Mitä eroa on tiedekirjoilla ja tietokirjoilla?

Minulta kysytään toisinaan, ovatko SKS:n kustannustoimittajat erikoistuneet johonkin alueeseen, esimerkiksi editoiko joku vain tiedekirjoja ja joku toinen vain yleisiä tietokirjoja. Vastaus on ei: me kaikki toimitamme sekä tiedettä että tietoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede- ja tietokirjoilla ei olisi mitään eroa, päinvastoin.

Itse asiassa SKS:n tiede- ja tietokirjojen eroa on hiljattain terävöitetty entisestään: tiedekirjoihin ilmestyi vuosi sitten leima, joka kertoo, että teos on vertaisarvioitu tiedekirja. Näin tiedekirjat on helppo erottaa SKS:n yleistajuisista tietokirjoista.

Mitä virkaa leimalla on? Miksi kustantaja haluaa erottaa tiede- ja tietokirjat toisistaan näin näkyvästi?

Sekä tiede- että tietokirjat ovat tärkeitä, mutta eri tavoin. Tietokirjojen merkitys on siinä, että ne auttavat tavallisia ihmisiä muodostamaan käsityksiä maailmasta. Ilman tiedettä taas ei olisi suurta osaa siitä informaatiosta, jota tietokirjat tarjoilevat. Tieteellä on itseisarvo, koska se tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä. Sen arvo ei riipu esimerkiksi tiedekirjojen lukijamääristä.

Joskus tiedekirja toimii myös tietokirjana – se on harvinaista mutta sitäkin ilahduttavampaa. Useimmiten kuitenkin tiede- ja tietokirjat ovat kuin kaksi eri kirjallisuudenlajia: niillä on erilaiset tavoitteet ja lukijat. Jotta kummastakin tulisi omassa lajissaan hyviä, niitä tehdessä kannattaa keskittyä eri asioihin. Tässä muutamia seikkoja, joiden suhteen tiede ja tieto tyypillisesti eroavat toisistaan.

Tavoitteet

Tieteen hienous on siinä, että se saattaa maailmaan tuoretta, punnittua tietoa, joka kestää aikaa. Tiedekirjan sisällön pitää olla yksityiskohtaista ja aiheen tiukasti rajattu. Tiedekirjan onnistumisen tärkein kriteeri on sen tieteellinen laatu.

Tietokirja taas on kansanvalistusta. Sen tarjoaman tiedon ei tarvitse olla uutta – yleistajuisuus on tärkeämpää. Aiheen rajauksen pitää olla laajempi ja käsittelyn suurpiirteisempää kuin tieteessä. Subjektiivisuuskin on sallittua. Tietokirja on onnistunut, jos lukija saa siitä oivalluksia ja viihtyy sen äärellä. Tämän arvioinnissa myynti on yksi mittari.

Lukijat ja esitystapa

Koska tiedekirjoissa aihe on suppea ja sitä koskeva tieto syvällistä, niiden lukeminen vaatii hyviä pohjatietoja. Niissä voidaan mennä spesifiin aiheeseen suoraan, kertaamatta taustoja, sillä lukijat tuntevat taustat jo valmiiksi. Sujuva esitystapa on tieteessäkin hyve, mutta jos substanssi vaatii vaikeatajuisuutta, se on sallittava. Lähdeviittauksien tulee olla tarkat ja asianmukaiset. Lukijakunta on usein pieni ja koostuu tutkijoista, jotka lukevat tiedekirjoja työkseen.

Tietokirjoja sen sijaan luetaan vapaa-ajalla sivistykseksi tai viihdykkeeksi. Faktojen on oltava kohdallaan, mutta lisäksi tietokirjan on oltava ymmärrettävissä ilman laajoja pohjatietoja. Lukijat ovat tavallisia, kouluja käyneitä tai käymättömiä ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä kirjan aiheesta etukäteen mitään. Niinpä moni tieteessä itsestään selvänä pidetty asia on selitettävä. Tyyliltään tietokirjan kannattaa olla mukaansatempaava: ote voi olla tarinoiva samaan tapaan kuin lehtijutuissa. Lähdeviittauksia taas ei tarvita.

Kannattavuus

Tiedekirjat ovat usein pienilevikkisiä, eikä SKS tee niitä kannattavuuden vaan sisällön vuoksi. Niiden takana on yleensä julkista tai säätiörahoitusta, kuten tutkimushanke. Markkinoinnissa olennaista on huolehtia kirjan saatavuudesta ja tiedonkulusta sen omalle yleisölle, koska suurten kirjakauppojen valikoimiin tiedekirjoja otetaan vain harvoin. Tärkeitä kanavia ovat verkkokaupat, kirjastot ja SKS:n oma myymälä ja verkkokauppa.

Tietokirjoja taas pitäisi voida julkaista kannattavasti. Myynnin kannalta tärkeää on valita aihe niin, että sille löytyy lukijoita, sekä panostaa tuotteistamiseen, ulkoasuun ja kirjakauppamarkkinointiin.

Toimitusprosessi

SKS:ssa tiedekirjat valikoidaan vertaisarvioinnin pohjalta: kaksi riippumatonta asiantuntijaa arvioi anonyymisti käsikirjoituksen tieteellisen laadun. Toimitustyössä varmistetaan, että kirja on kieliasultaan korrekti ja jäsennykseltään selkeä.

Tietokirjat puolestaan valitaan sen perusteella, ovatko ne kiinnostavia tavallisen, aihetta ennalta tuntemattoman lukijan näkökulmasta. Toimitusprosessissa tekstiä muokataan toisinaan paljonkin, jotta se olisi selkeää ja houkuttelevaa ja avautuisi aloittelijalle – muutetaan esitysjärjestystä, selitetään taustoja, lisätään esimerkkejä.

Tiedekirjat ovat siis painavaa ammattikirjallisuutta ja tietokirjat sivistävää ajankulua. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa: yleistajuisilta tietokirjoilta ei voi vaatia tiedekirjojen eksaktiutta eikä tieteeltä viihdyttävyyttä.

Kustannustoimittajan jos kenen on tiedettävä, miten tiede ja tieto eroavat toisistaan. Toimitustyöhön vaikuttaa paljon se, millaisille lukijoille kirja on suunnattu. Tiedekirjoja editoidessa ei saa vetää mutkia liian suoriksi eikä vaatia kertaamaan perusasioita. Tietokirjoissa taas ei saa jättää vaikeaselkoisia kohtia selventämättä eikä yliarvioida lukijan taustatietoja.

Itse ajattelen, että on etuoikeus saada editoida sekä tiedettä että tietoa. Tietokirjoissa on motivoivaa tasoittaa lukijoiden tietä informaation äärelle. Tieteessä palkitsevaa on syvä ymmärrys: on inspiroivaa päästä tiedon alkulähteille, osaksi uutta luovaa prosessia.

Asiantuntijat ja huvikseen lukijat, löytäkää omanne!

4 vastausta artikkeliin ”Mitä eroa on tiedekirjoilla ja tietokirjoilla?

  1. Kiitos. Eteen sattui tiedekirjoittamiseen liittyvä ”tunnustus” (siis usko tai älä):
    Foucault admitted to his friend John Searle that he intentionally complicated his writings to appease his French audience. Searle claims Foucault told him: “In France, you gotta have ten percent incomprehensible, otherwise people won’t think it’s deep–they won’t think you’re a profound thinker.” When Searle later asked Pierre Bourdieu if he thought this was true, Bourdieu insisted it was much worse than ten percent.
    Lähde: verkossa Critical-theory.com-sivulla

    • Kiitos, mielenkiintoinen tuo Foucault’n tunnustus. Saattaa olla, että joku muukin humanistisen alan tutkija on joskus harrastanut tätä ilmaisun komplisoimista, ja se on tietysti omiaan erottamaan tiede- ja tietokirjallisuuden toisistaan jyrkemmin kuin olisi tarvekaan.

  2. Taas yksi asia, josta olisi hyvä valistaa tutkijan uralle aikovia (tai aikomattomia) opiskelijoita – siis ihan pakollisilla tutkintokursseilla, sillä kyllähän senioritutkijat ja professorit vastaavat kysymyksiin, joita opiskelija heiltä hoksaa kysyä. Mutta itse en opiskelija-aikoinani olisi osannut tätäkään genrejaottelua erikseen ylemmiltäni kysyä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.