Kylmänojan kuuluisa paara

Marraskuu oli muinoin vanhan vuoden kuoleman ja uuden vuoden syntymän väliin jäävää jakoaikaa, jolloin henget ja vainajat olivat liikkeellä. Kuukauden nimitys viittaakin martaisiin eli vainajien henkiin. Marras puolestaan tarkoittaa eri murteissa kuolemaisillaan olevaa, raihnaista, kuollutta tai vainajaa. Marraskuun pimeydessä häärivät myös pahat ja pelottavat uskomusolennot.  Vuoden synkimpänä jaksona onkin hyvä muistella Suomen erästä tunnetuinta poltergeistia eli räyhähenkeä, jonka tunsi myös nurmijärveläinen Aleksis Kivi. Seitsemässä veljeksessä Juhani käskee Eeroa vaikenemaan seuraavin sanoin: ”Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmän-ojan lörpöittävä paara! Minä sinun opetan.” Kivi aloitti teoksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina, joten hän saattoi lukea seuraavan lehtikirjoituksen vuodelta 1857:

Useimpia vuosia takaperin juteltiin ympäri Suomenmaata kuulusasta ”Lopen pirusta”, joka Salon Säterin torpassa oli tehnyt monta ihmetyötä: Se oli ajanut tuhkaa ruokapataan, Joulu-yönäkin laskenut lehmät ulos navetasta j.n.e. Kerran oli kaksi miestä wiina-päissä joutunut samaan torppaan. Nämä pyysivät torpan vaimoa keittämään itsellensä ruokaa: mutta vaimo valitti, että heillä on semmoinen piru, joka sokasee (sotkee) ruokapadatkin. ”Älkää siitä huoliko”, sanoivat miehet, ”kyllä me katsomme itse perään”. Sen he tekivätkin, mutta yks’ kaks’ oli tervatut saappaat padassa. Tätä pirua oli moni ihmetellen katsomassa, mutta ei saatu selvää mikä se oli, kaikki saivat siltä haukkumisia suut silmät täyteen. Vihdoin viimein meni kartanon herrakin sitä katsomaan, mitä se piti oleman. Ehtoolla kaikkein maalle pantua, piru rupesi kiukaalla rapistelemaan, haukkumaan ja heittelemään kiviä pitkin huonetta. Herra hiipii hiljaa kohden kiukasta ja saakin pirun liepeestä kiini ja huutaa torpan ukolle, ”ota walkeaa, sillä minä sain pirun kiini!”. Sitte kuin valkea otettiin, niin ei se ollutkaan muu piru, kuin torpan oma tytär! (Suometar 14.8.1857 no 32)

Lopen piru mellasti 1850-luvun vaihteessa Salon kartanon Kylmänojan torpassa. Paikallisia kuuluisuuksia on nimetty ja kutsuttu pitäjän, kylän, talon ja sen asukkaiden sukunimen perusteella. SKS:n arkiston kokoelmissa Kylmänojan tapauksesta on noin 60 tarinaa, jotka kerättiin vasta yli 80 vuotta paikallisten tapahtumien jälkeen. Näin ollen muistiinpanot eivät sisällä silminnäkijäkuvauksia. Tarinoissa on kuitenkin tyypillisiä aihelmia, joita esiintyy kokijoiden kuvauksissa muista vastaavista poltergeist-tapauksista, joissa muun muassa esineet ja kivet lentävät oudosti ilman näkyvää aiheuttajaa.

Lopen pirua kutsuttiin paaraksi, joten se sekoittuu helposti varallisuutta kartuttavaan paraan.  Para on taikakeinoin synnytettävä apuolento, joka käsitetään tavallisesti jonkin eläimen esimerkiksi linnun, kissan, sammakon tai maagisen taikakerän hahmoiseksi. Olento kantaa omistajalleen, noidalle tai muulle taikakonstit taitavalle henkilölle, naapureiden lehmistä maitoa tai vierailta anastettua omaisuutta (ruots. bära “kantaa”). Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä paran kerrotaan tuovan vieraiden talojen lehmistä imemänsä maidon kotiin vatsassaan, jossa maito samalla kirnuuntuu voiksi. Tämän jälkeen paran uskottiin ulostavan kantamansa voin emäntänsä kirnuun tai puurovatiin niin sanottuna paran paskana.

Erityisesti Länsi-Suomessa riehuvien pirujen olomuotoon ja toimintaan on sekoittunut ja sulautunut piirteitä parasta. Lopen pirun paramaisuuteen viitataan suoraan tarinoissa, joissa sen sanotaan olevan ”keränmuotoinen vikkelä olio, joka saa paljon pahaa aikaan liikkuessaan” ja ”musta pyöreä otus, joka kierii keränä nurkasta nurkkaan”.  Paara näyttäytyy kertomuksissa varallisuuden kartuttajan koomisena ja ilkikurisena vastahahmona, joka auttaa talonväkeä ainoastaan satunnaisesti, tai auttamista seuraa välittömästi jokin ilkityö tai käytännön pila.

…Kerranki väki lähti aamul aikaisiin heinäniitul. Sitte kun lähtivät, niin isäntä sanoi: ”Kyl pirukin tekee pahaa, mut tekis joskus jotain hyöryllist työtä, mut kun se ajais noot kivet tost pihalt pois, hänel kun olis hyvää aikaa, kivet kun on tos tiällä.” Ehtool väki tuli kotja, ni kivet oli kaikki kannettu kaivoon, piha oli tyhjä kivist, mut kaivo oli täynä, ei saaneetkan vettä isoon aikaan, ennen kuin tyhjensivät kaivon… (Pyhäjärvi Ul)

Tarinoissa keskeisellä sijalla on teema, jossa piru kantaa ja syöttää isäntäväelle salaa ihmisen ulostetta normirikkomuksen rangaistuksena. Tarkoituksena on näin nolata talonväki ja asettaa heidän armotta naurunalaiseksi. Paaran tiedetään olleen myös kova lörpöttelemään ja haukkumaan ihmisiä. Tarinat sisältävät pirun lyhyitä, huvittavia ja sarkastisia huomautuksia, ja ne lähestyvät tyyliltään kaskuja ja pilasatuja.

…Piru teki siellä paljon pahaa, sekoittaen monesti paskaa ruokapataan ja kun talonväki syödessään ei voinut syödä sitä, niin huusi piru uunin päältä: ”Syö, syö. Omaa paskaas se on”… (Pyhäjärvi Ul)

Eräässä talossa Lopen puolel oli paholainen. Talos oli Mikko-niminen mies renkinä ja sen morsiamen nimi oli Eeva. Kun Eeva kävi tarpeillaan, haki paholainen ne ja pani ne korsteenist ruokaan. Mikko söi sen ja ihmetteli, mitäs se niin pahaa oli. Silloin paholainen sano Mikolle: ”Eihän sen pahaa pitäs olla, oman Eevas paskaahan se on”. (Pyhäjärvi Ul)

Pirun saapumiselle Kylmänojan torppaan annetaan tarinoissa useita selityksiä. Mellastuksen uskotaan olevan seurausta muun muassa moraalisesti tuomittavasta kiroilusta, joka kuulostaa varsin heppoiselta perusteelta. Lopella taltioidussa sadunomaisessa tarinassa ihmishahmossa esiintyvä paara saa fyysisellä häirinnällään ihmisen kiroamaan; näin se hankkii lisävoimia matkan jatkamiseen jalan ja myöhemmin hevoskyydin määräpaikkaansa:

Kylmänojan paara kulki kerran vanhan miehen hahmossa Riihimäeltä Lopelle. Matka oli pitkä, ja hän väsyi. Kuullessaan pellavaa loukutettavan eräässä saunassa maantien varrella, meni hän sinne. Talon isäntä istui saunassa selin oveen ja astuttuaan kynnyksen yli paara löi häntä selkään. Isäntä kirosi silloin hyvin karkeasti ja siitä paara ilostui ja jaksoi taas jatkaa matkaansa. Mutta vieläkin oli pitkä matka Lopelle, ja paara ehti väsyä uudelleen. Silloin hän päätti hypätä hevoseen, joka tuli takaapäin maantiellä. Mutta kun hevonen oli tullut kohdalle, oli paaran melkein mahdotonta päästä siihen hyppäämään. Nähdessään paaran aikeet hevosmies koetti estellä häntä, mutta kun paara yhä yritti, kirosi hevosmies, ja silloin paaran onnistui heti päästä hyppäämään hänen rattailleen. Ja tässä hevosessa hän sitten ajaa körötteli Lopelle asti. (Loppi)

Kylmänojan piru oli ollu markkinoil pattii peittämäs. Se oli päässy sepän rattail sin, kun seppä oli kironu. (Pyhäjärvi Ul)

Tarinoiden yleisin selitys pirun mellastukselle torpassa on sinne saapuvan kerjäläisen loukkaaminen:

Lopella Kylmänojan torpassa leikattiin eloa. Vanha kerjäläisäijä tuli tupaan pyytämään emännältä ruokaa. Mutta emäntä vastasi miehelle: ”Syö paskaa, ei tässä nyt kerkiä, kun täytyy eloväelle ruokaa laittaa.” Mies otti tästä pahakseen ja noitui torppaan Paran (=Piru)… (Nummi)

Kerjuäijä kulki ja pyysi yäsijaa. ”Kyllä viälä tiärätte”, sano, kun eivät antaneet. Sitten tuli sinne se paara. Kun ehtoollista söivät, rupes kolaan oven takana. Mitäs siälä, perkele, kolaat, tu sisään, sano renki. Silloin se päästi suuren naurun ja tuli sisään… (Renko)

Useissa tunnetuissa räyhähenki-tapauksissa mellastuksien aiheuttajana tai keskushenkilönä kerrotaan tavalla tai toisella olleen talossa asuva nuori henkilö. Kylmänojan tarinoissa piru kiusaa erityisesti talon tytärtä Miinaa. Eräässä muistiinpanossa paaran mainitaan kierineen lankakeränä tytön edellä koulumatkalla niin, että hänet oli lopulta otettava pois koulusta. Seuraavassa tarinassa piru estää talon tyttären rippikoulunkäynnin ruokaa kerjäävän koiran hahmossa.

Sitten taas tuli aika, että tyttären piti lähtee rippikouluun, niinkun lähtikin. Vaan paara kun kaikki tiesi, oli jo erellä. Miina oli tyttären nimi. Ei sitä ollenkaan huomannut, että paara niin Miinan petti, sillä paara ilmestyi koirana, juoksi aina tytön rinnalla ja vaati jotain niinkun vielä nytkin on muutamilla koirilla tapana kun juoksevat rinnalla. Miina aukaisi konttinsa, joka oli evästä täynnä ja alko antaa koiran suuhun pala palalta jollei antanut niin paljon niin ei koira laskenut astumaan yhtään eteenpäin, ja näin Miina jako kaikki mitä oli evästä, eikä tietänyt, että tämä oli paara. Nyt oli kontti tyhjä ja koira kiristi eikä ollut enää Miinalla antaa. Sitten tuli niin paljo sumua, että ei tyttö nähnyt yhtään mitään eteensä ja koiraa ei ollut missään. Mitäs tehrä? Sitten selkisi sama polku että osasi kulkee takasin kotiinsa, ja vielä kaikki palaset, mitä oli koiralle antanut, löysi Miina ja ajo konttiinsa. Mutta kun pääsi kotia kertoi tyttö kuinka koira eväät kiristi, niin paara alko nauraa uunin päällä minkä jakso ja sano, muotoni muutan miksi tahron. (Loppi)

Paaran kerrotaan olleen mukana kaikessa ilkityössä ja pahanteossa sekä tienneen kaikki pitäjän asiat.  Joissakin tarinoissa talonväki uskoo kiusanhengen poistuneen torpastaan kokonaan, mutta myöhemmin kotiin palaava piru ilmoittaa käyneensä vain auttamassa itsemurhantekijää tai murhamiestä. Paara käy isännän ja hevoshuijareiden kanssa myös markkinoilla peittämään hevosen pattia, jotta syntyisi hyvät kaupat.

…Silloin Lopel ampuivat semmotten Ättyksen herran eikä ampuja tullu ilmi ollenkan, se Kylmäojan piru sanoi: ”Ampujan käsi vapisi niin, mut kun mää sain pyssyn mynninkist kiin, ni kyl sit pysyi paikallas ja luori meni sinne kun tarvitti”. Torpan isäntä kysyi: ”Kukas sen sit ampui”. Piru sanoi: ”En mää tohri puhuu siit mää tulen niin pahoisiin kiältten sekavuksiin”… (Pyhäjärvi Ul)

Veli Kalle meni kerran Kylmänojal. Emäntä puhui et heilläkin on ennen ollut piru. Ja silloin kun se oli, meni se välil pois. Hän luuli sen jo tykkänään menneen ja rupes sitä toisil puhumaan. Se tuli siin samas ja sanoi: ”Älä luul vaan, täyryi mennä Höysii hautaamaan. Höysi hirtti silloin ittes… (Pusula)

Räyhähengistä haluttiin ymmärrettävästi päästä keinolla millä hyvänsä eroon. Niinpä papit kävivät manaamassa paaraa pois talosta, mutta heikolla menestyksellä. Seuraavassa tarinassa piru häpäisee ja karkottaa ennätyksellisesti seitsemän Kylmänojan torppaan saapunutta pappia samanaikaisesti. Kansanomaiselle paholaistraditiolle ominaiseen tapaan piru toimii kertomuksessa myös syntien ja syntisten paljastajana.

…Kun tuli seitsemän pappia, niin tämä paara suuttui kovasti ja heitti kohta uunin päältä puisen lautasen vasten tulijoita niin kovalla vauhrilla, että papit kohta hämmästy. Sitten piti yhren papeista ruveta nuhtelemaan paaraa, mutta tästäkös paara kovin suuttu ja alko: ”Sinähän et kelpaa minulle neuvojaksi. Kyllä minä tunnen sinut alusta loppuusi eikä koko joukkosi kaikki olette suuria pahantekijöitä ja ryöväreitä, varkaita ja vääränvalatekijöitä, murhamiehiä ja vattanne palvelijoita. Paitsi yksi on, joka ei niin paljo ole pahaa tehny. Onhan hänkin joka pyhäaamu kun lähtee kirkkoon rasvannu saappaansa ja käyny rippikirkossa aina vatta täynään.” Eikä papit voineet enää puhua paaralle mitään. Kostoksi lupasi paara purottaa Perunojaan sen papin, joka viimeiseksi jää kun menevät pois. Tästä papit kovin peljästyivät ja ajoivat kaikki rinnan niin kovaa, että yhren papin hevoselta meni jalka poikki. Mutta paara oli kanssa saattamassa kun pappien näin kävi niin nauru kuulu, mikä vielä enempi pelkoo lisäsi… (Loppi)

Pitäjän pappi ja nimismies olivat kerran Kylmänojan torpassa yötä. He nukkuivat samalla petillä lattialla. Yöllä tuli para ja piiskasi miehiä aika tavalla sanoen: ”Siitä saatte laki ja evankelijumi”. (Nummi)

Kansanomaisen käsityksen mukaan piru mellasti Kylmänojan torpassa rangaistuksena määräajan. Eräässä muistiinpanossa paara ilmoittaa talonväelle vuoden kuluttua rangaistuksen alkamisesta: ”Ottakaa rapun alta se pieni pussi ja polttakaa”. Taikapussin tuhoamisen jälkeen räyhähengen sanotaan poistuneen torpasta. Toisessa tarinassa loukattu kerjäläinen käy puolestaan itse vapauttamassa talonväen riesastaan määräajan umpeutuessa.

…kaikki mitä tapahtu maailmalla, niin kaikki paara kerto Mikolle, senkin kuinka kauan täyty olla Kylmäojalla. Kun Mikko kuuli, että paaran oli määrä täyteen tulossa ja pian oli lähtevä, kysy vielä mitä varten niin määrätti lähtee, niin paara vastasi: ”Aika on täysi. Minä olen määrätty Narvan muoria kuolettamaan” ja sitten loppu. (Loppi)

Lue lisää syksyn juhlista, pyhistä ja kummajaisista  SKS:n Kekri-verkkojulkaisusta ja Karjalan räyhähenget -kirjasta.

Pasi Klemettinen

Arkistotutkija Pasi Klemettinen työskentelee SKS:n arkistossa perinteen ja nykykulttuurin kokoelmien parissa. Hän on opiskellut perinteentutkimusta, kulttuuriantropologiaa ja musiikkitiedettä. Vuonna 1997 julkaistu väitöskirja käsittelee kansanomaista paholaisuskoa ja uskomustarinoita piruista. SKS:ssa hänen keskeisiä vastuualueitaan ovat olleet digitointi- ja tietokantahankkeet sekä vanhojen perinnekokoelmien kuvailu tietojärjestelmään.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *