Kekri-sanan merkityksestä ja alkuperästä

Kekrin historiaa ei tunneta kovinkaan tarkasti. Nimi mainitaan ensimmäisen kerran Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksen (Dauidin Psaltari 1551) alkupuheessa, jonka jumalluettelossa se mainitaan karjalaisten palvomien jumalten joukossa. Agricolan mukaan Kekri lisäsi karjan kasvun, mikä sopii hyvin yhteen uudempina aikoina muistiin merkittyjen karjataikojen kanssa. Myös 1600- ja 1700-luvulta peräisin olevat oikeuden pöytäkirjat kertovat, että kekrinä syötiin lammas epäkristilliseen tapaan. Kekri on siis selvästikin liittynyt vahvasti karjanhoitoon ja satovuoden päättymiseen. Erilaiset juhlaan kuuluvat tavat ja uskomukset kertovat myös selvästi sen alkamiseen ja loppumiseen liittyvästä luonteesta niin satokauden, kesän ja syksyn kuin vuodenkin rajapintana.

Kekri on tunnettu monilla eri nimillä. Kekrin lisäksi ovat olleet käytössä köyri, köyry, keyri ja keuri, joista ensimmäisiä käytettiin Lounais-Suomessa ja jälkimmäisiä maan itäosissa. Sanan alkuperästä ei kuitenkaan ole sen selvempää tietoa kuin juhlan juuristakaan.

 

Netuuka tarttuu

Koko lammas keitettiin kekrinä. Päineen, sorkkineen, mahoineen keuhkoineen se keitettiin. Nahka vain otettiin pois. Oisko jo 40 vuotta siitä kun se järjestys loppui. Sitä niin palveltiin sitä karjan jumalaa. Pelättiin sitä, jotta jos ei sitä palvella, niin tarttuu netuuka.

Kuusamo, Samuli Paulaharju 15145.1931 (muistiinpantu 1917)