Kunnia äkräille ja rumille hedelmille

Syksyisten kekriin päättyvien sadonkorjuujuhlien aikaan on syytä palauttaa mieleen äkräs. Lukuisia muotoja ja kirjoitustapoja on tällä kuuluisalla kaksoisnauriilla ollut sitten Mikael Agricolan hämäläisten ja karjalaisten epäjumalaluettelon 1551, jossa se ensimmäisen kerran mainittiin: Egres, ägräs, äcräs,  ägröi, ägrässei, Pyhä Äkrässie, Pyh´Ägräs. Agricolan mukaan Egres oli karjalainen jumala, joka ”hernet/Pawudh/Naurit loi”. Äkräs on askarruttanut tutkijoiden mieliä Kaarle Krohnista lähtien. Myöhemmät perinteentallennukset ortodoksisessa Karjalassa ovat rikastaneet äkräs-kuvaa.

Martti Haavio teki kesällä 1934 pitkän keruumatkan Karjalaan, Salmiin, Suojärvelle, Korpiselkään ja Säämäjärvelle, jolloin hän tallensi myös runsaasti ägräs-tietoutta. Ägräs-riitti kytkeytyi Karjalan puolessa nauriin nostoaikaan syyskuussa: ägräs-nauris kuvattiin ”ylen tuhmaksi”, ”pahantapaiseksi”, koska siinä kaksi naurista oli kasvanut päällekkäin tai yhteen ”isoksi myhkyräksi”. ”Moinen pahanluontoinen nauris: äijö (paljon) naattia, maassa ägristelee”. Tällainen epämuodostuma nostettiin varovasti pellosta, ettei kahta naurista yhdistävä napa vain katkeaisi. Ja ägräs kannettiin juhlasaatossa nauriskuoppaan sen painavuutta karnevalistisesti teeskennellen ja voivotellen: ”oi, oi jygie (painava), en jaksa, oi, oi, en jaksa.”

Kun ägräs oli saatu kuoppaan – mikäli mahdollista, kuopan ensimmäisenä nauriina  – pyydettiin, että Pyh´Ägröi varjelisi nauriita hiiriltä ja myyriltä, ja siirtäisi  muiden kuopista nauriita omaan kuoppaan niin että nauriit salaperäisesti lisääntyisivät kuopassa talven aikana. Ägräs-nauris syötiin kevätpuolella vasta viimeisenä.  Kaksoisnauriin toivottiin takaavan ravinnon riittävyys. Naurista kylvettäessä keväällä puhuteltiin Pyhää Ägröitä. Ägröille suunnattiin siten samansuuntaisia pyyntöjä kuin muille karjalaisille pyhille, joilta toivottiin menestystä karjalle ja peltojen kasvulle. Olennoksi ajatellun Ägrään pyhyys on luotu myyttisten mielikuvien voimin. Poikkeava, hedelmällisyyteen ja runsauteen viittaava ulkomuoto antoi myyttisessä ajattelussa Ägräälle voiman suojella ja lisätä nauriita.

Teoksessaan Karjalan jumalat (1959) Haavio halusi todistaa Agricolan luettelossa esitettyjen epäjumalten nimien kytkeytyvän Hampurin-Bremenin arkkihiippakunnan lähetystyöhön ja luettelossa mainittujen nimien palautuvan läntisen kirkon pyhimysten nimiin. Äkräs olisi, Haavion mukaan, Pyhä Kros, Pyhä Risti, jonka päivää vietettiin kristikunnassa 14. syyskuuta eli niihin aikoihin kun nauriita nostettiin.

Maa kasvattaa iloksemme äkräiden lisäksi kaksi- ja useampijalkaisia porkkanoita, nenin ja muin ulokkein varustettuja perunoita, käyriä kurkkuja, muhkeita kaksoisluumuja ja -kirsikoita. Jos agraariyhteiskunnassa suhtauduttiin poikkeaviin vihanneksiin antamalla niille niin suurta kunnioitusta kuin äkräälle, nykymaailman markkinat ajattelevat toisin. Poikkeuksena tästä omituisen näköisiin hedelmiin ja vihanneksiin on kiinnittänyt huomionsa portugalilainen osuuskunta Fruta Feia (Ruma hedelmä), josta Vihreä Lanka -lehti taannoin (nro 14/4.9.2015) raportoi.

Nykymaailman ongelmana on valtava ruokahävikki, eivätkä poikkeavan näköiset hedelmät ja kasvikset yhdenmukaisuutta tavoitteleville kuluttajille kelpaa. Normaalisti ”äkräät” eivät päädy kauppajakeluun, vaan kuoppaan kaatopaikalle. Osuuskunta kerää tuottajilta poikkeavan näköisiä hedelmiä ja vihanneksia, siis ”äkräitä”, ja osuuskunnan 800 sitoutunutta jäsentä saavat lunastaa niitä edulliseen hintaan.  Myös tuottajat saavat maksun. Osuuskunta on saavuttanut niin suuren suosion, että jonotuslistalla jäsenyyteen on jo kolmattatuhatta henkeä.

Kuva: Inari Ranta

Kuva: Inari Ranta

Irma-Riitta Järvinen

Dosentti Irma-Riitta Järvinen on folkloristi, ja hänen erikoisalojaan ovat karjalainen kansanusko ja kansanuskonnollisuus, kertomusperinne sekä kalevalamittainen runous. Järvinen on toiminut tutkijana SKS:n arkistossa.

 

Tallenna

Tallenna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.