Joka kodin Singer – naisten oma kodinkone

Heti juhannukselta aljettiin Aarniolassa valmistella tytärtä Berliinin matkaa varten. Ompelukone hyrräsi aamusta iltaan. Pääkaupungista oli tuotettu taitava ompelija, joka Pariisin uusimpain muotilehtien mukaan valmisteli pukuja, toisen toistaan komeamman.

Näin kuvaa Immi Hellen romaanissaan Eeva Aarnio (1901) kauppaneuvoksen tyttären vaatteiden ompelua ompelukoneella yli 100 vuotta sitten.

Teoksen kirjoittamisen aikaan Suomessa oli kotien käytössä jo lukuisia ompelukoneita – niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Ompelukone oli usein markkinoita hallitseva Singer, joka oli rantautunut Suomeen jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Singerit yleistyivät kodeissa erityisesti 1920-luvulla muun muassa aktiivisen ja tehokkaan mainonnan takia.

1900-luvun Suomessa ompelukoneita markkinoivat useatkin eri jälleenmyyjät omilla tuotemerkeillään. Saksalaiseen koneistoon ja pöytään teetettiin tavallisesti suomalaisissa valimoissa jalat, joihin valettiin myyntinimi esimerkiksi ”Suomi” tai kauppiaan nimi. Ensimmäinen täysin suomalainen ompelukone oli Tikka, jota valmisti Suomi-konepistoolista tunnettu Tikkakoski Oy 1940-luvulta 1960-luvulle. Vanhoja poljettavia ompelukoneita, kuten Singereitä on valtavasti vielä olemassa. Kaikissa Singerin koneissa on sarjanumero, jonka avulla voidaan jäljittää valmistusvuosi ja -paikka.

Ompelukoneen vaiheita kodinkoneena on kiinnostavaa verrata samoihin aikoihin Suomeen rantautuneeseen autoon: siinä missä autoa kaupattiin aluksi vain miehille, ompelukonetta, aluksi juuri Singeriä, kaupattiin ammattilaisten lisäksi erityisesti kotiäideille. Ompelukoneeseen ei liittynyt samanlaista sukupuoleen liittyvää jännitettä, kuin autoon, jonka naisetkin ottivat rohkeasti omakseen. Kun auto koettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa lisäävän liikaakin naisen vapauksia, oli ompelukone mitä luontevin laite pitää nainen kotosalla. Näin hieman kärjistetysti voisi tätä vertailua tehdä.

Auton vaarallisuus naiselle ei piillyt niinkään autossa koneena vaan siinä, että se päästi naisen pois kodista, ulos vaaralliseen maailmaan. Singer koneena ei ollut ilmeisestikään naisen käyttöön epäilyttävä – naisen taitoon käyttää konetta selvästi luotettiin; olihan nainen tottunut käyttämään maataloudenkin koneita. Singer verrattuna autoon ei ollut uhkana itsenäistää naista kodin ulkopuolelle, vaan piti naisen kotona – ja kiinnostavaa kyllä, itsenäisti naista kotitoimissaan entisestään. Nainen oli kotitöiden päällikkö.

Joka kodissa taisi olla 1900-luvulla ompelukone, aluksi poljettava, myöhemmin 1950-60-luvuilta alkaen myös sähkökäyttöinen. Onkin oletettavaa, että niin Singereihin kuin muihinkin merkkeihin liittyy monenlaisia muistoja. Omassa lapsuudenkodissani oli Singer, joka oli alunperin ostettu äitini äidin kotiin joskus 1910-luvulla. Äitini oli alkanut ommella sillä jo kuusivuotiaana 1920-luvulla. Hän oli nähnyt serkullaan säämiskänahkaiset hansikkaat ja ajatteli tekevänsä samanlaiset. Omin päin hän sitten leikkeli veljensä takin ja leikkasi sopivan muodon kankaaseen ja antoi mennä. Äitini  ompeli läpi vuosisadan, vielä 90-vuotiaanakin hän päästeli sujuvasti suoraa tikkiä pöytäliinan tai verhon päärmeeseen tällä samalla poljettavalla Singerillä.

Äitini on esimerkki siitä, miten ompelukone liitti modernin naisen mukaan tekniikkaa pelkäämättömään, itsevarmaan kokeilunhaluun, innovatiiviseen suunnitteluun ja muotiin. Hänkin seurasi tarkasti lehtien, varsinkin Kotilieden muotijuttuja ja kopioi niistä kaavoja kaikkien perheenjäsenten vaatteita varten. Nyt kun näen äitini vuosikymmeniä kestäneen Singer-uran jo menneenä asiana, on hyvä pohtia sitä, mitä Singer ja sen mukanaan tuoma käsitöiden tekeminen ovat merkinneet äitini kaltaisille naisille ja perheenäideille. Mitä Singer on merkinnyt ylipäänsä naisten itseymmärrykselle ja identiteetille.

Australialaisessa Jocelyn Moorhousen ohjaamassa elokuvassa Dressmaker (2016) päähenkilölle Singer on keino vapautua yhteisön kahleista. Elokuvassa yhteisön hyljeksimä nainen on ompelija, joka saa kylän ihmiset puolelleen ompelemalla heille toinen toistaan upeampia vaatteita. Singer on hänellä kovassa käytössä. Elokuvassa ompelija myös hallitsee yhteisöä lopettamalla ompelemisen, silloin kuin häntä itseään huvittaa. Symbolisesti ompelukone on hänen aseensa ja vallankäytön välineensä.

Kuva: Pixabay

Kerro muistosi poljettavista ompelukoneista 15.2.–15.6.2020!

Elise Tarkoma

Elise Tarkoma on tietokirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori .

2 vastausta artikkeliin ”Joka kodin Singer – naisten oma kodinkone

  1. Papalla (s.1909) oli kylmällä vintillä poljettava Tikkakosken Singer, varmaan äitinsä peruja. Pappa korjasi sillä kaikenlaisia nahkatöitä, esim.kintaita, vöitä ja lehmien ja hevosten päitsiä. Siihen ei mummo koskenut ollenkaan, hänellä oli sähköinen Singer pirtissä. Sillä polkusingerillä minäkkn sain opetella ompelemista pienenä.

  2. Meillä suvussa on Singer joka on nyt serkullani. Äidin äitini teki sillä vaatteet 10 lapselleen ja toi sen mukanaan evakkoreisulla. Häntä kehitettiin jättämään kone, hän ei suostunut lähtemään ilman Singeriään. Minulla itselläni on Singer, joka tuli mökin mukana ja mukana on vanhoja kaavoja, kaavat lottapukuun sekä suojapukuun, sekä joitain vanhempia kaavoja. Tärkeimpiä Naisen ystäviä tuo Singer.

Vastaa käyttäjälle Sonja Honkala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.