Kekripukista keyrittäreen

Kekri houkutteli koloistaan naamioituneita kummajaisia, jotka kulkivat talosta taloon ja vaativat kestitystä. Jos isäntäväki ei kuitenkaan ollut aivan tehtäviensä tasalla, saattoivat kulkijat uhata uunin rikkomisella. Sopu säilyi useimmiten viinaryypyn, kahvin tai ruuan voimin, ja saattoivatpa tyytyväiset kiertäjät ilahduttaa talonväkeä leikeillä ja tanssillakin.

Eri puolella Suomea kiertelijät tunnettiin eri nimillä ja myös heidän asunsa vaihtelivat. Iisalmen miespuoliset köyrimöröt olivat sonnustautuneet nurinniskoin käännettyihin turkkeihin, joista riippui kaikenlaisia kapineita, ja heillä oli seuranaan valkeisiin vaatteisiin pukeutuneita naispuolisia köyriättäreitä. Samoilla seuduilla liikkui myös köyripukkeja, joiden ulkomuoto oli vieläkin omituisempi. Ne syntyivät nimittäin nurin päin käännetystä turkista, jonka toinen hiha oli nostettu pystyyn kaulaksi. Hihansuusta taas pistivät esiin kirveen terä sekä nokan muodostavat keritsimet ja korvien virkaa toimittavat lusikat. Pukit, köyrittäret ja möröt olivat liikkeellä heti aamutuimaan, sillä jos uuniin oli jo ehditty sytyttää valkea, ei vierailla ollut enää oikeutta uhkailla sen särkemisellä.

 

Pimeän rieska

Kartasalon puolella elänyt Paavo Karvonen (s. v. 1847) kertoi, että Mikkelinä ja kekrinä oli tapana tappaa ja syödä lammas pimeän aikana. Samoin tehtiin ja syötiin pimeän aikana kovarieska. Hapanrieskaa ei silloin vielä tunnettu, mutta kyllä pannurieska, ennen yleisesti tuohiseen tehty, kun pannuja ei vielä ollut. Päivään kerittiin ruokalevotkin maata.

Tuusniemi, Otto Räsänen KRK 118:209.1935-36