Halloweenin kummajaisgalleria

Halloweenin kummajaisgalleria koostuu ennen kaikkea kuolemaan, tuonpuoleiseen ja pahuuteen liitetyistä olennoista. Tämä näkyy sekä koristelussa että naamiaisasuissa, mutta myös ruuissa ja muissa juhlan elementeissä, joiden teemat nousevat usein kuoleman, tuonpuoleisen, loppumisen, mätänemisen, pahuuden ja inhottavuuden valtakunnasta. Minään sääntönä tätä ei voida kuitenkaan pitää, sillä myös hilpeät ja kauniit satu- ja taruolennot saattavat hyvinkin löytää tiensä juhlijoiden joukkoon. Tässä kuitenkin pieni katsaus halloweenin pelottavamman puoleiseen juhlijakatraaseen.

Pirut

Nykyaikainen eurooppalainen piru on ehtinyt historiansa aikana kerätä olemukseensa piirteitä niin kreikkalaiselta Panilta kuin etruskien manalanjumalaltakin. Tämä sarvipäinen olento voi esiintyä niin dekadenttina ja oppineena herrasmiehenä kuin helposti lankaan menevänä veijarinakin. Nykyaikaisen pirun tuntomerkkeinä toimivat muun muassa helvetillisen punaiset asusteet, hiilihangot, sorkat ja kaviot sekä sarvet, häntä ja pukinparta.

Aaveet, vainajat, luurangot

Koska halloween periytyy kristillisestä pyhäinpäivästä, kuuluu kuoleman läsnäolo luontevasti juhlan kuvastoon. Tätä kautta myös aaveet ja kummitukset ovat päässeet osallisiksi juhlahumusta. Kalmot eivät kuitenkaan tyydy ainoastaan perinteiseen lakanamuotiin, vaan saattavat ottaa tyylivinkkejä myös muilta liikkuvaisilta vainajilta kuten esimerkiksi muumioilta, zombeilta sekä vampyyreilta. Myös maallisen lihan hieman aaveita huolimattomammin yltään karistaneet luurangot pääsevät verryttelemään luitaan kaikenlaisten kuolemaan liittyvien olentojen noustessa hetkiseksi valokeilaan.

Vampyyrit

Ihmisverellä itsenä vetreiksi imeskelevät vampyyrit ovat perineet nimensä Itä-Euroopan levottomilta vainajilta ja perusluonteensa yleiseurooppalaisesta kansanperinteestä, mutta eniten nämä kalpeat pitkähampaat saavat kiittää nykyisestä imagostaan populaarikulttuurin moninaisia muotoja. Nykyaikainen kalpea, päivät arkussa nukkuva ja yöt neitojen kaulasuonia katsasteleva herrasmies sai alkunsa 1800-luvun romantiikan tarinoista, joiden myötä aiemmin mieletön ja sieluton raato alkoi saada viehättäviä ominaisuuksia. Elokuvat jatkoivat 1900-luvun puolella samaa linjaa ja lisäsivät vampyyrin ominaisuuksiin pahanlaatuisen aurinkoallergian, joka pakotti aiemmin päiväsaikaankin kuljeskelleet vainajat tyytymään yölliseen puuhasteluun. Muita vampyyrin tuntomerkkejä ovat luonnottoman pitkät ja terävät kulmahampaat, kalpea iho, pitkät hiukset ja kynnet, verenpunaiset huulet, kyky muuttua tarvittaessa usvaksi tai eläimeksi (yleensä lepakoksi) sekä peilikuvan puuttuminen. Erityisesti viimeisen voisi kuvitella häiritsevän nykyään usein hyvinkin tyylikkäästi pukeutuneita verenimijöitä.

Monien muiden luonnottomien ja paholaisen pedoiksi katsottujen olioiden tavoin vampyyrit pelkäävät kirkollista esineistöä kuten esimerkiksi krusifikseja ja vihkivettä, jotka puolestaan kuuluvat valkosipulin ja vampyyrin sydämen lävistämiseen käytetyn vaarnan ohella vampyyrinmetsästäjän vakiovarusteisiin.

Noidat

Koska halloween liitetään eläväisten vainajien kautta kaikkeen yliluonnolliseen ja pahaan, ovat myös noidat löytäneet oman nurkkansa sen taikamaailmasta. Siinä missä suomalaisen kansanperinteen noidat lentelevät luudillaan etenkin pääsiäisenä, pääsevät heidän kansainvälisemmät sisarensa liikkeelle ennen kaikkea vappuna ja halloweenina.

Mustat kissat

Noitien seuralaisina meilläkin tunnetut mustat kissat kuuluvat emäntiensä ohella halloweenin vakiovieraisiin. Mustat eläimet on usein liitetty yöhön ja tuonpuoleisen voimiin, jopa itse paholaiseen, tai niiden on ajateltu olevan eläimen hahmon ottaneita noitia tai demoneita. Monissa maissa mustien kissojen uskotaan nykyäänkin tuovan epäonnea, vaikka päinvastaisiakin näkemyksiä on tunnettu mm. muinaisessa Egyptissä, jossa kissoja kunnioitettiin suuresti.

Hämähäkit, lepakot ja muut pimeiden loukkojen rapistelijat

Pimeydessä oleskelevat olennot on liitetty usein noituuden ja pahuuden töihin, joten ne livahtavat sulavasti muiden halloweenin piruilijoiden seuraksi.

 

Köyri illaksi järjestettiin ennen kestit. Pojat puuhasi usein ne köyri illaksi ja ne oli silloin poika kestit, tytöt piti riiviikon loppu puolella tyttö kestit. Pojat keräsivät pojilta ja tytöt tytöiltä rahaa 2, 3, 4 tai 5 mk mieheen. Rahan kerääjä valittiin jo ennen köyriä keskinäisissä neuvotteluissa. Rahan kerääjän tehtävänä oli ensin kysyä huone siihen tarkoitukseen ja sitten kerätä rahaa ja ostaa kahvia, sokeria ja vehnäjauhoja ja tiettää vanhemmainsa kotissa tai kestitalossa vehnästä. Nyt kutsuivat jos oli poikakestit pojat tyttöjä kesteihin, yksi poikakin sai kutsua useampiakin tyttöjä, tyttökesteissä kutsuivat tytöt poikia kesteihinsä, niitä poikia, jotka heitä muistivat. Kööriltana kokoonnuttiin kestitalohon, joka oli usein yksinäinen mökki, jossa oli melko suuri tupa. Köörkestejä ei haluttu pitää kylän keskellä vaan laitassa hiljaisuutessa. Köörkestejä koetettiin pitää salassa vanhemmilta henkilöiltä, jotka tinkivät kuokkavieraaksi. Kestitalon emäntä pyytettiin usein kahvinkeittäjäksi. Ensin juotiin kahvia niin paljon kun kukin jakso. Poikakesteissä kutsuivat pojat kahvia tyttöjen ensin ottamaan ja tyttökesteissä ottivat taas tyttöjen kehoituksesta pojat ensin. Siinä kahvia juuvessa naurettiin ja iloittiin köyristä, että kahvi tahto sieramista poes tulla, kun se veärään reekään siinä ryöhäkässä mäni. Kun kahvia oli tarjottu niin kauvan kun jokainen oli pannut kupin kumolleen tai kahvivarat oli loppuneet, ruettiin laulamaan. Köörkesteissä laulettiin tanssilauluja ja myös isänmaallisia lauluja.

Kiuruvesi, Juho Nivalainen KRK 109:988.1935-36