Vainajat

Kekrinä uskottiin vainajien, haltijoiden tai pyhien miesten olevan liikkeellä. Heidän vierailuunsa saatettiin valmistautua esimerkiksi lämmittämällä sauna, siistimällä se ja antamalla pyhien miesten kylpeä ennen kuin oman talon väki pääsi saunaan. Sillä aikaa, kun väki saunoi, saattoivat vieraat viipyä emännän heitä varten kattaman pöydän ääressä, jonne talonväki itse siirtyi saunan jälkeen. Tässä vaiheessa pyhien miesten ajateltiin poistuvan tyytyväisinä. Ruoka saatettiin jättää myös koko yöksi pöytään, jotta tuonpuoleisesta saapuvilla vierailijoilla olisi mahdollisuus nauttia talon antimista. Joillakin alueilla ruokaa jätettiin myös uhriksi vanhan puun juurelle.

Kekrin yliluonnollisia kulkijoita nimitettiin muun muassa Vehmersalmella keyrittäriksi mutta samaa nimitystä saatettiin käyttää myös tämänpuoleisesta peräisin olevista kulkijoista. Tavanomaista kyläilyä ei kuitenkaan katsottu pelkästän hyvällä, vaan sanottiin kuten Ristijärvellä: ”Vie mieli männeiltä, syö peä märänneiltä, mää kekrinä kylään.”

 

Lähtökahvit

Köyrinä pantiin tupa uamusella hyvin aikaiseen lämmitä. Aamiaiseksi syötiin talkkunaa ja miehet ryyppäsivät kotikeittoista viinaa (pontikkaa) niin, että tulivat humalaan. Kun aamutyöt oli kaikki tehty pimeän aikana, laitettiin pois lähteville palvelioille eväät ja sitten keitettiin lähtökahvit, mitkä juotuaan pois lähtijät lähtivät hyvästeltyään talon väen.

Karttula, Hulda Ollikainen 582.1937