Kuka omistaa Kalevalan?

Olen lähes koko työurani seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti Kalevalaa: tutkimusta, taidetta, käännöksiä, hyödyntämistä. Pari viikkoa sitten olin katsomassa Jari Halosen ohjaamaa elokuvaa Kalevala – Uusi aika, joka sai ensi-iltansa 15.11.

Kalevalasta ei ole juuri elokuvia tehty. Muilla taiteen aloilla Kalevalan tulkinnoista ei ole pulaa. Paavo Haavikon Rauta-ajan vuodelta 1982 muistan hyvin ja varsinkin sen kohun, joka elokuvasta nousi. Jari Halonen on ohjaaja, joka on aikaisemminkin nostattanut tunteita. Olin siis utelias ja vähän jännittynytkin.

Elokuva alkoi vaikuttavasti ja kuvat olivat koko ajan upeita. Tarina liikkui muinaisuudessa ja nykyajassa; tämä toimi välillä hyvin, välillä huonommin. Jari Halonen ei selvästikään olisi halunnut päättää elokuvaansa, laskin kolme loppua. Minusta yksi olisi riittänyt, koska niin olisi jäänyt enemmän tilaa omalle tulkinnalle.

Elokuvan jälkeen jäin pohtimaan, mikä saa taiteilijat aina vaan, uudelleen ja uudelleen tarttumaan Kalevalaan. Oli lopputulos millainen tahansa, niin on lähes varmaa, että taiteilijaa moititaan: hän on ymmärtänyt melko tai täysin väärin eepoksen sanoman. Me kaikki kun tiedämme, mikä se sanoma on tai ainakin sen, että se on jotain muuta kuin taiteilijan tulkinta.

Varsinainen huippukohta Kalevalan erilaisissa taiteellisissa tulkinnoissa oli 1890-luvulla. Silloin Kalevalaa käytettiin kansallisen itseymmärryksen välineenä: mistä tulemme, millaisia olemme. Kalevalan merkitys suomenkieliselle kulttuurille oli ymmärretty jo heti sen ilmestyttyä 1835: Enää eivät väiky ajatuksissa utuiset kuvat, vaan on kyse kaiken sen oikeasta käyttämisestä, minkä itse asiassa omistaa, sanoi SKS:n esimies J. G. Linsén puheessaan 16.3.1836. Välillä on ollut hiljaisempia vuosikymmeniä, mutta edelleen Kalevala tuntuu taiteilijoita kiinnostavan.

Minusta on upeaa, että tulkintoja yhä riittää. Joko on niin, että teksti on toimiva tai sitten kiinnostavat ikiaikaiset aiheet, syntymä ja kuolema ja elämä siinä välissä. Ehkä on myös niin, että kun Kalevala sijoittuu historiallisen ajan ulkopuolelle, määrittelemättömään aikaan, voi tulkinnoissa antaa mielikuvitukselle ja luovuudelle paljon vapautta. Miksi emme sallisi tätä ja iloitsisi erilaisista tulkinnoista?

Matti Kuusi kirjoittaa Kalevala-lippaassa sammosta: Väittely kysymyksestä ”mikä on sampo?” on Suomessa melko ainutlaatuinen traditio: päättymätön arvoitusleikki, johon ovat vuodesta 1818 lähtien osallistuneet lähes kaikkien tieteenalojen tutkijat ja harrastajat, mutta myös ideologit, taiteilijat ja rahvaanfilosofit, ulkomaalaiset Kalevalan kääntäjät ja muut asiantuntijat. Niin kuin antiikin Atlantis, sampo on virittänyt kiihkeitä oppiriitoja ja versonut ympärilleen melkein silmänkantamattoman selityskirjallisuuden.

Minusta voimme hyvin vaihtaa sammon tilalle Kalevalan ja jatkaa kiihkeää keskustelua Kalevalan todellisesta sanomasta. Elokuvaohjaaja Jari Halonen on keskustelemassa omasta Kalevalan tulkinnastaan ja elokuvastaan SKS:ssa keskiviikkona 27.11. klo 17–18. Tervetuloa mukaan!

2 vastausta artikkeliin ”Kuka omistaa Kalevalan?

  1. Mielenkiintoista kuulla näkemyksiä tuosta Jari Halosen versiosta. Hän oli puhumassa Turun Yliopistossa tulevasta elokuvastaan: Kalevala – uusi aika. Itse olen omasta näkökulmastani pohtinut paljon Kalevalaa ja sen merkitystä ja mahdollisuuksia suomalaisuuteen. Itse olen asian kanssa sitä mieltä, että oikeastaan Kalevalasta ja muista teoksista voi tehdä millaisen näkemyksen tahansa. On kuitenkin kummallista, että joka kerta oikeastaan taiteilijaa tai tässä tapauksessa elokuvan tekijää arvostellaan liiallisista vapauksien ottamisesta.

    Itse arvostan kyllä perinteitä, mutta mielestäni uudenlaisen version tekeminen ei mitenkään vaikuta alkuperäiseen työhön. Päinvastoin se tuo siihen toisenlaista näkökulmaa ja lähestymistapaa, mikä voi vain tukea alkuperäisen teoksen monipuolisuutta.

    Itse olen kuitenkin Kalevalan suhteen pohtinut monesti, että minkä takia nykypäivänä ei ole voitu tehdä elokuvaa, jossa Kalevalaa ei yhdistettäisi nykypäivään. Itse omista kiinnostuksen kohteistani johtuen haluaisinkin tehdä elokuvan, jossa Kalevalan taruista ja legendoista muodostettaisi oma elokuvansa. Haluaisin ikäänkuin luoda tarinan ja seikkailun, jossa suomalaisuuden mytologia ja mystiikka olisi tärkeässä roolissa. Olen kauan pohtinut, että miksi suomalaiset tarinat ovat enemmän tai vähemmän koruttomia, vaikka historiaamme pohjautuu monipuolinen mytologinen eepos.

    Kalevala on kuitenkin tärkeä osa suomalaisuuden perinettä, joten mielelläni hyödyntäisin sitä ja rinnastaisin sitä muihin Keski-Eurooppalaisiin ja Skandinaavisiin legendoihin. Omat mielipiteeni ovat saaneet paljon vaikutteita omasta mielenkiinnostani tarinoihin ja historiaan ja siksi haluaisinkin toteuttaa sen tyyppisiä tarinoiden visualisointeja ja elokuvia. Tässä on aina omat haasteensa, mutta mielestäni kaikenlaiset näkökulmat ovat tervetulleita. Katsotaan vain mihin tuo Kalevala vielä kehittyy elokuvan saralla. Varmasti tuo Jari Halosen elokuva tulee herättämään tiettyä kipinää Kalevalaa kohtaan, mikä voi entisestään tuoda yhä enemmän suomalaista mytologiaa esiin.

  2. Kiitos hyvästä pohdinnasta Terra! Olen samaa mieltä siitä, että varmasti Jari Halosen elokuva innostaa muitakin miettimään, mitä ja miten Kalevalaa esittäisi. Toivotan hankkeellesi onnea. Yksi katsoja on jo varma 😉

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *