Novellien kääntämisen erityinen taito

Maaliskuussa 2015 minulle annettiin mahdollisuus työskennellä kolme viikkoa Suomenlinnan residenssissä uuden käännökseni parissa. Hain residenssipaikkaa FILIlta, joka vuokraa kääntäjäresidenssiä varten tilat HIAPilta. HIAPin residenssivieraat ovat lähinnä kuvataiteilijoita, mutta meitä kääntäjiä oli siellä kaksi samaan aikaan: Irene Sorrentino Italiasta ja minä.

Toisin kuin useat muut residenssit, Suomenlinna ei ole syrjäinen paikka maaseudulla, vaan se on pääkaupungin kupeessa: lautalla pääsee saareen noin 15 minuutissa. Ja kuitenkin Suokki on kuin oma pieni maailma, melkein kuin asuisi kylässä jossa ihmiset tuntevat toisiaan ja autoja näkee vain harvoin. Asuntoni sijaitsi 10 minuutin kävelymatkan päässä lauttalaiturilta tyylikkäässä punatiilitalossa (kuvassa) ja siellä oli kaikkea, mitä tarvitsin: oma keittonurkkaus ja kylpyhuone, sänky ja tietysti työpöytä.

Residenssin aikana käänsin Rosa Liksomin novelleja kokoelmasta Tyhjän tien paratiisit sloveeniksi. Ihmiset joskus luulevat, että novelleja on ylipäätään helpompaa kääntää kuin romaaneja koska ne ovat lyhyempiä. Kirjailijat saattavat aloittaa uransa kirjoittamalla novelleja ja siirtyvät myöhemmin romaaneihin. Olen aina pitänyt novelleista, mielestäni hyvä novellikokoelma voi olla yhtä vaikuttava lukukokemus kuin romaani, joskus jopa enemmänkin.

Kokemus on myös opettanut minulle, että novellit ovat haastavaa käännettävää: kun kerran pääsee romaanin tyyliin ja tutustuu hahmoihin, kääntäminen sujuu (ainakin joskus) suhteellisen nopeasti, kun taas jokaisessa novellissa on uudet henkilöt ja uudet tilanteet, jokaisessa pitää löytää oma rytmi ja tyyli.

Tämä pitää paikkansa varsinkin Rosa Liksomin novellien kohdalla. Rosa Liksom on oikea novellien mestari, joka pystyy luomaan kokonaisen maailman sivulla tai kahdella. Vaikka kokoelma Tyhjän tien paratiisit ilmestyi jo vuonna 1989, se on yhtä vahva ja kiinnostava kuin ilmestymisvuotenaan. Liksom käyttää novelleissaan usein puhekieltä tai murresanoja, ja se onkin iso haaste kääntäjälle. Mitä tehdään esimerkiksi, kun kirjailija käyttää Lapin murretta? Käytetään käännöksessä esim. slovenialaista murretta, että efekti olisi sama kuin alkuperäisessä tekstissä? Mutta sitten joku saattaa ihmetellä, miksi teoksessa, joka sijoittuu selvästi Suomeen, puhutaan vaikka pohjoisslovenialaista murretta. Toisaalta, jos käytetään yleistä kirjakieltä, novellit menettävät liian paljon. Toistaiseksi olen ratkaissut ongelman niin, että käytän yleistä sloveenin puhekieltä, kun alkuperäisessä tekstissä käytetään puhekieltä, ja lisäsin tiettyjä murresanoja sinne, missä käytetään murretta. Näin lukija tietää että kyseessä ei ole yleiskieli, mutta silti valitut murresanat eivät sijoita teosta liian voimakkaasti yhdelle Slovenian murrealueelle.

Tällaisia asioita pohdiskelin residenssin aikana Suomenlinnassa. Kääntämisen lisäksi oli erittäin hyödyllistä, että kävimme Irenen kanssa tapaamassa kustantajia Helsingin keskustassa ja saimme vinkkejä uusista kirjoista, joita kannattaisi kääntää.

Julija Potrč Suomenlinnassa maaliskuussa 2015.

Julija Potrč Suomenlinnassa maaliskuussa 2015.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *