Mustalaissuo ja Lentiiran tie

Suomussalmelta Kuhmoon johtavaa Runon ja rajan tietä ajaessa nousee helposti mieleen ajatuksia erilaisista paikallisuuksista ja niiden merkityksistä. Taipaleella kohtaa myös kyltin, joka viittaa kääntymään oikealle kohti Mustalaissuota. Matkaa suonlaidalle on vielä seitsemän kilometriä. Risteyksessä pysähtyminen, valokuvan ottaminen sekä suon reunalla käynti veivät puolisen tuntia. Tuona aikana ei tiellä sattunut liikkumaan muita kulkijoita. Oli illansuu heinäkuussa.

Paikannimistön taakse on kätkeytynyt valtava määrä paikallista tietoa. Lähteitä tämän paikallistiedon saavuttamiseksi on monia, jos ei jopa sitten ihan päädy paikallisten ihmisten juttusille – ja mustalaissuon tapauksessa ei siis näin päässyt käymään. Hyvänä korvaavana toimena on pistäytyminen Kotuksessa ja sen paikannimikortiston äärellä. Mustalais/mustilais-alkuisten paikannimien kirjo osoittautui laajaksi. Yhteisiä tekijöitä paikoille mustalais-paikannimien takana ovat esimerkiksi paikan syrjäisyys tai kytkeytyminen romanien kaupoilla kulkemisen aikaan esimerkiksi levähdys- tai pyykinpesupaikkana. Nimi on voinut vakiintua myös väliaikaisen tai pysyvämmän romanimökin paikkana. Paikannimien selitykset kertovat paljon romanien ja pääväestön suhteista, kohtaamisista ja niiden jäljistä kansanperinteessä.

Karttapohjaan sijoitettuna romanien paikkojen sijainti ja nimikirjo tulee konkreettisesti näkyville. Tämän voi käydä helposti varmistamassa Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikka -palvelusta. Palvelun nimistö perustuu Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteriin, joka sisältää koko peruskartan nimistön. Nimiä on n. 800 000.

Mutta tämä on vain toinen puoli keskusteluista Lentiiran tiellä ja Mustalaissuon laidalla. Kuten pääväestönkin kansanperinne, myös romanien kansanperinne kertoo omat tarinansa eri paikkakunnista ja paikoista. Tätä tietoa on runsaasti tallessa elävänä ja muistinvaraisena romanien kulttuuriperintönä. Romanitutkija Arthur Thesleff sekä virolainen akateemikko Paul Ariste sen sijaan ovat omissa kirjallisissa töissään ja keruissaan paneutuneet myös romanikielisiin pitäjän ja kaupungin nimiin.

SKS:n romaniaineistoja läpikäydessäni on tullut vastaan erinomaisia esimerkkejä siitä, millaisia tarinoita ja tunteita eri paikkoihin on liitetty romanien kansanperinteessä 1900-luvun eri vuosikymmeninä. Näin esimerkiksi Santra Frimanin tapauksessa, kun hän lauloi vuonna 1956 Matti Simolalle Somerolla ”Laulun herroille tumman pojan suusta”. Laulu viittaa tietenkin kreivi Per Brahen toteuttamaan romanien asutuskokeiluun 1660-luvulla. Sen tarkoituksen oli saada valtakunnan romanit asutetuksi Pielisjärvelle ja hillitä kiertelemistä. Taustalla olivat myös alueen puolustukselliset näkökohdat. Pielisjärven autiotiloille siirtyi noin 130 romaniperhekuntaa. Asutusyritys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: katovuodet pakottivat romanit talvisin kiertämään kerjäämässä elantonsa, eivätkä he parin talven jälkeen enää palanneet tiloilleen.

Laulu herroille tumman pojan suusta
Kuulkaa työ herrat Helssinkin, ja kuvernöörit suuren Pietarin,
Tää poika talos asuva ei jaksa, vaikka siitä souvist olis minkälainen taksa.
Suomes ompi leiripaikat, venähessä keitetään saikat,
Ruattin maalla käyvään tyttölöis.
Mie kun sanon teille kuulkaa herrat monenmoiset, taloihinne hakia saatte ukot toiset,
jotta elkäät äkäilkö, jos ei heimo vanhene Pielisjärven maisemissa,
ojjaa kaevellen.

Lauantaina 8.4. vietetään romanien kansallispäivää ja tilaisuuksia on eri puolilla Suomea. Helsingissä ja Kajaanissa päivää voi juhlistaa osallistumalla juhlakonsertteihin Kulttuuritalolla  ja Kaukametsän salissa. Oman tilaisuutensa järjestää myös Helinä Rautavaaran museo Espoossa.

Risto Blomster

Arkistotutkija Risto Blomster työskentelee SKS:n arkistossa äänitteiden sekä kansanmusiikki – ja romaniaineistojen parissa. Hän on mukana Romaniasiain neuvottelukunnan, Kansallisarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteishankkeessa Romanien kulttuuriperintö: arkistointi, arvostus ja tutkimus.

2 vastausta artikkeliin ”Mustalaissuo ja Lentiiran tie

  1. Hei!

    Jaa, sitä on oltu ajelemassa Itä-Suomessa ja käyty näköjään synnyinseudullani, etten sanoisi synnyinsuollani.

    Lapsena kuulemiani tarinaversioita Mustalaissuo-paikannimelle on kaksi. Lyhyemmän mukaan iäkäs romaninainen olisi seurueen kulkiessa kuollut ja haudattu johonkin suoalueen metsäsaarekkeeseen. Pidemmän tarinan mukaan Kuumun kylältä olisivat miehet olleet jossakin talkoissa ja ohikulkeva romaniseurue olisi ryöstellyt kylän taloja. Koolle saadut miehet lähtivät pian takaa-ajoon ja olisivat saaneet romanit kiinni suoalueella, missä syntyi kahakka ja yksi romanimies olisi kuollut ja haudattu suolle. Erään tarinaversion mukaan romanien hevonen olisi ajautunut niin vetelään suohon että jäi kiinni ja karkumatka tyssäsi sen takia.

    Olen löytänyt yhden lähteenkin, joka voisi viitata Mustalaissuohon. Oulussa ilmestyvä sanomalehti Kaiku on 19.4.1879 numerossa 16 sivulla 2 kirjoittanut seuraavaa Kuhmosta kirjoittavan avustajan (nimimerkillä Ensikertalainen) toimesta ja muiden Kuhmon uutisten joukossa:

    ”Taaskin on täällä mustilaisia. Tuo paha ja haitallinen epäkohta olisi minun mielestäni korjattava, kun nuo mainitut mustalaislaumat täällä köyhässä kunnassamme alinomaa roistoilewat. Talwella nuo lurjukset eiwät woi suuria wäkiwaltoja tehdä kun on miesväki kotosalla, wain entäs kesällä ne harjottawat ilkitöitään. Kuin wäki on kaukaisilla työpaikoilla, niin ne warastelewat, ryöstäwät ja raastawat, sillä monessa talossa kesän aikona ei ole kotona kuin yksi emäntä pienten lastensa kanssa. Siis toiwoisin ja moni se sallisi, että tästä puolen mustilaissseura hyljättäisiin”.

    Vuoden 1879 kuvaus Kuhmosta voisi siis hyvin liittyä Mustalaissuohon, ja niihin aikoihin paikannimi lienee ilmaantunut karttoihinkin.

    Olen aikoinaan ollut parin projektin kautta yhteydessä keskisuomalaisiin romaneihin ja kertonut olevani lähtöisin Mustalaissuon asutusalueelta. Heidän kanssa jutellessa kävi ilmi, että romaneihin liittyvät paikannimet ovat aina valtaväestön antamia ja koskaan romanit eivät esiinny nimitarinoissa järin positiivisessa valossa. Ei siis löydy vaikkapa jokea, joka olisi saanut nimensä romanista, joka pelasti siitä hukkumassa olevan valkolaisten lapsen. Muistaakseni Joroisissa olisi toinen Mustalaissuo, johon olisi tarkoituksella hukutettu kokonainen romaniseurue.

    Mustalaissuo on ollut ennen soiden ojittamista laaja, monihaarainen alue ja se mainitaan jossakin muisteloissa hyvänä teerien soidinalueena. 1940-luvulla sieltä sitten lohkottiin asutustilojen paikkoja – suo oli arvioitu viljavuudeltaan varsin hyväksi. Jokela, Kumpula ja synnyintilani Järvelä olivat niin sanottuja kylmiä tiloja, eli asutustilan perustaminen alkoi rakennuspuiden kaatamisella ja seuraavana vuonna ensimmäisten rakennusten rakentamisella ja ensimmäisten peltoalojen raivaamisella. Metsistä löytyi lähnnä vain polku-uria, soilta pitkospuita sekä kankaiden reunoilta tervahautojen pohjia merkkinä aiemmista ihmisten tekemisistä. Järvelään perheeni muutti kesällä 1958 ja karjanpito päättyi vuonna 1983, kun tilalle ei meistä lapsista löytynyt jatkajaa. Edelleen tila on perikunnallamme ja aktiivisessa vapaa-ajan virkistyskäytössä.

    Terveisin, VTM Ari Huotari, Kuhmo

    • Hauskaa saada palautetta paikalliselta – siellä suon laidalla ei tosiaan näkynyt ketään jolta olisi nykyistä paikallistietoa voinut udella. Netti toimii hienosti näinkin. Sinulla on arvokkaita vinkkejä ja pohdintaa sille, joka vastaavien asioiden ja etenkin tämän kyseisen aiheen parissa aikaansa viettää. Tähän mustalais-nimistön kirjoon voi helpoiten käydä tutustumassa Kansalaisen karttapaikassa. Laitan tähän katsottavaksi pienen otannan. Ensin aakkosten alusta muutamia mustalais-alkuisia (kaikkiaan 92 osumaa mustalais*-haulla): Mustalaisaho, -akankallio, -haka, -harju, -joki, -kallio, -kangas, -kari, -kivi, -korpi, -koski, -kytö. –lampi, -lehto, -luoto jne.). Ja aakkosten lopusta mustilais-alkuisia (kaikkiaan 38 osumaa mustalai*-haulla): Mustilaisvuori, -vaara, -suonlampi, -suo, -puro, -niva, -niemi jne. Monet näistä esiintyvät eri puolilla Suomea.

      Kansalaisen karttapaikassa ei paikannimien yhteyteen ole liitetty muistitietoa eikä muutakaan tietoa (esim. sanomalehdistä, kuten hyvin annoit vinkkiä). Koska Kotimaisten kielten keskus ja sen monenlaiset arkistoaineistot on jo valmiiksi kerättynä, on parasta etsiä tietoa sieltä (https://www.kotus.fi/aineistot/nimiaineistot/paikannimikokoelmat). Paikannimien korttitietoihin on aina liitetty myös selitystä nimen alkuperästä. Mustalais/mustilais-paikannimikortteja on yli 300 kpl. On ihan oman analyysinsä tutkia, mihin asioihin paikannimet liittyvät. Esimerkiksi hukuttamistarinoiden yleisyys voisi pikemminkin viitata niiden joukossa olevan silkkaa kansanperinnettä, pelotteluja ja uskomustarinoita. Kaikki pääväestönkään kertoma muistitieto ei näiden tietojen perusteella toki ole negatiivissävyistä. Osa nimistä kertoo arkipäiväisestä kanssakäymisestä, elinkeinojen harjoittamisesta ja ihmisten kohtaamisista – jopa ihan väitetyistä tapahtumista nimet mainiten. Nimistöntutkimuksesta kannattaa tiedustella Kotuksen asiantuntijoilta.

      Paikannimien hajonta seurailee muuten kiinnostavasti sitä karttaa, jonka Arthur Thesleff piirsi Suomen romaniasutuksesta 1890-luvulla. Thesleff kiersi romanien kanssa ja keräsi kansanperinnettä ja tutki kieltä sekä itsenäisenä tutkijana että senaatin toimeksiannosta. Hän tuli toimimaan ns. Wallén komitean sihteerinä ja romaniasiantuntijana. Komitea oli valmistelemassa mietintöä joka nimettiin seuraavasti: Komiteamietintö Keisarilliselle Majesteetille maamme mustalaiskysymyksen tutkimista varten asetettu komitea alamaisimmasti. Komiteamietintö 3/1900. Helsinki 1900. Mietinnön tilasto-osuus sisältää runsaasti tietoa romaniväestön oloista ja asutuksesta 1890-luvulla Suomessa.

      Paikkoihin liittyvä romaniväestön muistitieto on aivan oma lukunsa. Varsinaista keruuta aiheesta ei ole vielä tehty. Tiedonrippeitä on löydettävissä erilaisista keruu- ja muistitiet aineistoista sieltä ja täältä. Ja kun tähän päälle lisää vielä romanin kieliset paikannimet, on tulee nimistön kuvasta takuulla moni-ilmeinen. Esimerkiksi Paul Ariste kirjoittaa romanin kielisistä paikannimistä kirjoituksessaan Soome mustlaste kohanimed vuodelta 1940. Itse toivoisin, että tähän tutkimukseen löydettäisiin romanitaustainen nimistöntutkija. Tutkimuksen tehtävänä olisi tässäkin tapauksessa maalata kuvasta värikkäämpi ja monipuolisempi.

      Risto

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *