Murha piristää kummasti mieltä

Keskustelin jokin aika sitten kollegan kanssa siitä, kuinka usein ihmiset tavatessaan keskustelevat kirjallisuudesta.  Kuinka usein aloitamme keskustelun:

    • Mitä olet lukemassa?
    • Olen muuten juuri lukemassa tosi mielenkiintoista kirjaa.
    • Oletko viime aikoina lukenut jotain tosi kiinnostavaa?

Suomalaiset ovat lukijakansaa. Esimerkiksi viime vuodelta on tieto, että viidentoista maan kirjastolainojen vertailussa Suomi on ylivoimainen ykkönen. Mutta kuinka usein keskustelemme kirjojen sisällöistä tai siitä, miten jokin teksti on vaikuttanut ja/tai vaivannut meitä. Tuntuu siltä, että olemme enemmänkin yksinlukijoita, emmekä jostain syystä halua jakaa kokemuksiamme.

Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa keskustelemme lähes aina tavatessamme kirjoista ja kirjallisuudesta. Täytyy tunnustaa, että muiden kanssa harvemmin. Keskustelemme kiinnostavista uutuuksista tai siitä, miten upeasti joku kirjoittaja osaa asiansa esittää.

Joskus olemme keskustelleet myös siitä, mitä luemme, kun on kiirettä tai vähän masentaa. Itse ahmin kiireen keskellä vanhoja SaPoja, Robert van Gulikin tuomari Dee on ehdoton suosikkini. On se kumma, miten kunnon murha piristää mieltä ja saa omat murheet vaipumaan taka-alalle. On myös hauska huomata, miten monella tavalla kirjallisuus voi auttaa ihmistä. Minulle tuomari Dee on lohtukirja, kollega käyttää termiä kriisikirja.

Mikä teos on sinun lohtu- tai kriisikirjasi?

Olemme SKS:ssa kuluvana vuonna suunnitelleet hieman uudenlaista tapaa viettää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kivi on SKS:lle tärkeä: meillä on Kiven arkistoaineistoja ja olemme Kiven kustantaja. Saimme idean, että 10.10. emme puhukaan vain Aleksis Kivestä vaan haluamme nostaa suomalaisen kirjallisuuden päivän päiväksi, jolloin Suomessa puhutaan kirjoista.

Samuli Tiikkaja kirjoitti Helsingin Sanomien lauantaiesseessä sarkastisesti, että ”kirjallisuuden suurin synti on se, että lukeminen on epäsosiaalista”. Pilke silmäkulmassa totean, että lukemisesta puhuminen tekee siitä sosiaalista. Kyllä vuoteen mahtuu yksi päivä, jolloin emme vain lue vaan myös puhumme lukemastamme!

Päätimme aloittaa saman tien. Torstaina 10.10.2013 klo 14.00 SKS:n juhlasalissa ojennetaan SKS:n Aleksis Kiven rahaston palkinto ansioituneelle suomalaiselle kirjailijalle. Lisäksi keskustelemme Satu Koskimiehen johdattelemana kirjallisuudesta. Mukana keskustelemassa ovat kirjailijat Vilja-Tuulia Huotarinen, Marjo Niemi ja Antti Nylén.

Tervetuloa mukaan Kiveä ja kirjallisuutta -tapahtumaan!

2 vastausta artikkeliin ”Murha piristää kummasti mieltä

  1. Hauska yhteensattuma: Kaksitoista tuolia dialogisarjassa Mikko Rimminen sanoi, että murha kirjallisuudessa on aina viihdyttävä elementti. Hän puhui Nabokovin romaanista Läpinäkyväisiä.
    Olen hieman eri mieltä lukemisen epäsosiaalisuudesta: toki lukiessa on usein yksin, mutta lukija keskustelee kertojan ja kirjailijan kanssa. Jakamalla lukukokemuksen tosiaan voi tehdä lukemisesta vieläkin sosiaalisemman.

    • Kiitos kommentista Tapani Valkonen, ja totta puhut. Se, että lukiessa on yksin ei tarkoita sitä, että on epäsosiaalinen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.