Tutustumassa kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kuvakokoelmiin

Olen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran korkeakouluharjoittelijana saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa SKS:n kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kuvakokoelmiin.

SKS:n verkkosivuilla kerrotaan arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelman valokuvakokoelmien koostuvan yli 1 300 erillisestä kuvakokoelmasta, ja yksittäisten valokuvien määrän kokoelmassa olevan yli 250 000. Kokonaisuutena kuvakokoelma koostuu arkistoon luovutetuista suomalaisten kirjailijoiden ja kulttuurivaikuttajien, kirjallisten seurojen, tapahtumien ja yhdistysten kuvakokoelmista, sekä SKS:n historiaan liittyvistä kuvista. Kuten esittelyssä todetaan, kertoo kuvakokoelma suomalaisesta julkisesta kulttuurielämästä, mutta myös henkilöiden ja perheiden yksityisestä historiasta.

Kuvakokoelmat toimivat usein mielenkiintoisena ikkunana organisaatioiden kokoelmiin laajemminkin. Osana SKS:n kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmaa erilaiset kuvakokoelmat rikastuttavat tekstipainotteista arkistomateriaalia. Erityisesti henkilöarkistojen kohdalla valokuvat täydentävät hedelmällisesti henkilöhistoriallista aineistoa. Henkilöarkistoihin sisältyvät valokuvat rakentavat visuaalisia aikajanoja, kytkevät yhteen tapahtumia ja henkilöitä, ja parhaimmillaan voivat nostaa esiin jotain aivan uutta liittyen henkilön elämään tai persoonaan. Joskus kuva todella voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Millaisena sitten SKS:n kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kuvakokoelma on näyttäytynyt valokuva-aineistojen parissa työskentelevälle korkeakouluharjoittelijalle? Tähän mennessä esimerkiksi 1800-luvulta peräisin olevina visiittikortteina, hauraina lasinegatiiveina, talvisodan jälkeistä Viipuria kuvaavina mustavalkonegatiiveina, 1930-luvun makeispakkausten mukana tulleina filmitähtien keräilykuvina, postikortteina, pastillisin sävyin hehkuvina 1960-luvun matkakuvina, huolella koottuina valokuva-albumeina kuvateksteineen, mutta myös työpöydälläni painovoimaa uhmaavana kotelotornina täynnä 1990-luvun kymppikuvia. Siis varsin laaja kattaus erilaisia aiheita ja kuvaformaatteja nähtäväksi kolmen kuukauden harjoittelun aikana!

Kulttuurihistoriaa pääaineenaan Turun yliopistossa opiskeleva Niina-Kaisa Laurikainen  suoritti korkeakouluharjoittelunsa SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmassa. Kuva: SKS KIA. KIAK2021:8. Valokuvaaja: Milla Eräsaari

Valokuvauksen tekninen kehittyminen näkyy kuvakokoelmissa, ja erilaiset kuvaformaatit konkretisoivat valokuvauksen teknisen kehittymisen historiallista jatkumoa. Kuvaformaattien materiaalisuus saa pohtimaan myös itse formaattiin ja sen käyttöön kytkeytyviä merkityksiä. Millaisia eri kuvaformaatteihin liittyviä käyttöyhteyksiä henkilöarkistoista voi nousta esiin?

Esimerkiksi aiemmin mainittu työpöytäni valloittanut kotelotorni sisältää kirjailijana, runoilijana ja kääntäjänä tunnetun Anna-Maija Raittilan arkistoon sisältyvää järjestettävää kuva-aineistoa. Pääosin 1990-luvulta peräisin olevat kymppikuvat negatiiveineen ja filmipusseineen henkivät aikakautensa tapaa käyttää tätä runsaana ilmenevää valokuvauksen muotoa. Kuviin taltioitiin matalalla kynnyksellä niin ihmiset, matkat kuin tapahtumatkin, mutta myös puutarhan vuodenkierto ja kauniit pakkasaamut. Kuvamateriaalin runsaus useina kappaleina teetettyine vedoksineen onkin aineiston järjestelyn yhteydessä antanut ymmärtää valokuvilla olleen tärkeä rooli osana Raittilan käymää vilkasta kirjeenvaihtoa, niin lähettäjän kuin vastaanottajan roolissa.

Kuva-aineistojen luetteloinnin ja järjestämisen ohella olen päätynyt pohtimaan myös yleisemmin kuvakokoelmien roolia osana SKS:n aineistoja. Millaisia tutkimuksellisia mahdollisuuksia kuvakokoelmat voisivat tarjota? Osana kirjallisuusaineistoja valokuvat saatetaan helposti nähdä lähinnä tutkimusta täydentävänä materiaalina varsinaisen arkistoaineiston rinnalla. Voisiko tutkimus kuitenkin lähteä itse kuvista? Mitä kuvat itsessään voisivat kertoa?

Itselleni jo pelkkä kuva-aineiston järjestäminen on tuottanut ymmärrystä Anna-Maija Raittilan elämään liittyvistä kantavista teemoista. Yhteisöllisyyden ja hengellisyyden tärkeä merkitys osana Raittilan elämää määrittää koko kuva-aineistoa. Hiljaisuuden retriittien ohjaajan elämä ei kuitenkaan ollut sisäänpäin kääntynyttä, vaan uusia näkemyksiä haettiin esimerkiksi lukuisilta ulkomaanmatkoilta ympäri Eurooppaa.

Harjoittelun aikana Niina-Kaisa Laurikainen mm. inventoi laajan Anna-Maija Raittilan arkiston kuvakokoelman. Kuva: SKS KIA. KIAK2021:1. Valokuvaaja: Milla Eräsaari

Toivon ja uskon että kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kuvakokoelmat tarjoavat inspiraatiota kaikille SKS:n aineistoista kiinnostuneille nyt ja tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin!

Niina-Kaisa Laurikainen

Niina-Kaisa Laurikainen työskenteli korkeakouluharjoittelijana SKS:n arkiston kuvakokoelmassa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.