Samhain

Kelttiläinen, erityisesti Irlannin alueella pitkään säilynyt sadonkorjuujuhla Samhain jakoi vuoden kesä- ja talvipuoliskoihin ja aloitti samalla uuden vuoden. Vastaavana rajapyykkinä keväällä toimi toukokuun ensimmäiseen päivään ja sitä edeltävään yöhön ajoittuva Beltaine. Kelttien ajanlaskussa päivä seurasi yötä ja kesä talvea, joten vuorokausi vaihtui jo illalla auringon laskiessa. Näin ollen Samhainin juhlinta alkoi jo lokakuun viimeisen päivän iltana, johon mennessä kesätöiden tuli olla suoritettuina.

Samhain-yö oli aikaa, jolloin tuonpuoleisen olennoilla oli vapaa pääsy tämänpuoleiseen maailmaan ja ihmisten tuli ottaa huomioon, että niin vainajat kuin keijutkin olivat liikkeellä. Esimerkiksi vettä ulos heitettäessä kannatti tuonpuoleisesta saapunutta väkeä varoittaa ennalta, etteivät nämä olisi kiukustuneet saatuaan likavettä päälleen.

Samhainina karja tuotiin kaukaisilta kesälaitumilta takaisin kylän maille ja elämä siirtyi sisätiloihin tulien ja tarinoiden pariin. Jokaisen emännän velvollisuutena oli valmistaa Samhainiksi maukas ateria. Irlannissa se koostui muun muassa colcannoniksi kutsutusta muhennoksesta, joka valmistettiin perunasta, kaalista ja sipulista. Ruokaa saatettiin käyttää myös ennustamiseen, sillä muhennokseen oli mahdollista sekoittaa pieniä esineitä, jotka sitten syöjille sattuessaan ennustivat tulevan vuoden kohtaloita. Esineiden piilopaikaksi kelpasi myös kakku.

Toisenlaisiin enteisiin käytettiin hehkuville hiilille asetettuja pähkinöitä ja veteen pudotettuja papuja, jotka kertoivat rakastavaisten yhteiselon todennäköisyydestä ja sen mahdollisesta onnesta tai onnettomuudesta. Pitkänä suirona irrotettu omenankuori saattoi puolestaan kertoa uteliaalle tytölle tulevan sulhon nimen alkukirjaimen.

Samhain oli myös erilaisten leikkien ja pelien aikaa. Tunnetuin niistä lienee vesisoikkoon asetettujen omenien kalastelu. Perheen nuorempia jäseniä saatettiin myös pelotella pukeutumalla vanhoihin vaatteisiin ja teeskentelemällä, että suvun esi-isät olivat saapuneet heitä tapamaan. Liikkeellä oli myös muita tämänpuoleisen kulkijoita, sillä Samhain sai monien muiden juhlapäivien tavoin liikkeelle naamioituneet nuorukaisjoukot, jotka kulkivat talosta taloon pientä lahjaa tai kestitystä pyytäen.

 

Pyhät miehet kylpemään

Vanhanaikainen kekrin viettotapa. Laitetaan olutta, oravapaistia, mämmiä, viiliä, limppua. Noustaan ylös kekriaamuna kahen aikaan, pannaan pirtti lämmitä, leivotaan ja paistetaan ja sitte kun uuni on luuvittu mennään luvan kans, kierretään navetta kahdesti myötäpäivin ja yhdesti vastapäivin ja menee navettaan, karjasee kellokkaan korvaan, että "nyt on kekri" ja sitte paistetaan kaikkea hyvää ja syyvään viiliä voita. Sitte sauna lämmitä ja kun se on valmis viijään pikkusen ruokaa saunan penkille, lyyvään löylyä, sanotaan lähtiessä: "Kekrittäret, kekrittäret, pyhät miehet kylpemään." Hetken perästä menee rahvas saunaan, pöytä on nurin, jauhopuoli päälläpäin, siihen pannaan kaikki hyvät ruuat, mitä vaan talossa löytyy, syyvään, juuvaan.

Pudasjärvi, Maria Pihlaja KRK 239:128.1935-36