Mökillä kukin tavallaan

Sain kunnian edustaa SKS:aa Mökillä-muistitietokeruun tuomaristossa, jonka tehtävänä oli valita kirjoitusten joukosta palkittava parhaimmisto. Tartuin uuteen haasteeseen innostuneesti ja uteliaasti, joskin hieman itseäni epäillen: huomasin nimittäin olevani raadin jäsenistä ainoa, jonka suhde mökkeilyyn on – kauniisti sanottuna – etäinen.

Kokemukseni mökkeilystä ovat hämmentäviä. En yksinkertaisesti ole oppinut tulkitsemaan sitä ääneen lausumatonta, ristiriitaista koodistoa, jonka mukaan vieraana minun tulisi mökillä yhtä aikaa rentoutua, mutta kuitenkin valmistaa ja nikkaroida, kantaa sekä kokata.  Juuri kun olen asettunut laiturille Helvi Hämäläisen ja viinilasin kanssa, tulee mökin emäntä heittämään minuun hiljaisen syyllistävän katseen. Oma lukunsa ovat mökkien muka-leikkisät säännöt, perinteet ja rutiinit, jotka eivät vieraalle ehdi viikonlopun aikana avautua ja joiden rikkomisesta huomaa jäävänsä kerta toisensa jälkeen kiinni. Tiedän kyllä, että mökkeilyyn kuuluu erilaisia rooleja. Minun roolini on olla hukassa, ulkopuolinen ja kaikkien tiellä.

Olen siis varsinainen mökkiasiantuntija.

Pian keruun käynnistymisen jälkeen vastauksia alkoi saapua SKS:n arkistoon tasaiseen tahtiin. Ulkona satoi räntää ja muut tarpoivat loskassa sillä välin, kun minä sain loikoilla ulkosaariston kuumilla kallioilla tai kuunnella kuikan huutoa laiturilta sisäsuomalaisen järven rannalla. Olin vuoroin äiti, lapsi tai sisar. Sain nostaa maljan keskikesälle sukulaisten tai ystävien seurassa. Sosiaalisuuden saavuttaessa rajansa saatoin vetäytyä vaatimattomalle erämaamökille nauttimaan hiljaisuudesta. Pääsin kasvattamaan kukkia, mahaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä maailmasta. Jouduinpa myös pelkäämään outoa tummaa hahmoa öisessä pihassa ja ukkosmyrskyä veneessä keskellä järveä.

Kun raati tammikuussa 2017 kokoontui, oli oma epäluuloni jäänyt taka-alalle. Noin 900 mökkivierailun jälkeen uskoin oppineeni suomalaisesta mökkeilystä aika lailla. Ainakin sen, että ei ole yhtä oikeaa tapaa mökkeillä. Mutta nyt olin uuden haasteen edessä.  Suomalaisten taito kirjoittaa muistoistaan elävästi on tullut minulle urani aikana tutuksi, mutta mikä minä olisin laittamaan ihmisten muistoja ja kokemuksia paremmuusjärjestykseen?

Keruukutsussa aineiston arviointikriteereinä mainittiin kerrontatavan omaperäisyys, muistikuvien rikkaus ja kokemusten omakohtaisuus. Raati saikin lukea mökkikokemuksia niin runojen, proosan, tieteellisen analyysin, päiväkirjojen kuin satujen muodossa, lapsen, tutkijan, vastavihityn, yksinäisen vanhuksen, maahanmuuttajan tai ulkosuomalaisen näkökulmasta. Yksityiskohtaiset kuvaukset kutkuttelivat aisteja pannukahvin tuoksuna, aaltojen loiskeena tai lähimetsän marjojen makeutena. Mökillä rakastuttiin ja rakasteltiin, surtiin menetettyä nuoruutta, menehtynyttä ystävää tai vakavasti sairasta lasta.

Lopputulos: Satoja tekstejä täynnä kallisarvoisia muistoja ja voimakkaita tunnekokemuksia elävästi kuvattuina.

Tuomariston innostus tekstien äärellä oli käsin kosketeltavaa, mutta enää en ollut ainoa, joka koki tehtävän haastavaksi. Vaati paljon työtä ja pohdintaa, ennen kuin palkinnoille päässeet kirjoitukset saatiin valittua tämän poikkeuksellisen laadukkaan aineiston joukosta.

Mökkiprojekti ei pääty harjakaisiin, eikä tämän muistitietokeruun merkitys kuivahtanut palkintaan ja antologian julkaisuun. Kun aineiston arkistointitoimenpiteet saadaan lähiaikoina päätökseen, saavat nämä sadat mökit avata ovensa jälleen uusille vieraille. Sen lisäksi, että jokainen kerrottu mökkikokemus on yksinään merkityksellinen, yhdessä ne muodostavat arvokkaan lähdeaineiston monen alan tutkijoille.

Uuden kokemuksen seurauksena ei muistitiedon arvottaminen edelleenkään ole minulle helppoa. Sen sijaan uskon itsestäni kouliutuneen innokkaamman ja tiedostavamman mökkivieraan, joka epävarmuuden hetkellä uskaltaa avata suunsa ja tiedustella emännän toiveita suoraan.

Ensi kesän kutsuja odotellessa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi 2015–2016 yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton, Talonpoikaiskulttuurisäätiön, Meidän Mökki -lehden ja Maahenki-kustantamon kanssa muistoja ja kokemuksia mökkeilystä. Runsassatoisen keruun tulokset sekä Mökillä-antologia (toim.Lauri Oino) julkistettiin viime viikolla Löyly-saunassa Helsingissä.

Tallenna

Tallenna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.