Nyrjähtänyt nero vai Doktor Besserwisser?

Kansallishuuma synnytti 1800-luvun alkupuoliskolla – ja toistuvasti sen jälkeen – hyödyllistä, hyödytöntä ja joskus vahingollista vipinää erityisesti nuorten miesten parissa. Suuri joukko lahjakkaita ja kaiketi myös vähemmän lahjakkaita intomieliä kierteli Suomen saloilla merkitsemässä muistiin runoja, lauluja ja suomen sanoja.

Juha Hurme on käsikirjoittanut ja ohjannut Kansallisteatteriin näytelmän yhdestä näistä 1800-luvun kansallismielisistä hommaajista, D. E. D. Europaeuksesta, joka on jäänyt suurelta yleisöltä unohduksiin.

Hurmeen näytelmän Europaeus on epävarma änkyttäjä, pakonomaisesti silmiään räpsyttävä ulkopuolinen, jota sisäpiiriläiset pilkkaavat ja nöyryyttävät. Esitys on huikea: laulun, liikkeiden ja oivaltavasti rakennetun tekstin rytmittämä esitys imaisee katsojan mukaan 1800-luvun aatteellisten miesten ja laulavien kansannaisten pariin eikä kaihda avoimen anakronistisia loikkia nykypäivään. Alkutekstien sitaatit solmiutuvat nykytekstiin. Europaeus ansaitsee tällaisen näytelmän, jonka intensiteetti tuntuu vastaavan hänen oman kekseliään mielensä kiihkoa. Krimin sotaa vastaan 1850-luvulla rauhanmarssinsa aloittanut Europaeus jatkaa kulkuaan tämän päivän kansalliskiihkoa ja sotia vastaan.

Kansanrunouden ja suomen kielen tutkijoille hän on merkkihahmo, jonka elämäntyö hajautui monille aloille ja jäi epäsystemaattiseksi. Silti Europaeuksen keskeiset saavutukset ovat saaneet osakseen arvostusta. Elias Lönnrot tunnusti Kalevalan vuoden 1849 laitoksen esipuheessa Europaeuksen ansiot: ”Erittäinkin onnistui Europaeukselle paljo sekä uusia runoja että toisintoja entisiin, vuosina 1845, 1846 ja 1848, kerätyksi saada.”. Sittemmin hän on saanut kiitosta runonkerääjänä ja erityisesti Inkerinmaan ja Tverin Karjalan runokulttuurien sekä Kullervo-runoston löytäjänä. Europaeuksen kielitieteelliset spekulaatiot herättivät pilkkaa, mutta nekin aukaisivat uusia uria ja sisälsivät keskeisiä oivalluksia fonetiikasta kielivertailuun.

Mikään unohdettu nero D. E. D. Europaeus ei ollut. Hän ajautui kyllä sivuun varhaisen fennomanian ja SKS:n ydinjoukosta, mutta saattoi epämääräisten tulojen, apurahojen ja pari vuotta ennen kuolemaansa saamansa huomattavan valtioneläkkeen turvin jatkaa monipolvista riippumattoman idealistin ja intellektuellin elämää. Hän päätti päivänsä Ohtan sairaalassa 3.10.1884, ja hänet haudattiin köyhäinhautausmaalle Pietarissa. Kahden kuukauden kuluttua hänen maallinen tomumajansa kaivettiin ylös ja haudattiin Hietaniemeen Helsinkiin. Savolainen osakunta pystytti haudalle mahtavan hautapaaden ikuisen ylioppilaan kunniaksi. Väinö Salminen julkaisi häntä koskevan tutkimuksensa vuonna 1904. Vuonna 1988 ilmestyi Matti Kuusen , Pekka Laaksosen ja Senni Timonen toimittamana Kalevalaseuran vuosikirja D. E. D. Europaeus – suurmies vai kummajainen (SKS).

Europaeus oli ilmeisen vaikea ja itsepäinen ihminen. Hän ajautui kerta toisensa jälkeen hankaluuksiin yhtä lailla ystäviensä ja tukijoittensa kuin vastustajiensa ja virkavallan kanssa. Monista ystävistä näyttää tulleen vähintäänkin vastahankaisia, jos ei suorastaan vihamielisiä. Suuri rauhanaatteen ajaja, tasa-arvon ja kansan arvon puolustaja oli myös raivopäinen pahoinpitelijä, joka pieksi häntä vastustaneen pietarilaisen hotellin ovimiehen verille.

Europaeus kuoli kuukauden alle 64-vuotiaana. Ajanoloihin hän eli pitkään – paljon pitempään kuin keskimäärin kansanmiehet ja pitempään kuin useimmat säätyveljensä. Hän oli Savitaipaleen kirkkoherran poika, jonka sukuverkosto oli laaja ja vaikutusvaltainen. Venäjällä hänen sukulaisensa olivat aateloituja lääkäreitä, upseereja ja todellisia valtioneuvoksia, Suomen suuriruhtinaskunnassa pappeja, rovasteja ja säätyvaltiopäivämiehiä. Omalaatuinen ja poukkoileva elämänpolku olisi tuskin ollut mahdollinen, jos hän ei olisi pystynyt pysyttelemään verkoston tuntumassa, vaikka olikin usein hyljeksitty ja hankala ulkopuolinen.

Menneisyyden – niin kuin nykyisyydenkin – ihmiset ovat ristiriitaisia hahmoja, joiden elämää voidaan kuvata lukemattomista eri näkökulmista. Historialliset faktat ovat yksi, niistä koottu kertomus on toinen. Juha Hurmeen näytelmän Europaeus on kiihkeä ja ristiriitainen etsijä, joka ajautuu kahnauksiin kansallisen heräämisen kentän haltuun ottaneiden konformistien kanssa. Aikalaisille hän oli myös rasittava Doktor Besserwisser ja todellisuudentajunsa hukannut maailmanparantaja. Europaeuksen suuruus oli hänen taipumattomassa kummallisuudessaan: ”Sinä, Europaeus, olit se pippuri. Ei sitä kukaan huomaa, se syljetään pois tai hylätään vadin syrjään, ja jos vahingossa puraistaan niin kirotaan. Mutta ilman pippuria soppa ei ole soppa”, toteaa Elias Lönnrot Hurmeen näytelmän lopussa.

2 vastausta artikkeliin ”Nyrjähtänyt nero vai Doktor Besserwisser?

  1. Hei, Tuomas!
    Kiitos eilisestä esityksestäsi. Luin blogisi D.ED:stä – oikein mukavasti kirjoitettu.
    Sukuverkoston osalta viittaat V.-M. Aution artikkeliin Kansallisbiografiassa. Hyvä artikkeli, mutta siinä esitetty Europaeusten alkuperän johtaminen ”Äyräpään taloon Muolaassa” ei voine pitää paikkaansa. Sellaista taloa ei tietääkseni mistään lähteistä ole löytynyt. Mikä on Sinun käsityksesi asiasta?
    Terveisin
    Jorma R.

    • Kiitos. Olen samassa käsityksessä suvun alkuperän suhteen. Pitääkin pyytää Kansallisbiografian toimitusta korjaamaan virheellinen tieto.
      Tuomas M. S. Lehtonen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *