Harrastepelailu rakentaa hyvää elämää

Maali! Huusi kaveri leikkipuiston asfalttikentällä ja nosti kädet pystyyn onnistumistaan tuulettaen. Hetken tuota lasten pelailua seuratessani kävi ilmi, että yksilötaitoa pienillä koululaisilla riitti ja joukkueena pelaaminen onnistui. Uskon, että näistä nuorista kasvaa kunnostaan ja terveydestään huolehtivia aikuisia. Joku lapsi voi pihapelien kautta ponnistaa jopa urheilun ammattilaisuuteen, vaikka se ei viihdyttävässä pelailussa olisikaan mikään itsetarkoitus. Leikit ja leikinomaiset pelit on arvioitu huomattavasti tehokkaammaksi liikunnaksi kuin aikuisten organisoimat aktiviteetit, joihin sisältyy usein paljon odottelua.

Leikillä on tärkeä tehtävänsä kaiken ikäisten liikuntaharrastusten motivoijana ja sen merkityksen on arvioitu vain vahvistuvan lähitulevaisuudessa. Tämä päätelmä ei yllätä häntä, joka on vakuuttunut leikin välttämättömyydestä kaikilla inhimillisen elämän osa-alueilla. Höntsän tärkein ”kuntotesti” lienee pelin synnyttämä mielihyvä. Hauskuus ja viihtyminen ovat pelailun perusta.

Keskustelu harrastepelailusta tai siis niin kutsuttujen höntsäpelien ja höntsäilyn roolista arjessa merkitsee hyvän elämän edellytysten pohdintaa. Toistaiseksi suosittu höntsäily joukkuepeleinä on ollut tutkimuksellisesti lähes kartoittamatonta kenttää eikä koottua tietoa tai edes avausta aiheesta ole ollut saatavilla.

Joukkuepelien harrastamista on kyllä pyritty tukemaan osana kunnan liikuntapalveluja suunnittelemalla lähipelailun paikkoja vaikkapa katukoripalloilulle. Katukuva paljastaa niin paikallisen kuin kansallisenkin liikuntakulttuurin tilan. Nuorille on tarjottu mahdollisuuksia hengailla yhdessä liikunnallisten aktiviteettien parissa. Höntsäpelien areenat ovat kokoontumispaikkoja, jotka täyttyvät erityisesti työ- tai koulupäivän ulkopuolella, iltaisin ja viikonloppuisin. Pohjimmiltaan kaikki paikat, joissa ihminen voi liikkua, ovat liikuntaympäristöä. Liikuntaa harrastetaan siellä, missä se on mahdollista ja väliin jopa paikoissa, joihin urheilun ei luonnostaan ole ajateltu soveltuvan.

Höntsäilemässä. Kuva: Tuukka Lindholm, SKS 2019

Höntsäpelissä aikuinen voi tavoittaa lapsuusleikin riemun ja palata tuttuun urheiluleikkiin sosiaalisesti kannustetulla tavalla. Vanhat, juurevat pihapelit ja luonnon jäillä pelatut ottelut ilman institutionaalisia tiloja ovat saaneet muisteluissa kullatut kehykset.

Pienimuotoisilla joukkuepeleillä on myös kasvattava tehtävänsä. Pelailu, paitsi että se on inhimillisen kanssakäymisen muoto, valmistaa ihmisiä yhdessä toimimiseen. Esihistoriaamme selvittäneet tutkijat ovat löytäneet viitteitä siitä, että joukkuepelien harrastamisen taustalla ovat metsästäjä-kerääjäheimon jäsenten harjoitteet.

Eräs liikuntapalveluihin liittyvä idea on ollut tarjota perheille höntsävuoroja omaehtoisen liikunnan tukemiseksi. Olisi kuitenkin aiheellista tarkastella koko liikuntakulttuuria sekä kaupunkikehittämistä, ehkä myös maabrandiämme höntsäilyn näkökulmasta. Miten höntsäpelailun asemaa ja näkyvyyttä voitaisiin entisestään vahvistaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja yhdyskunnissa?

Toinen kiinnostava julkisuudessa esillä ollut teema on, että lukemisvalmennus ohjattuna lukemisena voi vahvistaa peliporukan yhteishenkeä ja tiivistää rivejä ajatellen esimerkiksi ryhmän mahdollisia haasteotteluita. Näin esimerkiksi höntsäilyä käsittelevä teos ja tietous saattaisi vahvistaa lasten kiinnostusta paitsi omaan liikuntaan, myös lukuharrastuksen pariin.

Höntsäily-keruu jatkuu 28.2.2020 saakka, osallistu tästä!

Timo Kopomaa

Timo Kopomaa on Helsingin yliopistossa toimiva tutkija ja tietokirjailija. Hän on ollut mukana ideoimassa Höntsäily-keruuta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *