Turku – kieliä ja kohtaamisia 800 vuotta

Suomea, ruotsia, saksaa, latinaa, hollantia, skottia, englantia, venäjää, ranskaa – luettelo jatkuu vielä pitkästi, kun listataan kieliä Turun historiassa. Suomen vanhimmalla kaupungilla on pitkä monikielinen ja monikulttuurinen menneisyys. Turku oli vuosisatojen ajan Suomen alueen hallinnon, kirkon, kaupan ja sivistyksen keskus sekä merkittävin kulttuurinen linkki muualle Eurooppaan. Turkuun on tultu harjoittamaan kauppaa ja erilaisia ammatteja, perustamaan yrityksiä ja opiskelemaan. Näissä yhteyksissä eri kielet ja niiden puhujat ovat kohdanneet vuosisatojen ajan.

Ulkomailta saavuttiin Aurajokivarren höyrylaivasatamaan, yhteen kaupungin monikielisimmistä miljöistä. Kuva: K. E. Ståhlberg, 1890–1899. Museovirasto, Finna.

Monikieliset turkulaiset

Turulle kuten muillekin Suomen keskiaikaisille kaupungeille on alusta alkaen ollut tyypillistä, että niissä on asunut ja toiminut ihmisiä, joiden henkilökohtaiseen repertuaariin on kuulunut enemmän kuin yksi kieli. Osa on perinyt kahden kielen taidon kotoa. Osa on oppinut toista kieltä pihapiirien leikeissä, osa koulussa ja osa työelämässä kuten ruotsinkielisen isäntäväen palveluksessa.

Usein kaupungissa eläminen ja toimiminen on edellyttänyt vieraan kielen taitoa. Esimerkiksi kaupunkiin 1600-luvulla saapunut äidinkieleltään suomenkielinen opiskelija on tarvinnut lisäksi ruotsin ja latinan taidon. Turkuun ulkomailta kauppaa ja muita ammatteja harjoittamaan tulleet henkilöt olivat usein maailmaa nähneitä ja jo tullessaan useita kieliä taitaneita henkilöitä. Turkuun asetuttuaan he omaksuivat elinpiirinsä, roolinsa ja tarpeidensa mukaan myös ruotsia ja suomea.

Erikieliset kaupunkilaiset ovat kohdanneet erilaisissa arjen puhutuissa ja kirjoitetuissa vuorovaikutustilanteissa, kuten kauppakirjaa laatiessa, oikeudenkäyntiin osallistuessa tai torilla ostoksilla ollessa. Arjessa kohtaavat kielet vaikuttavat helposti toisiinsa, ja varsinkin statukseltaan korkeampiarvoisesta kielestä on mielellään omaksuttu sanastoa ja muita aineksia.

Silakan myyntiä ja arjen kohtaamisia Turun Kauppatorilla. Kuva: Museavirasto, Finna.

Kaikki monikielisessä kaupunkimiljöössä eläneet yksilöt eivät ole olleet monikielisiä tai taitaneet yhteisön yleisimpiäkään kieliä. Suuri osa kaupunkilaisista on tarvinnut apua asioidessaan erikielisen väestön kanssa. Monikielisillä henkilöillä onkin ollut kaupunkiyhteisössä usein merkittävä välittäjän tehtävä. Tulkkeina ja kääntäjinä ovat toimineet sekä tavalliset ihmiset että ammattilaiset.

Erilaiset kieli- ja kulttuurirajojen ylitykset ovat kiinteä osa kaupunkiyhteisössä toimimista.

Monikielisissä yhteisöissä, kielten ja kielimuotojen rajoilla tapahtuukin paljon: käännetään, tulkataan, lainataan ja omaksutaan, välitetään tietoa, lisätään ymmärtämystä ja luodaan uutta. Tästä käy esimerkiksi myös kuluvalla viikolla juhlittava, monikielinen turkulainen toimija Mikael Agricola, joka käänsi 1500-luvun Turussa ensimmäiset suomenkieliset painetut teokset. 

Kaupungin erikieliset yhteisöt

Turku on ollut vuosisatojen ajan monikielinen kaupunkiyhteisö, jonka suurimman puhujaryhmän ovat muodostaneet suomenkieliset, vaikka ruotsinkielisten osuus onkin suurimmillaan tullut melko lähelle suomalaisten lukemia. Äidinkieleltään suomenkielisiä on kuulunut kaikkina aikoina kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Tyypillisesti suomenkielinen väestö on kuitenkin edustanut niin sanottua tavallista kansaa ja työväestöä, joille ruotsinkieliset kaupunkilaiset ovat näyttäytyneet herrasväkenä.

Samaa kieltä puhuneet ovat muodostaneet kaupunkiin yhteisöjä, joiden jäseniä on usein yhdistänyt kielen lisäksi elinkeino. Tietyn kieliyhteisön jäsenet ovat myös suosineet samoja asuinalueita. Turun historiassa merkittävän kieliyhteisön muodostivat saksankieliset porvarit. Muita ryhmiä ovat esimerkiksi kone- ja telakkateollisuudessa toimineet skotlantilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset.

Turun satamaa. Kuva: Teuvo Kanerva, 1970–1979. Museovirasto, Finna.

Kielten statukset yhteiskunnassa eroavat toisistaan, ja kieliin liitetään erilaisia mielikuvia ja arvoja, jotka vaikuttavat myös kielen puhujiin kohdistuviin käsityksiin. Latina oli usean vuosisadan ajan oppineiston kieli, ensin kirkon ja sitten akatemian väen kieli, alasaksa varakkaan valtaporvariston kieli ja ruotsi vuosisatojen ajan virkamiehistön ja eliitin kieli. Suomi oli pitkään käytännössä vain puhuttu arjen ja kotielämän kieli, joka ei statukseltaan yltänyt edellisten tasolle.

Kaupungin instituutioiden kielet

Kielet ovat Turun historiassa kytkeytyneet yleensä tiettyihin tilanteisiin ja käyttöympäristöihin. Tämä liittyy usein siihen, että eri instituutioissa on toimittu tietyllä työkielellä: Esimerkiksi latina oli pitkään kirkon ja yliopiston kieli. Se oli keskeinen kieli myös kouluopetuksessa. Latinan käyttö näissä instituutioissa perustui yleiseurooppalaisiin konventioihin. Vastaavalla tavalla institutionaalisia ovat olleet Ruotsin valtakunnan hallinnon kieli ruotsi ja Itämeren alueen kaupan kieli alasaksa.

Latinankielistä tekstiä Turun hiippakunnan keskiaikaisesta Missale Aboense (1488) -messuteoksesta. Kuva: Kansalliskirjasto, Doria.

Instituutioissa käytetyt kielet ovat sidoksissa niissä toimivien yksilöiden taitamiin ja yhteiskunnassa yleisesti käytettyihin kieliin. Niinpä ne vaihtuvat yhteiskunnallisen kehityksen ja hallinnollisten muutosten myötä. Esimerkiksi latinan asema kirkon työkielenä muuttui vähitellen reformaation myötä. Latinan käyttö säilyi Turun akatemiassa 1800-luvulle asti, vaikka erityisesti ruotsi voitti siltä jatkuvasti alaa. Suomen jouduttua Venäjän alaisuuteen akatemia siirrettiin Turusta Helsinkiin. Kun Turun uusi suomalainen yliopisto valmistui vuonna 1920, kuultiin Turussa ensimmäiset suomenkieliset luennot.

Turun suomalaisen yliopiston päärakennus (entinen hotelli Phoenix) Kauppatorin laidalla 1920-luvulla. Kuva: Gustaf Adolf Welin. Museovirasto, Finna.

Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa

Edellä on esitelty yleisesti monikielisyyden muotoja kohta 800-vuotiaan Turun historiassa. Monipuolisesti aiheeseen pureudutaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemassa uutuusteoksessa Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa. Näkökulmia monikielisyyteen. Kirjassa aihetta käsitellään kahdeksantoista asiantuntijan voimin kielitieteen, historiantutkimuksen, arkeologian, kirjallisuustieteen ja kulttuuriperinnön tutkimuksen näkökulmista. Tarkasteltava ajanjakso ulottuu keskiajalta 1900-luvulle.

Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa. Näkökulmia monikielisyyteen. Toim. Leena Kolehmainen, Aino Liira & Kirsi-Maria Nummila. SKST 1475. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021.

Kirsi-Maria Nummila

Dosentti Kirsi-Maria Nummila toimii suomen kielen tutkijana SKS:n tutkimusosastolla Edith-yksikössä. Hänen erikoisalaansa ovat mm. vanha kirjasuomi, 1500–1800-luvun tekstit ja tekstikonventiot, kielihistoria ja kirjallisen ajan kielikontaktit sekä vieraiden kielten vaikutus ja monikieliset käytänteet.

3 vastausta artikkeliin ”Turku – kieliä ja kohtaamisia 800 vuotta

  1. Avataanko teoksessa myös ammattimaisen tulkkitoiminnan kehitystä Turun seudulla? Oletan, että ainakin ruotsin, suomen ja venäjän kielen tulkkeja on tarvittu ajoittain runsaastikin, mutta onko toiminta ollut ammattimaista siten, että tehtävään on varta vasten palkattu vain sitä tointa harjoittaneita henkilöitä?

    • Hei, ja kiitos kysymyksestä! Kirjassa ei ole artikkelia, joka käsittelisi virallista ammattimaista tulkkaustoimintaa. Vaikka eri kielten välillä tulkkaaminen on ollut turkulaisten arjessa läsnä keskiajalta lähtien, on se ammattimaisena toimintana varsin nuorta. Turussa ja Turun seudulla asuneiden henkilöiden keskuudessa tapahtunut ns. virallisten yhteyksien (kirkko, raati, oikeudenkäynnit) tulkkaus on kyllä artikkeleissa esillä (esim. Taru Nordlundin ja Veli Pekka Toropaisen tutkimuksissa). Kirjan sisältöön ja artikkeleihin pääsee vapaasti tutustumaan yllä olevan linkin kautta.

  2. Hei! Tässä muutama kysymys ja kommentti kirjoituksestasi.

    Kirjoituksessasi yksi olennainen pointti on kielten ja niitä puhuvien erilainen status ja yhteiskuntaluokka.

    Minua kiinnostaisi tietää että mahtoikohan kaksi venäläistä vaihetta, vuosina 1714-1721 ja 1809-1917, vaikuttaa Turun kielisuhteisiin. Olisivatko nämä voineet vaikuttaa esimerkiksi niin että ruotsin tai suomen kielen status olisi laskenut venäjän tullessa ainakin jollain tasolla valtaapitävien kieleksi?

    Toinen minua askarruttava seikka on että kirjoituksessasi painottuu koko ajan Turun kahtiajako: suomenkieliset köyhiä ja työväestöä kontra ruotsinkieliset virkamiehiä ja porvareita. Eikö Turussa ollut ruotsinkielistä rahvasta? Perustelen kysymystä sillä, että suuressa osassa Turun vaikutusaluetta asui (ja asuu edelleen) ruotsinkielisiä ihmisiä. Esimerkiksi Länsi-Uusimaa ja koko Turunmaan saaristo oli ruotsinkielisen rahvaan asuttamaa satoja vuosia. Ovatko nämä muuttuneet kaksikielisiksi tai suomenkielisiksi muuttaessaan vaikkapa piiaksi tai rakennusmieheksi Turkuun? Täytyy tietenkin myös pitää mielessä että Turun ympäryskunnista pohjoiseen ja sisämaahan kuten Taivassalossa ja Pöytyällä ollaan aina oltu voittopuolisesti suomenkielisiä.

    Tässä muuten vielä ÅU:n uutinen vuodelta 2018:

    https://abounderrattelser.fi/abo-har-inte-varit-sa-har-svenskt-sedan-70-talet-samtidigt-sjunker-andelen-finsksprakiga/

    Svante Salo
    ensimmäisen vuoden historian opiskelija TY:ssä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.