Codices Fennici – suomalaisia käsikirjoituksia verkossa

Codices Fennici -hankkeessa on vuodesta 2013 kartoitettu, kuvailtu ja digitoitu Suomessa ennen vuotta 1600 kirjoitettuja tai käytettyjä käsikirjoituksia. Työn tuloksena syksyllä 2016 julkistetaan digitaalinen julkaisualusta, jolla hankkeen kattamien yli 200 käsikirjoituksen kuvailutiedot ja digitaaliset jäljennökset tarjotaan tutkijoiden ja suuren yleisön käyttöön.

Codices Fennici -julkaisualustalle kootaan neljässä eri maassa ja 23 eri arkistossa tai kirjastossa säilytettäviä käsikirjoituksia. Suuri osa materiaalista on säilynyt Suomen ja Ruotsin Kansalliskirjastoissa ja -arkistoissa. Lisäksi yksittäisiä käsikirjoituksia löytyy pienemmistä seurakunta- ja maakunta-arkistoista, myös Tallinnasta ja Kööpenhaminasta. Käsikirjoitusten kerääminen yhdelle julkaisualustalle helpottaa poikkitieteellistä ja vertailevaa tutkimusta, jossa hyödynnetään niin Codices Fennicin sisältöä kuin vastaavia ulkomaisia tietokantoja.

Käsikirjoitusten hajaantuminen moniin eri kirjastoihin ja arkistoihin on osoitus kirjojen vaihtelevista kohtaloista. Valitettavan usein jälkipolville ei ole kuitenkaan juuri säilynyt tietoja siitä, kuinka käsikirjoitukset ovat nykyisiin kokoelmiinsa päätyneet. Joukossa on kuitenkin myös niitä, joiden omistushistoria voidaan melko tarkasti selvittää: Kuningas Maunu Eerikinpojan Maanlain sisältävä kauniisti kuvitettu käsikirjoitus, joka tunnetaan myös nimellä Codex Aboensis, kirjoitettiin 1430-luvulla Ruotsissa. Käsikirjoitus löysi tiensä Suomeen viimeistään 1500-luvulla, jolloin mm. Mikael Agricola teki siihen joitakin merkintöjä. Agricolan käsistä käsikirjoitus löysi tiensä Suomessakin huomattavia maaomaisuuksia hallinnoineen Bielke-suvun haltuun. Tämän jälkeen käsikirjoitus kävi vielä todennäköisesti ainakin Oxenstierna-suvun hallussa ennen päätymistään Kalmarin lukion kokoelmiin vuonna 1827. Käsikirjoituksen matka ei päättynyt vielä tähänkään, vaan se siirrettiin vuonna 1884 Ruotsin Kansalliskirjastoon.

Kauniisti kuvitetun Maunu Eerikinpojan Maanlain käsikirjoituksen varkauskaarta komistavassa alkukirjaimessa nähdään hirttotuomion täytäntöönpano (Tukholma, Kungliga bibliotek, B 172, fol. 114v. Kuva: Andrea Davis Kronlund).

Kauniisti kuvitetun Maunu Eerikinpojan Maanlain käsikirjoituksen varkauskaarta komistavassa alkukirjaimessa nähdään hirttotuomion täytäntöönpano (Tukholma, Kungliga bibliotek, B 172, fol. 114v. Kuva: Andrea Davis Kronlund).

Kaikkien käsikirjoitusten vaiheet eivät ole yhtä monisyisiä, vaan joukossa on myös tapauksia, joissa kirjan nykyinen sijainti on suorassa yhteydessä niiden keskiaikaiseen käyttöpaikkaan. Näin on esimerkiksi Naantalin kirkonarkistossa sijaitsevan liturgisen käsikirjoituksen kohdalla: 1300-luvulla Länsi-Euroopassa kirjoitettu kirja saapui erään lehden alalaitaan tehdyn merkinnän perusteella Naantalin luostariin viimeistään vuonna 1501. Luostarin lakkauttamisen jälkeen kirja jäi luostarin kirkkoon, josta se lopulta siirrettiin nykyiseen säilytyspaikkaansa Naantalin kirkonarkistoon.

Sisällöllisesti käsikirjoitukset kattavat eri elämänaloihin liittyviä tekstejä ja täydentävät osaltaan kuvaa Suomen varhaisesta kirjahistoriasta: hengellisestä elämästä seurakuntakirkoissa ja luostareissa kertovat liturgiset, hengelliset ja teologiset käsikirjoitukset. Maallisesta oikeudenkäytöstä todistavat laki- ja tuomiokirjat. Kirkkojen ja kartanoiden aateliston arkea valottavat niin taloushallintoa kuvaavat tilikirjat kuin taloudellista ja henkilökohtaista kirjeenvaihtoa sisältävät kopiokirjat. Lisäksi joukossa on mm. historiallisia tekstejä sisältäviä teoksia. Codices Fennici -hankkeen ulkopuolelle on jätetty keskushallinnon tarpeisiin tuotettua aineistoa – laajimpana kokonaisuutena voidaan mainita Suomea koskevat voudintilit. Tarjolla on tästä huolimatta monipuolinen aineisto, jota voidaan hyödyntää erilaisissa tutkimuksissa.

Codices Fennicin käsikirjoituskuvailut on laadittu käsikirjoitustutkimuksen periaatteiden mukaan. Ne muodostuvat käsikirjoituksen sisällön, ulkoasun, kirjoitustavan, koristelujen, sidoksen ja historian kuvauksesta. Kyseessä eivät siis ole lähde-editiot, joista koko käsikirjoituksen tekstisisältö olisi luettavissa. Kuvailu on ennemminkin apuneuvo, joka helpottaa digitaalisen jäljennöksen käyttöä antamalla käyttäjälle sanallisen kuvauksen käsikirjoituksen rakenteesta ja eri osioista sisältöineen. Tämä on tärkeää, koska käsikirjoitus – toisin kuin moderni painotuote – oli aina ainutlaatuinen kokonaisuus, joka saattoi sisältää useita toisiinsa löyhemmin tai kiinteämmin liittyviä tekstejä, joiden syntyhistoriat vaihtelivat. Yhden kirjan kansien välistä voi löytyä yhden, tai useamman kirjurin yhdessä muodostama tekstikokonaisuus tai kokoelma yhteen sidottuja tekstejä, jotka on kirjoitettu eri paikoissa ja mahdollisesti jopa eri vuosisadoilla. Käsikirjoitusten käyttäjät eivät myöskään arkailleet tehdä niihin reunamerkintöjä tai laajempiakin lisäyksiä, jotka luovat käsikirjoituksiin vielä lisää ajallisia ja paikallisia kerrostumia ja kertovat samalla käsikirjoitusten käytöstä ja historiasta.

Kun Suomea koskevat keskiaikaiset asiakirjat ja Kansalliskirjastossa säilytetyt keskiaikaiset pergamenttifragmentit on jo julkaistu, tutkijoilla on Codices Fennicin julkaisun myötä mahdollisuus tutustua käytännössä kaikkeen Suomea koskevaan kirjalliseen lähdeaineistoon sähköisessä muodossa. Kyseessä on kansainvälisesti katsoen ainutlaatuinen tilanne, joka mahdollistaa tulevaisuudessa yhä tarkemman ja monipuolisemman kuvan Suomen historiasta ja varhaisesta kirjallisesta kulttuurista.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.