Suomen romanien kulttuuriperintöä arkistoksi

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansallisarkisto ja Romaniasiain neuvottelukunta aloittivat vuoden 2016 alussa hankkeen Romanien kulttuuriperintö: arkistointi, arvostus ja tutkimus. Hankkeessa kehitetään jo talletetun romaniperinteen aineistojen arkistointia, saatavuutta ja käytettävyyttä sekä pyritään saamaan arkistoihin myös uutta aineistoa.

SKS on kerännyt ja vaalinut Suomen romanien ainutlaatuista kulttuuriperintöä pitkään. Tästä ovat osoituksena arkistoon 1960-luvulta lähtien karttuneet äänitetyt haastatteluaineistot, kustantamon monet romanitutkimusjulkaisut sekä Suomen romanien historia -tutkimushanke, joka toteutettiin vuosina 2009–2011.

Mutta on romaniaineistoja karttunut SKS:n kokoelmiin jo ennen 1960-lukuakin kuten Kati Mikkola kirjoittaa Vähäisissä lisissä syyskuussa 2015. Yksi esimerkki varhaisesta romanikielisestä aineistosta on 1850-luvulla koottu sanalista, jonka paikansimme SKS:n kokoelmista Suomen romanien historia -tutkimushankkeen yhteydessä. Ensimmäisen vihjeen aineiston olemassaolosta saimme – kiitos Kansalliskirjaston uutteran digitointityön – Historiallisesta sanomalehtiarkistosta. Sanalistan olivat koonneet nuoret säätyläisneidit, serkukset Lydia Bergroth ja Lydia von Essen ”Härmästä ja Keuruulta”. SKS:n kokoelmiin käsikirjoitus on kirjattu saapuneeksi 1860.

kuva1

Noin 150 romanikielen sanaa ja kokonaista lausetta sisältävä käsikirjoitus kielii aidosta kohtaamisesta, mutta myös stereotypioista. Siitä on luettavissa niin kohtaajien säätyero ja muistinkirjaajien pappisukuisuus kuin myös aito viaton uteliaisuus. Sanat ovat pääosin esineiden, rakennusten, eläinten ja ruoka-aineiden nimiä. Uskontoon viittaavia sanoja listassa ovat pappi, lukkari, Jumala, Perkele sekä toivotus Jumal’ antakoon. Mukana on myös pääväestön ja romanien kanssakäymisestä kertovia lyhyitä lauseita, kuten Anna ruokaa, Anna viinaa sekä Menkää syömään. Arkiseen kanssakäymiseen liittyvät myös seuraavat tervehdykset ja kysymykset: Hyvää päivää, Mihinkä menet? ja Vie terveisiä. Pisin yksittäinen lause on: Voi kuinka suuri nenä sinulla on. Harrastajakerääjien tiedollisista ja taidollisista puutteista huolimatta sanalista asettuu helposti merkittävien 1800-luvun romanikielen käsikirjoitusten joukkoon.

pappi – raschal
lukkari – klockari
Jumala – Dêvel
perkele – beng
Jumal’ antakoon – Dêvel dedell! sekä Dävel tedêll!
Anna ruokaa – Demma khâbe
Anna viinaa – Demma hatschadi
Menkää syömään – Dschang han
Hyvää päivää! – Dschehko dîves! sekä Tschisko diives!
Mihinkä menet? – Kai djâha?
Vie terveisiä – Igre loge lassâ
Voi kuinka suuri nenä sinulla on! – Dia baru nak hin tût!

Toinen kiinnostava romanikielen aineisto löytyy osana kielen- ja kansanperinteenharrastaja Carl Gustav Zetterqvistin kokoamaa Jos mun tuttuni tulisi -runon käännöskokoelmaa. Zetterqvist onnistui hankkimaan runosta vuosina 1842–1859 kaikkiaan 467 käännöstä eri puolilta maailmaa. Suomalaisista aikalaisista Zetterqvistin kääntäjäpiiriin kuuluivat muun muassa Lars Leevi Laestadius, Elias Lönnrot sekä Anders Johan Sjögren. Useista yrityksistä huolimatta hanke ei kantanut maaliin saakka, sillä kokoelmaa ei koskaan julkaistu. Alkuperäinen runokäännösten käsikirjoitus päätyi Göteborgin kaupungin kirjastoon ja kopio 1930-luvulla erään kirjapainon jäämistön mukana SKS:n arkistoon.

Jos mun tuttuni -runosta on kuitenkin olemassa myös romanikielinen käännös ja sen litteraatio, jonka oli Zetterqvistille toimittanut Hallen yliopiston yleisen kielitieteen professori August Friedrich Pott. Runokäännös romaniksi on otsikoitu seuraavasti: Langue des Bohémiens (”Gitanos”, ”Gypsies”, ”Zigeuner”), parleé dans la Bohéme même. I gili, havi jekh terni gáxi Finnitkothemmester korkori kerd’as.

kuva2

Yksi vastaus artikkeliin ”Suomen romanien kulttuuriperintöä arkistoksi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.