Kiven Kullervo herää keväisin

Aleksis Kiven huippusesonki ajoittuu lokakuun ensimmäisille viikoille. Hänen esikoisnäytelmänsä sankari Kullervoinen sijaan nousee vasta kevään koittaessa jaloilleen kuin karhu talviuniltaan. Kevätauringon voimistuessa Kiven hurjapäinen peto saa palkinnon eliittikilpailussa ja kutsutaan sivistyneistön kalaaseihin, joissa häntä ihaillaan hyvin tärkätyissä paidoissa ja jopa pilkettä silmäkulmassa. Miten ihmeessä Kiven terävähampainen kontio solahtaa niin sulavasti Helsingin seurapiireihin?

Kalervon pojan salonkikelpoisesta kevätsesongista voi etsiä tietoa uudesta Kullervon digitaalisesta kriittisestä editiosta, jossa kerrotaan teoksen kirjoittamisen vaiheista ja näytelmän tiestä estradeille.

Ensimmäinen onnen kevät ylioppilas Stenvallin runoilemalle murhenäytelmälle koitti maaliskuussa 1860, kun teokselle myönnettiin Nikolai Kiseleffin rahoittama näytelmäpalkinto SKS:n vuosijuhlassa. Kiven piti kuitenkin kirjoittaa teos vielä kokonaan uudelleen, ja vasta maaliskuussa 1864 seura päätti julkaista käsikirjoituksen. Vielä samana vuonna opiskelija Stenvall debytoi näytelmäkirjailijana, mutta esikoisteoksen tie teattereihin jäi häneltä näkemättä.

Huhtikuussa 1882 Kiven Kullervo pääsi näyttämölle osana Helsingissä vietettyjä Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlia. Monivaiheisen syntymäpäivän aikana Arkadia-teatterissa esitettiin Kullervon toinen näytös sekä muita kuvaelmia. Kiven kirjoittaman draaman valitseminen tähän kunniatehtävään oli paikallaan, sillä sen aihe oli peräisin Kalevalasta, johon Kivi oli tutustunut professori Lönnrotin luennoillakin. Kullervoa kirjoittaessaan Kivi oli niin ikään tilannut räätäliltä puvun lainarahoin, jotka pian perittiin takaajaksi suostuneelta Lönnrotilta.

Koko viisinäytöksinen Kullervo kantaesitettiin valtiopäiväkeväänä 1885. Kalevalan päivän aatoksi järjestettiin Lönnrotin eepoksen 50-vuotisjuhlat ja Kaarlo Bergbom ohjasi Kullervon Arkadia-teatteriin. Leimuava Emil Falck urhoili pääroolissa. ”Hyvästi näkyi, että hra Falck oli innolla ryhtynyt osaansa ja kulki sen yhtä innokkasti päästä päähän, hetkeäkään pysähtymättä tai väsäymättä”, Uusi Suometar raportoi ensi-illan tunnelmia.

Teos: A III 2146 teosnimi: Kullervo petokarjoineen teosnimen käännös: Kullervo ja petokarja teosnimen käännös: Kullervo Herding his Wild Flocks teosnimen käännös: Kullervo med vilddjuren Akseli Gallen-Kallela, taiteilija valmistusaika: 1917 teosmitat: 70,0 x 68,0 cm KEHYS: 87,0 x 86,0 x 9,0 cm Kokoelma taideteos Tekniikka, vesiväri paperille Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo KG2021DK556 Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Seuraava Kiven draaman suuri kevätjuhla virkisti Helsingin seurapiirielämää Kalevalan päivänä 1917, kun Kansallisteatterissa nähtiin ensi kerran näytelmään pohjautuva Armas Launiksen ooppera. Nimiroolissa lauloi tuleva elokuvatähti, bassobaritoni Yrjö Somersalmi.

Kirjailija Agapetus pakinoi oopperaillan vaiheista satiirisin kynänvedoin. Väliajan jälkeen ”joutuu Somersalmi itsekin poisajetuksi ja ajajana on Vanhan kirkon kanttori. Se kismittää kovasti Somersalmea ja päättää hän lähteä sotaan. Ei sitä auta niin ison miehen kanssa leikkiä.” Seuraavassa näytöksessä poltetaan ”paremmanpuoleinen, palovakuuttamaton talo”. Premiärin loppuhuipentumassa Somersalmi toteuttaa oopperamaneerin: hän huomaa ”kellon jo olevan yli kymmenen ja taputettuaan rintaansa miekalla, paneutuu pitkäkseen, käsi ensin vatsan päässä, sitten sivulla ja kuolee äkkiarvaamatta”.

Vaikka Lönnrotin kirjoittama Kullervon elämäntarina on lohdutonta, rikkirepivää ja kostontäyteistä Nordic noiria, siinä piilee myös luovaa energiaa, joka on saanut opiskelijat pauloihinsa Euroopan eri kolkilla. Ylioppilas Stenvallista Kullervo teki esikoiskirjailijan Helsingissä 1860-luvulla. Samaan tapaan kävi myöhemmin kahdelle muullekin opiskelijanuorelle: Wienissä opiskelleelle Sibeliukselle ja Oxfordissa Kalevalaan tutustuneelle Tolkienille. Kuten Stenvall, nämä nuoret toivot vasta etsivät omaa taiteilijanääntään ja olivat avoimia kaikelle, mitä elämän keväällä olisi annettavanaan.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Aleksis Kiven kuolemasta. Merkkivuoden tärkeäksi teemaksi on valittu mielen hyvinvointi. Jopa katarttisen Kullervon voi nähdä näiden teemojen lähettiläänä.

Sakari Katajamäki

Kirjallisuutta

Agapetus (Yrjö Soini), ”Ensi-ilta”. Uusi Suometar 1.3.1917.

Anonyymi, ”Suomalaisessa teatterissa”. Uusi Suometar 4.3.1885.

Riina Katajavuori, ”Vihainen mies ja hänen naisensa. Kullervo ja muut Kiven kiihkeät ryökäleet eilen ja tänään”. Ihmissydän. Henkilöitä ja kohtaloita A. Kiven maailmoissa. Toim. Reeta Holopainen, Sakari Katajamäki ja Ossi Kokko. Ntamo 2018, 35–39.

Aleksis Kivi, Kullervo. Kriittinen editio. Toim. Jyrki Nummi (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi ja Kirsi-Maria Nummila. SKS 2021. Saatavissa: http://kivi.finlit.fi/kullervo

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.