Halloween

Suomeen viime vuosina rantautunut halloween on sekoitus erilaisista kansanperinteen muodoista, jotka ovat viime vuosikymmenten aikana suodattuneet kaupallistumisen läpi nykyisen kaltaiseksi juhlaksi. Vanhimman tunnetun kerrostuman muodostaa läntisen Euroopan kelttiläisillä alueilla vietetty sadonkorjuujuhla Samhain, joka erotti toisistaan kesän ja talven vuosipuolikkaat. Samhainia juhlittiin marraskuun ensimmäisenä päivänä, mutta koska kelttien aikakäsityksessä pimeä edelsi valoa, alkoi juhla jo edellisenä iltana. Valitettavasti alkuperäisestä esikristillisestä juhlasta ei ole säilynyt juurikaan luotettavia lähteitä, joten tiedot sen luonteesta perustuvat lähinnä kansanperinteessä säilyneisiin uskomuksiin ja tapoihin.

Kristinuskon levittäydyttyä kelttiläisille alueille juhlaan sekoittui kristillisiä aineksia ja se sai uudeksi nimekseen All Hallow’s Day eli kaikkien pyhien päivä. Tällöin juhlaa edeltävää iltaa alettiin kutsua nimellä All Hallow’s Eve eli kaikkien pyhien aatto. Ei ole täysin varmaa, kuuluiko vainajien muistaminen jo esikristilliseen perinteeseen, mutta viimeistään tässä vaiheessa alettiin uskoa vainajien olevan liikkeellä juhlan aattoyönä. Vaikka kristillinen kirkko alun perin tahtoikin muistaa juhlapäivänä lähinnä omia pyhimyksiään, varasi tavallinen kansa päivän pian omien vainajiensa muisteluun, joten kaikkien pyhien päivää seuraavaksi päiväksi lisättiin All Souls’ Day, joka pyhitettiin kaikille uskossa kuolleille vainajille.

Aikojen kuluessa All Hallow’s Eve lyhentyi ensin muotoon Hallow’een ja sittemmin nykyään tutuksi halloweeniksi, mutta esimerkiksi Irlannissa päivä tunnettiin nykyaikoihin saakka perinteisellä nimellä Samhain.

Kelttiläisen kansanperinteen mukaan vuoden tärkeimpinä juhlapäivinä oli liikkeellä monenmoista tuonpuoleisen väkeä, muun muassa keijuja, joiden joukossa kulki aina silloin tällöin vainajiakin. Kristinuskon mukaan vainajien oli kuitenkin odotettava haudoissaan kaikessa rauhassa tuomiopäivää, eikä heidän ollut lupa lähteä noin vain käymään entisillä asuinsijoillaan. Tästä syystä vainajien liikkumisen sanottiinkin olevan paholaisen työtä. Näin myös vanha vihtahousu pääsi mukaan halloween-juhlintaan. Noidat, mustat kissat ja lepakot tulivat samaa tietä, erilaisten pahan voimien livahtaessa osaksi aiemmin keijujen dominoimaa halloween-perinnettä.

Nykyaikainen halloweenin vietto kehittyi kuitenkin vasta juhlan siirryttyä 1800-luvulla Atlantin yli Yhdysvaltojen puolelle. Siellä syysjuhla sai urbaanin karnevaaliluonteensa, jonka voimin se palasi takaisin piristämään eurooppalaista syksyä, joka oli maatalouden merkityksen hiipumisen myötä kadottanut omat agraariset sadonkorjuuperinteensä.

 

Rikat ja kuuntelu

Vanhoilla ihmisillä on ollut sellaisia taikoja. he ovat Kekrinä laasseet tuvan lattian ovesta päin perille. Rikat he ovat vieneet sellaiseen paikkaan, josta tie on lähtenyt kolmeen suuntaan. He ovat menneet niiden päälle kuuntelemaan. Siinä talossa, mistä on kuulunut itkua, on joku kuollut. Siinä, jossa tanssittiin, siellä mentiin naimisiin. Jossa naurettiin, syntyi lapsi.

Oulu < Utajärvi, Sanni Perttunen KT 197:8.1938