Kesäpäivänseisaus

Seisahdus, tasaus, päivänpalaus. Nimitykset ovat juhlallisia ja pysähdyttäviä. Ne kertovat jo itsessään, että esi-isämme osasivat downshiftata. Päivän seisoessa ei sopinut aloittaa mitään sellaista työtä, jonka pitäisi edistyä, eikä myöskään istuttaa mitään kasvamaan. Kun aurinko ennen palauspäivää laski suurena ja punaisena, tiesi se kylmää mutta sen jälkeen lämmintä. Päivänsavu eli autereinen ilma merkitsi ennen päivänseisausta pohjoistuulia ja sen jälkeen hyviä ilmoja.

Lue loppuun

Kauniissa joukoss!

Helatorstaista kesäkuun loppuun saakka kulkivat Ritvalan kylän tytöt iltapäivisin käsi kädessä, neljä-viisi tyttöä rinnan pitkin kylän teitä, ja lauloivat vanhoja runoja. Kylän päätiet kuljettuaan he pysähtyivät Helkavuodella ja jatkoivat lauluaan hitaassa piirissä. Lopuksi he palasivat yhä laulaen ja hitaasti kävellen kylään, jossa huviteltiin, tanssittiin ja leikittiin loppuilta.

Harva kansanomainen juhla on aiheuttanut samanlaista ihmettelyn ja lähteiden taakse pääsemisen tarvetta kuin Sääksmäen Ritvalan helkajuhla. Edellisten tietojen antaja Elias Lönnrot kyseli juhlista ja niihin liittyvistä lauluista koleralääkärinä kulkiessaan vuonna 1831. Kukaan 1800-luvun tallentajista ei päässyt seuraamaan itse juhlaa, vaan teki kuvauksensa haastatteluiden pohjalta. C A. Gotlundille järjestettiin vuonna 1824 pieni yksityisnäytöskin. Kun Axel Olai Heikel vuonna 1881 tuli varta vasten juhlille, eivät tytöt enää laulaneet vanhoja helkavirsiään. He kokeilivat, totesivat etteivät muista ja valittivat, ettei ollut ”arkkia” eli painettua versiota laulusta mukana, ja lähtivät katsomaan rantaan saapuvaa höyrylaivaa.

Lue loppuun

Vappupallo hukassa

SKS:n verkkosivun alalaidassa on pitkään pyörinyt Tähän aikaan vuodesta -kalendaariperinneosio. Huhtikuun lopulla sinne perinteisesti putkahtaa: ”1.5. Vappu. Käki kukkuu. Kynnöt alkavat. Paimentorvia soitetaan.”

Eihän tuo enää monenkaan vappua muistuta. Käkikin on jäänne juliaanisesta kalenterista. Myönnän, että lakonisia kirjauksiani voisi päivittää. Joku saattaa aavistaa senkin, ettei kirjoittaja ole innokkaimpia vapun viettäjiä, ja syitä olen itsekin miettinyt. Ainakaan en pidä sillistä, pillistä, roskaamisesta enkä meluisasta pöyhistelystä.

Lue loppuun

Kuoveja ja kokkoja

Surumielinen kuovin ääni tuo minulle aina mieleen varhaiskeväisen Pohjanmaan. Siellä linnun voi nähdä ja kuulla missä tahansa kesantopelloilla, soilla ja tulvaniityillä. Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu oli pari vuotta sitten viikon luontoäänenä. Tänä vuonna pääsiäisviikon lankalauantai osuu vasta huhtikuun puoleenväliin, joten voi toivoa, että kuovitkin ovat silloin jo palanneet Pohjanmaan avarille maille.

Lankalauantaina kulkevat myös noidat eli trullit. Niiden on sanottu liikuskelevan yöllä navetoissa ja lampoloissa karja- tai lammasonnea varastamassa. Noidat tietysti lentävät, luudalla, lampaalla, harakalla tai rukilla, kunhan ovat lausuneet loitsunsa Ylös ja alas – ei nurkkiin eikä pieliin! Varastamansa villat tai nahat noidat laskivat mieluiten tietyllä mäellä, niityllä, hiidessä, hornassa tai vastapäivään pyörivän myllyn uumenissa. Paikalla oli myös paholainen, joka verottajan ominaisuudessa otti omansa.

Lue loppuun

Mitä lasketaan laskiaisena?

Talven sanotaan useimpina syksyinä yllättävän autoilijat, ja monelle kesäkin koittaa jotenkin yllättäen. Näiden välissä päästään yllättymään pääsiäisjakson liikkuvista juhlapyhistä, joiden päivämäärät ovat sidoksissa kuunkiertoon ja vaihtelevat siis jopa kuukaudella vuosittain. ”Helluntai heittelee ja pääsiäinen paiskelee.”

Pääsiäissääntö on mutkikas. Maaliskuisen kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu on tänä vuonna tiistaina 15. huhtikuuta, joten pääsiäissunnuntaiksi määräytyy 20. huhtikuuta. Laskiaissunnuntai on seitsemän viikkoa aiemmin eli maaliskuun toisena, ja laskiaistiistai eli varsinainen ”laskiainen” maaliskuun neljäntenä. Tuhkakeskiviikko 5.3. on ensimmäinen paastopäivä, ja niitä kertyy pääsiäiseen mennessä 40. Lauantait ovat paastopäiviä, sunnuntait eivät.

Lue loppuun

Tyhmyrien juhla

Lapsuuden kodissani joulu oli monipäiväinen juhla, johon kuului erilaisia pyhiä ja profaaneja kohokohtia. Elin keskellä vahvaa perinneyhteisöä, jonka maailmassa kirjallinen ja virallinen kulttuuri oli kietoutunut tiiviisti yhteen suullisen ja esityksellisen kanssa. Vasta yhteisön kadottua olen tullut tietoiseksi sen erityispiirteistä.

Yksi joulunpyhien ehdottomasti odotetuimpia leikkejä oli tyhmä kuningas, Tapanin päivän viettoon kiinteästi kuulunut leikki tai näytelmä. Joku läsnäolijoista – yhtä hyvin isoäiti kuin lapsenlapsi – valittiin epämääräisellä huutoäänestyksellä tyhmäksi kuninkaaksi. Ainoa ehto oli, ettei viimevuotista tyhmää kuningasta saanut valita uudestaan. Äänestys oli kaoottinen ja vailla sääntöjä. Valinnan jälkeen kuningas jätettiin yksin ja muut vetäytyivät toiseen huoneeseen valmistelemaan näytelmää. Roolit jaettiin ja juoni rakennettiin nopeasti. Esityksen aihe oli valitulle sattunut nolo tapaus kuluneelta vuodelta. Väki palasi esiintymään, ja tyhmän kuninkaan tehtävänä oli tunnistaa roolihahmot. Oikeiden arvausten jälkeen näytelmän olisi pitänyt loppua, mutta omasta esityksestään innostunut seurue vei esityksensä loppuun, halusi tyhmä kuningas sitä tai ei.

Lue loppuun

Onko syksyssäsi kekrin mentävä aukko?

Muovisia kurpitsoja, limaisia hämähäkkejä, kimaltelevia pääkalloja. Tällaisena – pikimustana ja kirkuvan oranssina – kaupat tarjoilevat piristystä pimeään syksyyn. Halloween on rantautunut Suomeen kaupallisella kärjellä, mikä ärsyttää monia. Halloweenin kotoinen serkku, sadonkorjuun kunniaksi vietetty kekri, on puolestaan pysynyt monille vielä outona ja hahmottomana.

Joulun ja juhannuksen välillä on pääsiäinen, mutta juhannuksesta jouluun on pitkä taival. Syksyssä on selvästikin juhla-aukko, jota on yritetty täyttää niin halloweenin kaltaisilla tuontitavaroilla kuin yhä aiemmaksi syksyyn valuvilla pikkujouluilla. Viime vuosina olen saanut olla mukana pohtimassa, olisiko kekristä jälleen kansanjuhlaksi. Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekriprojektissa on kehitelty ja kokeiltu monien yhteistyökumppaneiden kanssa erilaisia konsepteja: kekrikemuja, kekrirokkia ja ravintoloiden kekrimenuita.

Lue loppuun

Pääsinpäivänä eetterissä

Lukiovuosina 1970-luvulla kuulin tositapauksen lähipitäjän papista. Tämä oli jutellut kevättalvisena päivänä kylällä erään isäntämiehen kanssa. Kirkkoherra totesi isännälle vakavasti, että pian ovat taas edessä ne valvojaiset. Toinen nyökytteli ja tapaili: ”Niinpä niin, pääsiäinen…” Johon kirkkoherra: ”Ei ei, minä kyllä tarkoitin jääkiekon MM-kisoja.”

Jälkimmäiset valvojaiset ovat nykyään myöhemmin kuin jäiden lähtö, mutta edelleenkin kiekko- ja pääsiäistapahtumilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat taattuja kevään merkkejä, vaikka niiden päivämäärät vaihtelevatkin vuosittain. Molemmat ovat omalla alallaan kauden huipentumia, ja niitä varten rakennetuissa pyhäköissä tarjoutuu mahdollisuus hartaudenharjoitukseen ja vapauttaviin ilon hetkiin. Mutta aina riittää keskustelua myös väkivallasta ja kärsimyksen ongelmasta.

Lue loppuun