Pieniä paratiiseja Tartossa

Dokumentaristille maailma on täynnä polkuja, joita voi lähteä seuraamaan. Jälkeenpäin saattaa kummastella kuinka ajauduinkaan juuri tuonne. Intuitio ohjaa suunnan ja yllätykset täydentävät reittiä.

Olen kuvannut kaupunkiviljelyä Suomessa ja kiinnostuin oitis kuultuani tarinoita Virosta. Neuvostoaikana ruokapulaa helpotettiin jakamalla kansalaisille kasvimaita kaupunkien kupeesta. Tartossa rautatieläiset saivat viljelyä varten joutomaata radanvarsilta ja sähkölaitoksen työntekijät voimalinjojen alta, Tiigiaedista. Lähdin kuvaamaan rippeitä jäljellä olevista rautatiepuutarhoista mutta päädyinkin vaeltelemaan Tarton Chinatownin kujille ja koputtelemaan tuntemattomia portteja.

Tarton Chinatown syntyi kun kerrostalolähiössä asuvat lentotukikohdan venäläiset työntekijät kaipasivat omaa tupaa ja perunamaata. Alueella on monta nimeä: Pilpakula, Hiinalinn, Chinatown tai venäläisten keskuudessa Sanghai. Se muotoutui neljänkymmenen vuoden aikana villisti ja säätelemättä. Nimeen liittyy monta selitystä, joista jokainen valitsee mieleisensä. A) paikka vilisi lapsia ja elämää kuin kuvitelmien Sanghai, B) venäläiset Tarttoon muuttaneet muistuttivat piirteiltään aasialaisia, C) paikka oli sotkuinen ja epämääräinen, D) siellä myytiin huumeita.

Hiinalinnan viljelijöistä suurin osa on asunut Tartossa kymmeniä vuosia, mutta he eivät puhu viroa. Surkealla venäjänkielen taidollani olen kiinnostavien tarinoiden äärellä ja pääni on täynnä kysymyksiä joihin kielitaitoni ei riitä. Miten laskuvarjohyppääjiä kouluttanut Pjotr erikoistui mehiläisten kasvattajaksi? Mikä oli 92 vuotiaan Lydian reitti tänne? Kuinka Aleksanderin isoisältä perityt kyyhkyset muuttivat Ukrainasta Tarttoon? Aleksanderin seurassa kuitenkin tunnen itseni vähiten kielipuoleksi. Hän puhuu kyyhkysille ”gulu gulu gulu” ja sen kielen olen oppinut. Sen sijaan että esittäisin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset keskustelemme guluttaen kyyhkysten ja toistemme kanssa. Samalla ystävyys syvenee.

Kielitaidottomanakin ymmärrän kuitenkin, kuinka merkityksellisiä nämä epämääräisten aitojen taakse kätkeytyvät maailmat ovat. Viron itsenäistymisen jälkeen moni Hiialinnalaisista on muukalaispassia kantavia isänmaattomia. Siksikin tämä palanen maata, johon he ovat kasvaneet on erityisen merkityksellinen. Paikka on jokaiselle kuin pieni paratiisi, jonka olemuksen voi itse määritellä. Siellä voi uppoutua luomaansa maailmaan, tuntea itsensä tarpeelliseksi, koskettaa multaa ja juurtua hetkeksi. Hiinalinnaa uhkaa suunnitelma alueen päälle rakennettavasta tiestä.

Tutustu kuviin myös näyttelyssä:

Silta – Terveisiä kahdesta tasavallasta
13.10.2017−25.2.2018
Virka Galleria, Pohjoisesplanadi 11−13, Helsinki

Valokuvataiteilija Sanni Seppo on työskennellyt SKS:n tutkijaresidenssissä Tartossa.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *