Jumalattarien kuvittamisesta

Kuvitin 30 jumalatarta, uskomushahmoa ja kansantarujen naishahmoa Karolina Kouvolan kirjoittamaan uunituoreeseen teokseen Pohjolan jumalattaret (SKS, 2021).

Kirjaa kuvittaessani pääsin tutustumaan kansanrunojen hahmoihin, joista en ollut monesta aiemmin kuullutkaan. Luonnostellessani jumalattaria tutkin, miten heitä oli aiemmin kuvitettu. Monista, varsinkin saaliinhaltijoista, ei löytynyt aiempaa kuvamateriaalia. Sain mahdollisuuden käyttää luovuuttani ja luoda näille jumalattarille ulkonäöt. Pyrkimyksenäni oli kuvata moninaisesti erilaisia vartaloita kuvitusten hahmoissa. Useita jumalattaria kuvaillaan kauniiksi nuoriksi naisiksi. Halusin rikkoa tietoisesti tätä visuaalista jatkumoa luoden toivottavasti monille naisille samastuttavia voimahahmoja.

Kustannustoimittajan ja kirjailijan toiveena oli, että kuvitukset olisivat synkkiä, hieman goottimaisia. Kirjan sisus painettiin mustavalkoisena, joten kuvitukset piti tehdä ilman värejä. Monet tuntevat minut värikkäistä, pirteistä lasten ja nuorten kuvituksistani. Tummanpuhuvan tyylin luominen kirjaa varten olikin minulle kiinnostava haaste.

Olen taustaltani sarjakuvataiteilija. Kirjan mustaharmaa kuvitustyyli kumpusi kokemuksestani sarjakuvapiirtäjänä. Mustat selkeät ääriviivat ja harmaat varjostukset toistavat samaa tyyliä kuin vanhoissa sarjakuvissani. Erityisesti sarjakuvaromaanini MOSSDASH (2016) toimi visuaalisena lähtökohtana jumalattarien kuvituksille.

Kirjan kuvitustyö alkoi jo keväällä 2020. Kirjaan tulevat hahmot olivat silloin jo tiedossa, mutta käsikirjoitus ei vielä ollut kaikkien jumalattarien osalta valmis. Karolina kirjoitti hahmojen tekstejä valmiiksi ja kuvitin niitä samaan tahtiin. Tein luonnokset kymmenelle jumalattarelle kerrallaan ja palaveerasimme sen jälkeen kustannustoimittajan ja kirjailijan kanssa. Heidän kommenttiensa perusteella muokkasin tarvittaessa luonnoksia ja piirsin valmiit versiot.

Kolmenkymmenen kuvituksen työstäminen oli iso urakka, joten oli hyvä hieman rytmittää työtä jakamalla jumalattaria osiin.

Piirsin kuvitukset täysin digitaalisesti. Piirtäessäni käytän iPad Prota ja Apple Pencilia. Kuvitukset piirrän Procreate-ohjelmassa, josta siirrän ne pöytäkoneelleni. Tietokoneella viimeistelen kuvitukset painovalmiiksi Photoshopissa.

Ensimmäinen hahmoluonnos Hongottaresta.

Aloitin kuvitustyön Hongottaresta. Googlailun perusteella en löytänyt Hongottaresta monia aiempia kuvituksia, mutta iloiseksi yllätyksekseni muutama sarjakuvataiteilijakollegani oli tehnyt omia versioitaan Hongottaresta. Jiipu Uusitalon ja Terhi Adlerin kuvitukset toimivat virstanpylväänä omalle Hongottarelleni. Huomasin, että Hongotarta oli usein kuvattu karhumaisten piirteiden kera. Oma versioni Hongottaresta saikin karhun korvat ja käpälät. Karhun kallo, jonka metsästäjät ovat perinteisesti ripustaneet Hongottarelle puuhun, päätyi Hongottarelle kruunuksi.

Luonnos Hongottaren kuvituksesta ja valmis kuvitus.

Kirjassa esiintyy monia eri saaliinhaltijoita. Peuroille, saukoille, ahmoille ja soopeleillekin löytyy omat saaliinhaltijansa. Toin saaliinhaltijoiden ulkonäköön mukaan heidän suojattiensa karvoja, korvia ja kynsiä. He voisivat olla entisaikojen turreja.

Saaliinhaltijoiden luonne saattaa hieman erota heidän suojakkiensa luonteesta. Kuvituksessani Tuheroinen on vahva ja rohkea hahmo, vaikka hänen suojakkinsa ovatkin hyvin ujoja ja kipittävät nopeasti puskan taakse piiloon, jos joku ihminen tulisi heidän lähelleen.

Luonnos Tuheroisen kuvituksesta ja valmis kuvitus.

Kirjan kansi on minulle kuvittajana aina suurin haaste. Miten kuvata koko kirjan sisältö kannessa? Kansi nähdään kirjasta aina ensimmäisenä. Paineet ovat siis kovat kannen suhteen. Siitä pitäisi saada aivan täydellinen! Pohjolan jumalattarien kannesta tein monta, monta eri versiota.

Ensimmäinen luonnos kannesta ja ensimmäisen version puhtaaksi piirretty versio.

Päädyimme siihen, että kannessa esiintyisi metsän emäntä Mielikki. Ensimmäinen versio, jonka tein kannesta, oli liian lastenkirjamainen. Kirjan kohdeyleisö on nuoret aikuiset, joten värikäs disneymäinen kansi voisi antaa hieman väärän kuvan kirjan sisällöstä. Vaikka tykästyinkin tähän metsän “prinsessa” Mielikkiin, täytyi idea hylätä ja tehdä kanteen kuvitus, joka sopii kirjan sisältöön paremmin.

Toinen versio kannesta. Tein luonnoksesta värillisen ja mustaharmaan version.

Tein synkemmän ehdotuksen kannesta. Enää ei ollut kaunis päivä ja orava kiipeillyt Mielikin sarvissa. Mielikki liikkuu yössä vakavin ilmein.

Puhtaaksi piirretyt versiot toisesta kansiehdotuksesta. Tästäkin värillinen ja mustaharmaa versio.

Leikittelin kannen kanssa monenlaisten värivariaatioiden kanssa. Tiesin, että kanteen tulee kultauksia, joten koetin suunnitella kannen värit kultauksia tukeviksi.

Lopulta päädyimme kannen kanssa täysin mustavalkoiseen kuvitukseen. Tämä heijastelee myös kirjan sisältöä, jossa sisällä olevat kuvitukset ovat mustavalkoisia. Kanteen tulleet kultaukset toimivat mahtavasti.

Valmis kansi. Kuva: Lauri Kaivo-oja

Yksi jumalattarista, josta innoistuin suuresti, oli Kekritär. Syksyllä vietettävä kekri on kiinnostava juhla. Kuvitusta työstäessäni tutkin hieman kekrin perinnettä. Kaivoin esiin kuvia nykypäivän kekrittäristä. Vielä nykyäänkin jokunen nainen pukeutuu kekrittäreksi kekrin aikaan ja saattelee kekripukkia ympäriinsä.

Luonnos Kekrittärestä ja valmis kuvitus.

Kalevalasta tuttua Ainoa on kuvattu paljon maalaustaiteessa. Tunnetuimpana Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki, joka valmistui vuonna 1891.

Karolina mainitsee kirjassa vienankarjalaisen runon, jossa Ainoa uhkaa omituinen sulhashahmo. Aino kohtaa metsässä tumman hahmon, jonka jälkeen hän tuntee katseiden seuraavan häntä aina metsäreiteillä. Ainon kokema vainoaminen on monelle naiselle nykypäivänäkin tuttua. Kotimatkalla jokaiseen takana kävelevään mieheen suhtautuu epäillen.

Aino on joutunut aina elämään miesten halujen kohteena ilman, että hän on voinut päättää omasta päämäärästään. Kuvituksessa Aino on epäilyttävän hahmon uhkaama, mutta hänellä on silti vahva ilme ja käsi nyrkissä valmiina puolustamaan itseään.

Luonnos Ainon kuvituksesta ja valmis kuvitus.

Kirjasta löytyy myös muutama sukupuoleltaan moninaisempi hahmo. Lempon sukupuolesta ei ole tietoa, joten kuvitukseen tein hänet androgyyniksi. Sukupuolta ei pelkän ulkonäön perusteella voikaan tietää.

Lempoa ovat ikäiseni taiteilijat kuvittaneet yllättävän paljon. Sara Vallan sarjakuvakirjassa Lempo (2017) seikkaileekin kirjan nimikkohahmo. On hienoa, että Lempon taru inspiroi vielä nykypolvenkin tekijöitä. Tutkin Vallan kuvausta Lemposta, mutta halusin tehdä omasta Lempostani selkeästi erinäköisen.

Lemmon tunnistettava piirre on isot dramaattiset siivet. Jotain kengurumaista päätyi Lempon vartalon muotoon.

Luonnos Lempon kuvituksesta ja valmis kuvitus.

Pohjolan jumalattaret -kirjan kuvittaminen oli minulle unelmatyö kuvittajana. Pääsin tutustumaan upeisiin hahmoihin ja kuvittamaan ne omien tulkintojeni mukaan. On kunnia päästä luomaan uutta visuaalista jatkumoa näille kansanperinteemme sankarittarille. Palaan varmasti näiden hahmojen seuraan vielä tulevaisuudessa ja luon uusia versioita heistä.

Apila Pepita

Apila Pepita (s.1991) on helsinkiläinen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hän käsittelee usein teoksissaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä sekä piirtää kuvituksia feministisestä näkökulmasta. Apila on aiemmin tehnyt kuvituksia seuraaviin kirjoihin: Rakastan ihmistä – keskusteluja biseksuaalisuudesta (S&S, 2020), Näkymätön sukupuoli – ei-binäärisiä ihmisiä (2017, Into/Voima) sekä kuvittanut monia kirjojen kansia kuten Be Cool (2020, Karisto), Aavikkotien hyypiö (Karisto, 2021) ja Inkognito (S&S, 2021).
Apila on opiskellut graafista suunnittelua Aalto-yliopistossa.
www.apilapepita.com
Instagram @apilapepita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.