Suomen vetovoimatekijät ulkomaalaisten opiskelijoiden silmin

Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat kertovat, miltä suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta näyttävät ulkomaalaisen opiskelijan silmin. Kirjoittajat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, ja he ovat oppineet suomen vieraana kielenä. Tässä kirjoituksessa opiskelijat pohtivat Suomen vetovoimatekijöitä.

Yhteiskunnan kilpailullisuus Suomessa

Maaliskuussa julkaistun onnellisuusraportin mukaan Suomi on jälleen maailman onnellisin maa, viidettä vuotta peräkkäin. Raportissa on käsitelty muun muassa korruptiota, vapautta tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä ja terveyttä. Siinä ei kuitenkaan ole käsitelty yhteiskunnan kilpailullisuutta, joka on mielestäni yksi suurimmista suomalaisten onnellisuuden lähteistä.

Se, että suomalaiset lapset oppivat leikkimällä ja kasvavat ilman suurta stressiä, tekee suomalaisen koulutuksen kuuluisaksi ympäri maailmaa. Suomessa koulutuksen tavoitteena on varmistaa jokaiselle tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet varallisuuteen katsomatta sekä tarjota yhtäläinen mahdollisuus jatkokouluttautua. Tästä syystä kilpailu oppilaiden kesken ei ole tarpeellista vaan se, että tuetaan ja ohjataan kaikkia oppilaita.

Joidenkin maiden kouluissa sen sijaan käydään kovasti kilpailua paremmista opiskelumahdollisuuksista. Esimerkiksi Kiinassa oppilaan arvosanojen sijoitusta luokassa, koulussa tai jopa kaupungissa pidetään erittäin tärkeänä, mikä johtuu osittain suuresta väestömäärästä ja resurssien puutteesta – jokaiseen kouluun ei riitä osaavaa opetushenkilöstöä taikka opetusmateriaalia.

Kilpailua esiintyy jokaisessa maassa: esimerkiksi Suomessa naapureiden tai työnhakijoiden välillä saattaa olla kilpailua, mutta en sanoisi Suomen olevan kilpailullinen yhteiskunta. Sen sijaan kilpailullisessa yhteiskunnassa työntekijöiden välinen kilpailu on paljon kovempaa. Kiinassa esimerkiksi suosittiin tai suositaan yhä työtapaa ”996”, joka tarkoittaa, että työtä tehdään yhdeksästä yhdeksään päivittäin ja kuusi päivää viikossa. Itse olen sitä mieltä, että kohtalainen kilpailu yhteiskunnassa auttaa ihmisiä edistymään ja tuntemaan onnellisuutta; liiallinen kilpailu sen sijaan kuormittaa.

Onneksi asia alkaa nyt muuttua myös Kiinassa. Viime aikoina kiinalaisessa somessa on noussut esiin ilmiö ”maata tasaisesti” (lying flat), joka tarkoittaa, että moni nuori on kyllästynyt kilpailuun opiskelussa, työssä tai jopa naimisiinmenossa. Sen sijaan he painottavat enemmän henkistä maailmaa ja asettavat opiskelun tai työn toissijaiseksi. Juuri tämän takia suomalainen ei-kilpailullinen yhteiskunta on houkutteleva näille kiinalaisille, jotka haluavat ”maata tasaisesti”, ja monet vanhemmat ovatkin lähettäneet lapsensa Suomeen opiskelemaan.

Liu Ran

Miten sosiaalinen media on vaikuttanut stereotypioihin Suomesta?

Muistan vielä kavereideni ja läheisteni kommentteja, kun kerroin muuttavani Espanjasta Suomeen: “Eikös siellä ole liian kylmää ja pimeää?” “Alkoholismi siellä on kuulemma aika paha.“ ”Siellähän on niin hyvä koulujärjestelmä!”. Suomen tuntemus silloin oli rajattu pimeyteen, alkoholismiin, koulutusjärjestelmään ja Nokiaan.

Näistä kommenteista on kulunut jo kymmenen vuotta. Nykyään keskustellessani ulkomaalaisten kanssa huomaan heti, että tässä ajassa Suomi-kuva ulkomailla on muuttunut dramaattisesti – paremmaksi.

Viime vuosikymmenen aikana pohjoismaisen kulttuurin ja elämäntyylin suosio on kasvanut niin, että ihmisten tuntemus Suomesta ja kiinnostus Suomea kohti tuntuu olevan historiallisesti huipussaan. Internetin ja eritoten sosiaalisen median vaikutus tähän on ollut iso. Jos aikaisemmin kerroin tutuilleni asuvani Suomessa, saatoin jopa yllättyä, mikäli he vastasivat minulle muillakin kuin ilmastoon, koulutukseen tai alkoholismiin liittyvillä faktoilla.

Suomea markkinoidaan nykyään sosiaalisen median kautta tietynlaisena matkustuskohteena, ylistämällä suomalaista luontoa ja eksoottisuutta. Tämä ei vastaa niitä vanhoja stereotypioita, joita eteläeurooppalaisilla oli Suomesta ja joissa Suomi-brändiä edustivat lähinnä Aki Kaurismäen elokuvat ja Kimi Räikkönen.

Mitkä ovat siis nämä uudet elementit, jotka Suomessa viehättävät ulkomaalaisia? Luonto saattaa vetää puolensa eniten, varsinkin jokamiehenoikeus. Pohjoismaiden ulkopuolella tämä käsite oli tuntematon siihen asti, kunnes sosiaalisessa mediassa alettiin tehdä julkaisuja aiheesta. Tämän seurauksena tuhansia retkeilijöitä saapuu vuosittain suomalaisiin kansallispuistoihin. Ilmastokriisin keskellä en voi kuvitella parempaa tai osuvampaa tapaa markkinoida Suomea kuin luonnon kautta.

J. C.

Onko Suomessa tylsää?

Hiljaisuus ja turvallisuus ovat mielestäni Suomen isoimpia imagoetuja. Luonnonrauha yhdistettynä korkeaan elintasoon takaa Suomeen muuttaville ulkomaalaisille mukavan asumiskokemuksen. Eläminen Suomessa, etenkään pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ei kuitenkaan tunnu jokaisesta tarpeeksi mielenkiintoiselta. Olen kuullut joidenkin ulkomaalaistaustaisten kokevan olonsa tylsäksi, ja itsekin olen osittain samaa mieltä.

Olin asunut Vaasassa, Jyväskylässä ja Joensuussa ennen kuin muutin Helsinkiin opintojen perässä. Jokaisessa kaupungissa olin viihtynyt ja tutustunut kaikenlaisiin paikallisiin nähtävyyksiin, eli yleisesti ottaen olin nähnyt maata sekä turistin silmin että jonkin verran sisältäpäin. Joka paikassa oli kiistatta oma tunnelmansa, mutta ne vaikuttivat minusta samanlaisilta: kauppatori, K- tai S-ketjun ravintola ja ruokakauppa sekä vähän tekemistä ja viihdettä tarjolla, erityisesti nuorille.

Otetaan esimerkiksi ulkoilumahdollisuudet. Suomessa on vaikka kuinka monta kansallispuistoa ja muuta luontokohdetta, mutta yksi kaupunki on kierrettävissä yhdessä päivässä. Lisäksi ravintolat ja elokuvateatterit suljetaan yleensä kello 22-23 aikoihin ja kaupat vielä aikaisemmin, eikä yöllä pääse mihinkään katsomaan yöelämää. Kaupoissa ja ravintoloissa ei oikeastaan ole myöskään valinnanvaraa, koska ostat aina samat tuotteet tiettyinä eri versioina. Ainakin minä ehdin jo sillä aikaa kyllästyä jopa lempiruokiini ja -herkkuihini.

Tarkoitan tässä tylsyydellä ehkä enemmän sitä, että ulkomaalaiset jäävät kaipaamaan jonkinlaista monimuotoisuutta. Omalla kohdallani tämä näkyy visuaalisestikin muun muassa ravintoloiden sisustuksessa: siihen ei oikein panosteta, vaan säästetään tilaa ja laitetaan pöydät kiinni toisiinsa, minkä takia ravintoloiden välillä ei ole esteettistä variaatiota ollenkaan.

Tylsyys on tietenkin katsojan silmässä. Yllä mainituille asioille ei vain taida olla tällä hetkellä tarvetta Suomessa, ja niitä voi pitää yhtenä Suomen erikoisuuksista. Kaikesta huolimatta uskon Suomen olevan itselleni juuri sopiva yhteiskunta ja kulttuuri. Täällä hyväksytään ja otetaan vastaan muiden kulttuurien edustajia, jotka puolestaan pystyvät tuomaan ratkaisuja muuttuviin tarpeisiin ja muodostavat väylän uusien kulttuurivaikutteiden leviämiselle.

Evgenii Kondratenia

Kirjoittajat opiskelevat Suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa. He ovat kirjoittaneet tekstit osana maisteriopintoihin kuuluvaa Kirjoittaminen ja tekstityö -kurssia. Kurssin opettajana toimi yliopistonlehtori Johanna Haapala.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.