Miksi joistakin tieteellisistä tutkimuksista voi muokata yleistajuisen tietokirjan?

Kirjoitin viimeksi mahdollisuuksista yhdistää suurelle yleisölle suunnatut tietokirjat ja tutkijayhteisölle suunnatut tiedekirjat. Esimerkkejä tällaisista yhdistelmistä löytyy kosolti. Kirjahyllystäni osuu heti silmiin muun muassa sellainen kiinnostava, kattava ja helppolukuinen teos kuin Itämerensuomalaisten mytologia, professori Anna-Leena Siikalan tutkijanuran tulokset yksiin kansiin kokoava suurteos.

Toinen hyvä esimerkki yleistajuisesta tiedekirjasta on Ville Kivimäen teos Murtuneet mielet. Tieto-Finlandialla viime vuonna palkittu teos käsittelee talvi- ja jatkosodan sotilaiden psyykkisiä häiriöitä. Teos täyttää monta keskeistä sekä tieto- että tiedekirjallisuuden tunnusmerkkiä. Näiden piirteiden tarkasteleminen havainnollistakoon tiede- ja tietokirjojen eroa laajemminkin.

Tiedekirjallisuutta Murtuneet mielet on sikäli, että se perustuu varsin vahvasti Kivimäen historian alaan kuuluvaan väitöskirjaan Battled Nerves (2013). Kivimäki toteaa tietokirjan esipuheessa: ”käytännössä kaikki väitöskirjassa esitetyt tulkinnat ja niiden taustalla oleva argumentointi ovat [tietokirjassa] mukana”. Kirjan esitystapa onkin perusteellinen ja aihetta käsitellään syvällisesti. Tämä mahdollistaa sen, että teos palvelee suuren yleisön lisäksi myös tiedeyhteisöä.

Murtuneet mielet ei kuitenkaan ole pelkkä englanninkielisen väitöskirjan suomennos, vaan sitä on lisäksi yleistajuistettu useilla tavoilla. Ensinnäkin sen aiheenrajausta on väljennetty: siinä missä väitöskirja käsittelee vuosia 1941–1944, tietokirjaversio kattaa koko talvi- ja jatkosodan eli vuodet 1939–1945. Kirjan esipuheen mukaan muutos on tehty laajentamalla talvisotaa käsittelevää jaksoa, ottamalla mukaan Lapin sodan psykiatrisia tapauksia sekä lisäämällä jakso, joka käsittelee psyykkisten sotavammojen korvauksia sotien jälkeen. Näin teoksesta on muokattu enemmän yleisesitys ja sen erillistutkimusluonnetta on häivytetty.

Lisäksi Kivimäki kertoo esipuheessa jättäneensä tietokirjasta pois tarkan selvityksen tutkimuksen metodologiasta, lähdeaineistosta ja tilastoanalyyseista sekä aihetta käsittelevästä aiemmasta tutkimuksesta. Myös kirjan kieliasua on oiottu ja rakennetta muokattu. Teos onkin pääosin yleistajuista luettavaa kenelle hyvänsä aiheesta kiinnostuneelle, joka ei hallitse talvi- ja jatkosodan vaiheita tai psykologian historiaa.

Tutkimuksen tieteellinen sisältö on siis tallella, mutta teos on saatettu samalla helposti lähestyttävään asuun. Tiede- ja tietokirjan yhdistäminen on siis mahdollista.

Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että sama kävisi päinsä minkä hyvänsä tutkimuksen kohdalla. Murtuneissa mielissä yhdistyy muutama erityispiirre, joiden ansiosta tutkimuksen muokkaaminen tietokirjaksi on onnistunut suhteellisen kevein toimenpitein.

Yksi erityispiirteistä on, että Kivimäen väitöstutkimuksen aiheenrajaus on jo valmiiksi sen verran laaja, että se toimii melkein sinällään yleistajuisessa tietokirjassa. Usein tieteellisten teosten aiheenrajaukset ovat paljon suppeampia: itse oletin etukäteen, että Kivimäenkin väitöskirjan aihe olisi ollut huomattavasti tarkemmin rajattu, esimerkiksi”Psychastenia-tapaukset jatkosodan asemasotavaiheessa”.

Väljähkö aiheenrajaus on mahdollinen käsittääkseni siksi, että Kivimäen työn aihe on lähes aiemmin tutkimaton. Tällaisia jo valmiiksi yleistajuiseen tietokirjaan sopivia aiheita ei kuitenkaan riitä jokaiselle tutkijalle. Paljon tavallisempaa on, että tutkimukset käsittelevät entuudestaan jo varsin perusteellisesti kartoitettuja aihepiirejä. Tällöin aihe on rajattava niin tiukasti, ettei se puhuttele suurta yleisöä, jolla ei ole välttämättä perusasiatkaan hallussa.

Toinen erityispiirre on, että Murtuneiden mielten aihe on suuren yleisön näkökulmasta poikkeuksellisen kiinnostava. Tästä kertoo se, että talvi- ja jatkosotaa käsittelevä kirjallisuus on vuodesta toiseen myyntihitti, ja Kivimäen teos tarjoaa aiheeseen aivan tuoreen näkökulman. Lisäksi monilla lukijoilla on sotatraumoista pohjatietoja ja tarve tietää lisää: traumat ovat monille henkilökohtaisesti merkityksellinen asia, ovathan ne vaikuttaneet sotaveteraanien ja heidän läheistensä elämään pitkään sodan jälkeenkin. Myös nuoremmille lukijoille sotilaiden psyykkiset häiriöt ovat entuudestaan tuttu aihe, koska niitä on käsitelty mediassa nykysotien yhteydessä.

Näiden syiden vuoksi Kivimäen kirja on erityisen helposti yleistajuistettavissa siten, että sen tieteellinen substanssi samalla säilyy. Tutkimuksessa yhdistyvät tavallista väljempi aiheen rajaus sekä poikkeuksellisen laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Tämä herättää luottamusta siihen, että kunhan asiat vain loksahtavat kohdalleen, tiede kyllä kiinnostaa lukevaa yleisöä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.