Kuten usein tuon ajan naimattomilla naisilla, Albinallakaan ei ollut omaa kotia, vaan hän asui sukulaisten luona, ”kaitsi lapsia, auttoi missä tarvittiin”. Hän adoptoi Edmundin tyttären Annan vuonna 1873 ja asui yhdessä tämän ja äitinsä kanssa Pohjoisesplanadin kivitalossa. Talon arvo oli noussut, ja Ane-äiti kuoli rikkaana. Perhe riiteli perinnöstä 3 vuotta, mutta Albina ei osallistunut kiistelyyn. Vihdoin saatiin sovinto aikaan, ja Albinakin sai oman perintöosansa. Albinan rahoista suurin osa meni Matti Kurikalle, jonka kanssa Anna oli mennyt naimisiin. Kurikka osti Viipurin Sanomat, mutta lehti meni konkursiin, ja näin Albina menetti suuren osan varoistaan.
Albina asui Viipurissa Annan ja Matti Kurikan luona, mutta pariskunnan erottua Anna avioitui Nurmekseen. Albina asui jonkin aikaa tuoreen avioparin luona, mutta muutti sitten Helsinkiin majaillen ystäviensä luona. Hilma-sisaren jäätyä leskeksi, Albina muutti tämän luokse. Albinalla oli vuosien varrella monta kosijaa, mutta hän pysyi naimattomana. Albina kuoli 73-vuotiaana sairastettuaan lyhyen aikaa. Hänen hautansa on Hietaniemen hautausmaalla.

Anna-Maija Stenlund