Tavat ja työt

Kekriin mennessä piti kaikilla talon naisilla olla kehrättynä kolme vyyhtiä lankaa. Muuten saattaisi käydä niin, että neidot jäisivät vanhoiksi piioiksi ja työt olisivat aina myöhässä. Itse kekrinä ei kuitenkaan saanut kehrätä, sillä muuten rukki surisisi jatkossa omia aikojaan. Kekrinä riitti kuitenkin muuta puuhaa, sillä uuni oli lämmitettävä aivan aamuvarhaisella, ennen päivän nousua, ja syödäkin piti ehtiä useamman kerran, jotta seuraava vuosi olisi talolle hyvä.

Koska palvelusväen vapaaviikko alkoi 1800-luvulla kekristä, saivat he mukaansa ruokaa ja kangasta sekä lankaa. Myös kaikille talon alustalaisille ja torppareille tarjottiin ateria, ja jos muita vieraita saapui, hekin olivat tervetulleita pöytään.

Kekri oli tärkeää aikaa karjan kannalta. Isäntä kävi itse ruokkimassa hevoset, ja sekä niiden ruokkimiseen että juottamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä se vaikutti tulevaan karjaonneen. Myös lehmiin kiinnitettiin erityistä huomiota ja niille annettiin erityisruokia kuten leipää, samoin kuin lampaillekin.

Kekrinä poltettiin kekrivalkeaa eli kokkoa, jolle nuorison oli mahdollista kokoontua toisiaan tapaamaan, leikkimään ja tanssimaan. Järjestivätpä kekrin kiertolaisetkin taloissa vierailujen jälkeen omia juhliaan. Myös keinuminen kuului kekriin ja sen ajateltiin Kiuruvedellä tuovan pitkiä pellavia.

 

Köyrikestiin on vieläkin muutamilla Juvan isännillä tapa kutsua torpparinsa. Kestiin kuuluu päivällinen arkiköyrinä.

Juva, A. Väätänen 196.1894