Meksikolainen kuolleiden päivä

Meksikolaista kuolleiden päivää (El Día de los Muertos) vietetään kirkollisen kalenterin mukaisena vainajien muistopäivänä eli marraskuun toisena päivänä. Sitä edellinen päivä on puolestaan omistettu ennen kaikkea kuolleille lapsille.

Kuolleiden päivään liittyvissä perinteissä eurooppalainen kristinusko yhdistyy alueen alkuperäisasukkaiden uskomuksiin ja symboleihin muodostaen oman erityisen juhlapäivänsä, jonka näkyvimmän elementin muodostavat erilaiset luurankokoristeet. Kuoleman läsnäolosta ja jo manan majoille siirtyneistä sukulaisista muistuttavat luurangot ovat hyvin monipuolisia niin materiaaleiltaan kuin esitystavoiltaankin. Luuranko voi esimerkiksi tanssia tai soittaa kitaraa. Se voidaan myös muokata muistuttamaan mahdollisimman hyvin sitä sukulaista, jonka muistoksi se on hankittu.

Myös sokerista tehdyt pääkallot kuuluvat olennaisena osana juhlaan. Niitä, kuten luurankojakin, käytetään muun muassa kuolleiden kunniaksi pystytettyjen alttarien koristelemiseen. Alttareille asetellaan myös kukkia, ristejä sekä muita uskonnollisia kuvia, kuolleille tärkeitä esineitä sekä heidän lempiruokiaan ja -juomiaan. Erilaiset kuolleille annettavat uhrit kuuluvatkin olennaisena osana kuolleiden päivän viettoon. Lisäksi haudat kunnostetaan ja niille viedään samoja asioita kuin alttarillekin. Uhrilahjojen lisäksi vainajia muistellaan heidän puolestaan lausutuilla rukouksilla.

 

Lähtököyri

Paimenet juhlivat köyriä enenpi kun toiset. Mikonpäivä maanantai-iltana he ovat köyrikalliolla. Tehtiin luutia ja hankitaan illaksi kuivia risuja, mistä saa iloisen lähtököyrin. Se lähtököyri poltetaan joka ilta. Koko kylän lapset ovat siellä. Mökkiläisten lehmät ovat talojen lehmien kanssa. Köyriä palaa monet yhtaika.

Iitti, V. Lindberg KRK 61:395.1935-36