Joulutonttu sai vaikutteita ikivanhoista tontuista

Paljon kiltimpi kuin saunatonttu
1800-luvun loppupuolella yleistynyt joulutonttu on niin uusi tonttusuvun tulokas, että esimerkiksi Elias Lönnrot ei sitä tuntenut. Joulutontut, jotka Suomessa nähtiin ensimmäisten joukossa touhuilevan, esiintyivät joulun alla vuonna 1881 Helsingin Ylioppilastalon näyttämöllä arpajaisjuhlassa, jossa kerättiin varoja suomalaiselle teatterille.  12 joulutontun ryhmässä temmelsivät Aino Järnefelt, Helmi Krohn ja Ilmari Krohn.

Suomen ensimmäisistä joulutontuista kehkeytyi merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Aino Järnefeltistä tuli Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius. Ilmari Krohn kunnostautui säveltäjänä, muusikkona ja musiikkitieteilijänä. Helmi Krohnista tuli kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Hän oli myös meedio, joka perusti Suomen Spiritualistisen Seuran. Tonttujen arvoitukselliseen imagoon sopii hyvin se, että liikutaan oudoilla taajuuksilla. Koska tontut ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään, on syytä mainita, että Aino Sibelius eli 97-vuotiaaksi, Helmi Krohn 95-vuotiaaksi ja Ilmari Krohn 92-vuotiaaksi.

Heikki Saure, Tonttu – Tarua ja totta. SKS 2019.

Kolmen perinteen vakiinnuttaja
Yksi ainoa ihminen on vaikuttanut merkittävästi kolmen tärkeän jouluperinteen vakiintumiseen – onpa hän saattanut ne jopa itse keksiä. Hän oli Markus Rautio, Suomen ensimmäinen radiopersoona, joka esiintyi Markus-setänä Yleisradion suositussa ohjelmassaan Lastentunti. Vuonna 1927 hän kertoi ohjelmassaan, että joulupukki ja joulutontut asuvat Korvatunturilla. Hän kertoi myös, että Korvatunturille voi lähettää lahjatoiveita ja että joulupukki lähtee Korvatunturilta porovaljakolla jakamaan joululahjoja.

Mutta onko Korvatunturi joulupukin ja joulutontun asuinpaikkana Markus-sedän keksintö? Tämän on kiistänyt kielitieteilijä Osmo Ikola vuonna 1984 Kanava-lehdessä. Ikola kertoi kuulleensa asiasta jo lapsena 1920-luvun alussa. Se voi pitää paikkansa tai sitten ei. Voihan olla, että hän on muistanut väärin. Vuonna 1918 syntynyt Ikola on ollut kovin nuori 1920-luvun alussa.

Joulutontun suhde edeltäjiinsä
Tutkijat ovat pohtineet paljon sitä, mikä on joulutontun suhde huomattavasti vanhempiin edeltäjiinsä. Martti Haavio kertoi vuonna 1942 julkaistussa Suomalaiset kodinhaltiat -kirjassaan, että joulutontulla ”ei ole paljon tekemistä kansanomaisen haltian ja tontun kanssa”. Mutta kyllä joulutontun syntymiseen ovat vaikuttaneet aiemmat tontut, jotka antoivat sille useita ominaisuuksia ja vaikuttivat sen ulkonäköön.

Joulutonttu matki edeltäjiensä pukeutumistyyliä. Vanha tonttu pukeutui usein harmaaseen asuun ja laittoi päähänsä suippolakin. Joulutontulla asu ja lakki alkoivat punertaa. Pienen kokonsakin joulutonttu on lainannut vanhemmilta kollegoiltaan.

Joulu on ollut myös vanhoille tontuille tärkeä juhla. Tontulle on viety jouluyönä lautasellinen puuroa sinne, missä sen on oletettu asuvan. On ollut myös tapana jättää joulupöytään yöksi tontulle herkkuja.

Jouluperinteeseen on kuulunut joulusauna jo ennen joulutontun ilmestymistä. Tässäkin perinteessä vanhalla tontulla on ollut tärkeä rooli. Talon väki tervehti tonttua saunaan mennessä ja jätti saunomisen jälkeen tontulle löylyä ja vastan kylpemistä varten. Kun saunasta poistuttiin, tontulle sanottiin kohteliaasti näkemiin.

Mutta on joulutontulla sellaisiakin piirteitä, jotka eroavat vanhasta tontusta. Joulutonttujen on kuvailtu liikkuvan yhdessä isonakin joukkona, kun taas vanha tonttu liikkui ja eli yleensä yksin. Nykyään joulutontut mielletään joulupukin apulaisiksi, mikä sekin on vierasta vanhalle tontulle, joka on omapäinen ja anarkistinen hahmo, ei kenenkään apulainen eikä alainen, vaikka ihmisiä auttoikin – mikäli sattui olemaan hyvällä päällä.

Kun tontusta alkoi muodostua joulutonttu, se kesyyntyi huomattavasti. Toki joulutontullakin on peloteltu lapsia. Se kurkkii ikkunasta ja vakoilee, ketkä lapset ovat niin kilttejä, että ansaitsevat saada joululahjoja. Tämä on kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä vanhat tontut ovat suutuspäissään tehneet. SKS:n arkistosta löytyy useita kertomuksia esimerkiksi saunatontusta, joka on murhannut ja vieläpä nylkenyt huonosti käyttäytyneen saunojan.

Tontun kesyyntyminen joulutontuksi voi tuntua tylsältä. Mutta ainakin minun mielestäni se on huojentava tieto. Jos joulun alla sattuu sortumaan paheisiin, voi silti luottaa siihen, että joulutonttu ei rankaise ankarimmalla mahdollisella tavalla.

Tähän on tultava muutos
Tonttusukuun on syntynyt joulutonttuakin uudempi tulokas ekotonttu, joka on niin uusi, että siitä ei vielä löydy merkintöjä perinnearkistoista. Ekotonttu on ilmastonmuutoksen aikakauden tonttu, joka ryhtyy parantamaan maailmaan.

Tontut ja haltijat opettivat ihmiset ymmärtämään, että kaikesta täytyy pitää huolta: ympäristöstä, rakennuksista, esineistä, eläimistä ja ihmisistä. Asiat alkoivat mennä pieleen, kun ihmiset eivät uskoneet tonttuihin ja lakkasivat kuuntelemasta niiden viisaita neuvoja. Tontut vetäytyivät syrjäisten metsien kätköihin ja maan alle syviin onkaloihin. Aina välillä ne kävivät kurkistelemassa maailman menoa. Mutta ne eivät yhtään pitäneet siitä, kun näkivät, miten ihmiset turmelevat ympäristöä.

Mutta sitten syntyi ekotonttu, joka päätti puuttua asioiden kulkuun. Ekotonttu tokaisi: ”Tämä ei käy. Tähän on tultava muutos.” Näin syntyi ekotontun iskulause. Ekotonttu herättelee toimimaan monet muutkin kansanperinteen hahmot, jotka ryhtyvät ekotontun kanssa vastustamaan ilmastonmuutosta ja ympäristön tuhoamista.

Heiki Saure

Heikki Saure on lahtelainen kirjailija. Hänen aikaisempia teoksiaan on muun muassa Perinnetaidot – Käsikirja kaikille (SKS 2014, yhdessä Elina Koskelaisen kanssa).

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.