”Karauul! Koko komppani!” – Kriittisen edition sananselittämisestä

Merkittävin osa työstäni kriittisten editioiden parissa on ”kenraali Lukijan” (engl. general reader) palveleminen selittämällä Aleksis Kiven teoksissa käytettyä vanhaa sanastoa. Editioihin ei siis ”suomenneta” Aleksis Kiven kieltä nykysuomeksi, vaan Kiven tekstit julkaistaan alkuperäisinä ja hänen ilmauksiaan selitetään alaviitteissä.

Kommentoinnin periaatteena on vain sanan selittäminen, jotta lukija ymmärtäisi, mitä Kivi tarkoittaa. Näin ollen suurin osa sanakommentaareista on hyvin karuja; niissä on vain tekstissä esiintyvän sanan lisäksi sen merkitys. Esimerkki uusimmasta editiosta (Kihlaus – Leo ja Liina – Selman juonet, 2015) sivulta 245:

pohdetta ›hehkua, hohdetta›.
masentuukin ›lannistuukin›.
alushirret ›pohjahirret, puutalon perustuksina käytetyt tukihirret›.
rankaleen ›rungon, tukirangon›.
aaverikas ›monihenkinen, monihahmoinen›.

Lingvistisemmällä tyylillä tehtyyn merkityksenselitykseen voisi liittää sanan etymologista taustaa, kertoa sen esiintymisestä Kivellä tai aikalaisteksteissä tai esittää sen (myöhempi) murrelevikki. Näin ei kuitenkaan tehdä, koska tavoitteena on kaunokirjallisen tekstin ”ymmärrettävyysselitys”, ja tuollainen lingvistinen tieto on ymmärryksen kannalta lisätietoa eikä lainkaan välttämätöntä.

Silloin tällöin kuitenkin selitykseen on merkitty vieraskielinen vastine, joka on useimmiten ruotsista, koska se on suomen lähin lainanantajakieli niin vanhassa kirjakielessä kuin Aleksis Kiven omassa elämässä. Näiden vastineiden tarkoitus ei kuitenkaan ole osoittaa etymologista linjaa (”sana on otettu ruotsista”) tai Kiven ”ruotsalaisuutta”, vaan ennemminkin sitä, että selitetty muoto ei ole Kiven oma muodoste. Tätä näkökulmaa tuetaan monesti myös esittämällä oudon sanan esiintymä 1800-luvun ruotsalais-suomalaisissa sanakirjoissa, jotka olivat periaatteessa silloisen kirjakielen sanakirjoja.

Lainanantajakielen nimeämisen tarkoitus on vain ”kontekstoida” Kiven kieltä, eikä sanan etymologista historiaa (mistä kielestä sana on alun perin lähtöisin) pyritä esittämään. Toisaalta, jos sana on selkeästi ”kolmannen kielen” sana eli selvä lainasana lähikielessäkin, tämä asia ilmaistaan. Esimerkiksi sotilassanasto on Kivellä monipuolista, ja todennäköisesti hän on ne kuullut aikalaissotilailta. Pääasiassa sotilaskielenä Suomessa Kiven aikaan oli venäjä, mutta varmasti osa ruotsinaikaisistakin termeistä oli vielä tiedossa. Iso osa Venäjän ja Ruotsin armeijan militääritermistöstä oli kuitenkin peräisin ranskasta.

Sanomalehdestä lukemansa ”sotauutisen” (Helsingfors Tidningar ja Helsingfors Dagblad 16.7.1866) inspiroimana Kiven kirjoittamassa Olviretki Schleusingenissa -näytelmässä militääri-ilmaukset ovat erityisesti esillä. Esimerkiksi sotilaiden varastaessa naapurikomppanian miehiltä ”olvilekkerin” (40 litran oluttynnyrin) Tommi kehottaa:

”Warjelkaat trossi varjelkaat trossi! Olkaat te hevosväki ja suojelkaat retrettimme.” (Olviretki Schleusingenissa -käsikirjoitus, s. 92)

Tommin strategia lienee kopioitu oikeasta sodankäynnistä, jossa perääntymisen (”retretin”; ruotsin reträtt < ranskan retraite) suojaa ratsuväki (”hevosväki” eli käännös ranskan cavaleriesta, ruotsissa kavalleri) ja suojaamista tarvitsee nimenomaan kuormasto (”trossi”, ruotsin ja saksan tross). Sanojen kommentaareissa tätä ei kuitenkaan erityisesti esille tuoda, vaan lähinnä se, miten termit Kiven aikoina esiintyivät suomessa. Kommentaarit tulevat olemaan todennäköisesti jotakuinkin tällaista muotoa (Olviretki Schleusingenissa -editiota ei ole vielä julkaistu).

trossi ’kuormasto, kolonna’ (vrt. Lönnrot 1847 s.v. tross).
hevosväki ’ratsuväki’ (vrt. Lönnrot 1847 s.v. kavalleri).
retrettimme ’perääntymisemme’ (vrt. ru reträtt).

Näissä sulkulausekkeet ilmaisevat sen, että trossi ja hevosväki löytyvät esimerkiksi Lönnrotin ”Ruotsin ja suomen tulkki”-sanastosta, ja ruotsin reträtt oli yleisessä käytössä, mutta suomen kirjakielessä retrettiä ei pahemmin käytetty (sen sijaan Suomen ruotsinkielisissä lehdissä on käytetty myös ”retrett”-muotoa 1860-luvulla).

Selkeästi venäläistäkin sotilassanastoa löytyy Olviretkestä, mikä ehkä osoittaa sen, että Kivi itse ei ole tehnyt eroa sanaston alkuperästä; toinen mahdollisuus on, että hän on tahallaan sekoitellut kieliä. Tähän emme kuitenkaan kommentaareissa ota kantaa. Esimerkiksi preussilaisten saavuttua Mauran krouviin sotamies välittää viestin kenraalilta kapteeni Kasperille:

Että kortteeraatte tähän joukkonne ja jätätte pakenevaen vainoomisen, sen toimen määrää hän arierkardillemme.
(Olviretki Schleusingenissa -käsikirjoitus, s. 125–126)

Ruotsin sotilastermistössä ”arierkard” ei nähtävästi ollut käytössä, mutta esimerkiksi Suomessa julkaistussa Ehdoitus sotamiehen kirjaksi Suomen sotaväkeä varten (SKS, 1880) sitä käytetään venäjänkielisissä komennoissa kuten ”arriergard nasat!” ’jälkijoukko taakse’. Kuten arvata saattaa sana on alun perin ranskaa, jossa se on jokseenkin suoraan ’jälkijoukko’ (arrière ’jälki’, garde ’kaarti, vartio’). Kiven käyttämä kirjoitusmuoto on todennäköisesti peräisin suomalaisittain äännetystä ilmauksesta, ei kirjoituksista. Tässä tapauksessa kommentaari tulee olemaan jotakuinkin:

arierkardillemme ’jälkijoukollemme’ (vrt. ve ar’ergard, ra arriére-garde).

Silkkaa venäjää on pari kertaa Olviretkessä huudahdettu karauul!, joka toimii hälytys-huutona (venäjän карауль), vaikka tarkoittaa myös ’vartiomiestä’ ja ’vartiota’. Vastaavasti täysin ruotsalainen sotilastermi on puolestaan useammankin kerran Olviretkessä toistuva ”kyldrääminen”. Kivi käyttää sitä näyttämöohjeissa, mikä viittaa siihen, ettei kyseessä ole huumoriksi heitetty puheilmaus, vaan ”Kivelle virallinen” muoto:

(Timoteus kyldrää, Patrik vastaa häntä, pannen kaksi sormea silmänsä juurelle) (Olviretki Schleusingenissa -käsikirjoitus, s. 30)

Kyldräys tarkoittaa siis asennon tekemistä kiväärin kanssa, ja se perustuu ruotsalaiseen verbiin skyldra. Sen taustalla on sköld ’ase’ -sanapesye, ja siitä on ollut erilaisia muotoja kuten skyllra, skildra ja sköldra (SAOB s.v. skyldra). Ruotsinkielinen termi löytyy Ahlmanin (1865) ja Europauksen (1853) ruotsalais-suomalaisista sanakirjoista, mutta selvästikään ihan vakiintunutta suomalaista vastinetta sille ei vielä ollut, vaan vaihtoehtoina mm. ”kiväärröitä (‑tsen)”, ”kylteröitä kiväärrillä”, ”sojauttaa kiväärrillä” ja ”näyttää kunniata kiväärrillä”. Kriittisessä editiossamme kommentaarit näistä tullevat olemaan muotoa:

Karauul! ’varokaa, hälytys’ (vrt. ve karaúl’).
kyldrää ’tekee asennon kiväärin kanssa’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. skyldra).

Kriittisen edition sananselittämisessä ei siis oteta kantaa Kiven sanavalintoihin eikä esitellä Kiven tekstin piirteiden lingvististä analyysia. Tarkoitus on vain helpottaa Kiven tekstien ymmärtämistä, ”sillä olenhan käynnyt ulos tietoviisauden ankarasta linnoituksesta ja seison kuin mies Hegel-pataljoonin vasemmassa flyygelissä.” (Olviretki Schleusingenissa -käsikirjoitus, s. 129)

tietoviisauden ’filosofian’ (vrt. Europaeus 1853 s.v. filosofi).
pataljoonin ’pataljoonan’ (vrt. ru bataljon, ra bataillon).
flyygelissä ’sivustassa’ (vrt. Ahlman 1865 s.v. flygel).

Olviretki Schlesingenissa -teoksen ensipainos täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja sen alkuperäinen käsikirjoitus 150 vuotta.

Yksi vastaus artikkeliin ””Karauul! Koko komppani!” – Kriittisen edition sananselittämisestä

  1. Minua viehättää uhkaava huudahdus: ”korppioonit täällä rikeerakkoot!” Arvelisin tässä sekoittuneen korppien, korppikotkien ja skorpionien , rikeeraaminen on kyllä aitoa hämäläismurretta.

Vastaa käyttäjälle Tuija Nieminen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *