KALEVALA

Suomen taiteen kultakausi

Viime vuosisadanvaihteen kansallisromantiikan aikana syntyi taideteoksia, joiden vuoksi kautta nimitetään Suomen taiteen kultakaudeksi. Kaikissa taiteen lajeissa luotiin teoksia, jotka saivat innoituksensa kansallisista lähteistä, ennen muuta Kalevalasta. Nämä taideteokset ovat yhä suomalaisen taiteen kulmakiviä.

Esimerkiksi runoilija Eino Leino, säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalari Akseli Gallen-Kallela, kuvanveistäjä Emil Wikström ja arkkitehti Eliel Saarinen etsivät Karjalasta aitoa ihmistä ja alkuperäistä maisemaa. Kalevalan maailma oli symboli, jonka kautta taiteilijat pyrkivät välittämään ihmiskunnan syvimpiä tuntoja. Myöhemmin Kalevalan vaikutus on ollut huomaamattomampaa, enemmänkin se on tullut esiin myyttisinä luonnontunteina kuin suoranaisina Kalevala-aiheina.

Kansallisromanttisen taiteen kulminaatiopiste oli Eliel Saarisen Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn suunnittelema Suomen paviljonki, johon Akseli Gallen-Kallela maalasi Kalevala-aiheiset kattofreskot. Rakennus purettiin näyttelyn jälkeen, mutta freskoluonnokset ovat säilyneet. Vuonna 1928 Gallen-Kallela käytti samoja aiheita Kansallismuseon eteishallin kattofreskoissa.

Kulta-ajan kirjallisena helmenä voi pitää Eino Leinon runokokoelmaa Helkavirsiä, joka ilmestyi kahtena sarjana 1903 ja 1916. Kokoelmassa yhtyvät karelianismi ja eurooppalainen symbolismi. Helkavirsien molempien sarjojen tyyli on samanlainen, mutta ensimmäisessä kokoelmassa ovat eniten esillä voimakkaat, kuolemaa uhmaavat sankarit, kun taas toisessa sarjassa erilaiset kosmiset visiot saavat pääosan.

Kalevala-aiheisen kuvanveiston merkittävin taiteilija oli Emil Wikström. Hän toteutti Kalevala-aiheita erityisesti monissa julkisissa töissään.

Kalevalaista runoutta esitettiin alunperin laulamalla. Vasta eepoksen ilmestyttyä runoja alettiin esittää lausumalla. Kalevalan laulullisuus ja sen perimmäisiä kysymyksiä käsittelevä tematiikka ovat vaikuttaneet siihen, että Kalevalasta tuli heti suomalaisten säveltäjien merkittävä innoituksen lähde. Jean Sibelius sai 1890 kareliaanisen herätyksen säveltäjä Robert Kajanuksen musiikista. Myös runonlaulaja Larin Parasken tapaaminen innoitti häntä. Sinfoninen runo Kullervo vuonna 1892 oli Sibeliuksen ensimmäinen Kalevala-aiheinen sävellys. Samana vuonna hän oli tehnyt matkan Karjalaan.

Melko pian Kalevalan ilmestyttyä 1835 alettiin Suomessa pohtia eepoksen kuvittamista. Aiheesta järjestettiin kilpailujakin, mutta niiden tulokset eivät arvostelijoiden mielestä visualisoineet Kalevalaa oikealla tavalla. Vuonna 1891 järjestetyn Kalevalan kuvituskilpailun myötä Akseli Gallen-Kallela nousi huomattavimmaksi Kalevala-aiheiden kuvaajaksi. Kalevalan henkilöt hahmottuvat yhä hänen luomiensa kuvien kautta.

Gallen-Kallelan ensimmäinen merkittävä Kalevala-aiheinen työ oli Aino-triptyykki vuonna 1891. Sillä on vielä kosketuskohtia realismiin, joka myöhemmin muuttui symbolismin, jopa mystiikan kautta vain hänelle ominaiseksi "kansalliseksi" tyyliksi.

top