Mitä sinä syöt 12.4.2013?

Vuosikymmenten takaisissa futuristisissa visioissa kolmannen vuosituhannen ihmisten uskottiin syövän ainoastaan pillereitä, jotka sisälsivät kaikki tarvittavat ravintoaineet. Aikaa ja vaivaa säästävää ja kuljetustehokasta – siis kaikin puolin kätevää! Mutta toisin kävi.

Ruokaa edelleen viljellään, kuljetetaan, ostetaan, kokataan ja syödään, mutta lisäksi siitä puhutaan, kenties enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan. MasterChef-finaali, painivalmentajan nälkälakko, karppauksen terveysvaikutukset, shokkiluvut ruokahävikistä, kaupunkeihin kaavaillut kattoviljelmät, parsasesonki, kekrimenu… Ruoka on ajankohtaista joka päivä, tavalla tai toisella.

Ruoasta on tullut 2000-luvulla identiteettityötä ja sosiaalisen erottautumisen pelikenttää. Oikein ja väärin syöminen on yhteiskunnallisten keskustelujen peruskauraa niin television ajankohtaisohjelmissa kuin iltapäivälehdissä ja netin keskustelupalstoilla.

Tasaisin väliajoin ruokakeskustelut saavat ylimääräisiä kierroksia julkisuuteen vuotaneista skandaaleista. Tämän vuoden tapaus on ollut koko Eurooppaa ravistellut hevosenlihaskandaali, joka ainakin HS-gallupin mukaan on ehtinyt romuttaa suomalaistenkin luottamusta elintarvikealan viranomaisia ja lihanjalostajia kohtaan.

Tänä keväänä ruokateema on erityisen ajankohtainen myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Kansanrunousarkisto järjestää yhdessä Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa kirjoituskilpailun, jossa ihmisiä kutsutaan kertomaan yhdestä ruokapäivästään. Nyt halutaan tietää, mitä ruokaa sinä ostit, teit ja söit perjantaina 12.4.2013. (Kyselyyn voi vastata suoraan osoitteessa: www.finlit.fi/arkistot/keruut/ruoka.htm)

Ruokapäiväkirjan pitäminen yhden päivän ajan tuottaa tutkijoille kiinnostavaa tietoa tämän hetken suomalaisesta ruokakulttuurista. Samalla se antaa jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden pohtia omia ruokavalintojaan. Mitä kaikkea yhden päivän aikana suuhun tuleekaan pistetyksi? Ostanko todellisuudessa niitä tuotteita, joita sanon suosivani? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat lopulta siihen, mitä tuotteita ostoskärryyni poimin tai mitä ravintolassa tilaan?

Rasvaa tirisevät keitinpiirakat ovat kuuluneet omaan ruokaympyrääni satunnaisesti mutta toistuvasti jo pitkään. Lahden kauppatorilta, suoraan torimyyjän kylmälaukusta junaevääksi kaivettu munariisipiirakka ja vastaavasti aamuvarhaisella Helsingin kauppatorin teltassa nautittu lihapiirakka ovat minulle ensisijaisesti kulttuurisia valintoja ja vasta toiseksi ruokaa. Niin kuin ruoka yllättävän usein on.

Kati Mikkola

Tutkijatohtori Kati Mikkolan erikoisalaa ovat kansanperinteen kerääjät, isänmaallisuus eliitin ja kansan näkökulmista, uutuuksien vastustus 1800-luvun Suomessa sekä maallistuminen ja uskonnollisuuden muutos. Tällä hetkellä hän tekee tutkimusta Koneen Säätiön rahoittamassa Helsingin yliopiston ja SKS:n tutkimushankkeessa Rajavetojen kulttuuriperintö: perinnearkistot suomalaisuuden rakentajina.

4 vastausta artikkeliin ”Mitä sinä syöt 12.4.2013?

  1. Minua ilahdutti ajatuksesi ruoasta kulttuurisena valintana, koska itselläni oli samantapainen ajatus juuri eilen, kun odottelin vuoroani kahviossa ja seurasin muitten valintoja. Aika moni (duunarit haalareissaan!) osti aamiaispaketin, johon kuului kahvi, croissant ja mehu. Ajattelin siinä, että olisipa ihanaa, kun voisi joka aamu tulla nauttimaan cappuccinon ja croissantin, mutta kun se ei ole oikein terveellistä…Sitten havaitsin kauhukseni, että itse asiassa en yllättäen enää himoitsekaan croissanteja niin paljon kuin ennen, en ainakaan niin, että joka päivä – voisin kyllä nauttia aamiaisen aina ulkona, mutta jotain terveellisempää…Samalla tajusin, että ajatus joka-aamuisesta cappuccinosta ja croissantista (tai espressosta al banco) kuitenkin viehättää suuresti, koska tällaiselle kvasi-italialaiselle se edustaa Roomaa, antaa hauraan illuusion sen lämmöstä, kauneudesta ja tuoksusta.

  2. Ruoka ja puhe ruuasta taitaa todellakin kuvastaa omaa aikaansa erinomaisesti. Tähän 60+ ikään voisin oman elämäni pohjalta tunnistaa joka vuosikymmenelle eri ”kulttuurisia” vaiheita: sodanjälkeisen sokerinnälkä 50-luvulla ja hedelmien käytön lisääntyminen (tanskalaiset omenat jouluksi), ensimmäiset terveysvaikutusten hapuilevat kokeilut 70-luvulla (suolan ja rasvan vähentäminen), einesten ja pikaruuan invaasio ruokamarkkinoille 80-luvulla, ympäristö- ja lisäainekeskustelun herääminen 90-luvulla, lihavuuden ja roskaruuan vastustus 2000-luvulla, ja nämä uskomattomat kokkikilpailut telkkarissa nyt 2010-luvulla – kuinka kukaan jaksaa olla noin kiinnostunut ruuasta? Kuten monet muutkin kulttuuriset ja teknologiset muutokset, uudet ruokaideat ovat siirtyneet tänne median kautta.

  3. Googletin tutkijatohtori Kati Mikkolan, kun nimi tuli vastaan jotain nettilehteä lukiessa. 😉 Ah ja voih keitinpiirakoita. Niitä käydään lasten kanssa ostamassa aina Lahden torilla kulkiessa (mitä ei kyllä nykyisin tapahdu kovin usein). Lapsena saatiin siskon kanssa aina lauantaisin torireissulla piirakat – minulle sieni ja Hekalle omena. 🙂

  4. Juuri äsken tuli Museo-listalle tiedote Suomi syö ja juo -hankkeesta, joka ”tallentaa ruokaan liittyviä nykypäivän ilmiöitä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti”. ”Hankkeessa innostetaan suomalaisia mukaan museoiden tallennustyöhön Suomi syö ja juo -verkkosivuston kautta. Elokuussa julkistettavalle sivustolle on mahdollista lisätä oma valokuva aiheesta ”minä ja ruoka” sekä osallistua sosiaalisessa mediassa keskusteluun teemasta. Yksi hankkeen tavoitteista onkin testata sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia kokoelmatyölle.”

    Tulevaisuuden tutkijat voivat sitten verrata vuoden 2013 ruokakulttuurin kahden erilaisen keruun tuloksia? Vai oliko SKS:n keruulla jo valmis yhteys tähän Museoviraston rahoittamaan?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *