Pieniä paratiiseja Tartossa

Dokumentaristille maailma on täynnä polkuja, joita voi lähteä seuraamaan. Jälkeenpäin saattaa kummastella kuinka ajauduinkaan juuri tuonne. Intuitio ohjaa suunnan ja yllätykset täydentävät reittiä.

Olen kuvannut kaupunkiviljelyä Suomessa ja kiinnostuin oitis kuultuani tarinoita Virosta. Neuvostoaikana ruokapulaa helpotettiin jakamalla kansalaisille kasvimaita kaupunkien kupeesta. Tartossa rautatieläiset saivat viljelyä varten joutomaata radanvarsilta ja sähkölaitoksen työntekijät voimalinjojen alta, Tiigiaedista. Lähdin kuvaamaan rippeitä jäljellä olevista rautatiepuutarhoista mutta päädyinkin vaeltelemaan Tarton Chinatownin kujille ja koputtelemaan tuntemattomia portteja.

Lue loppuun

Valokuva, hetki!

Työkaveria itkettää ja naurattaa. Itkettää vieraan ihmisen, kauan sitten kuolleen kirjailijan vanhojen perhevalokuvien äärellä. Naurattaa siksi, että itkettää, onhan se absurdia: itkeä arkisten valokuvien äärellä tietämättä mitä ja miksi, kesken työpäivän. Ja silti ymmärrän. Itken joskus samalla tavalla äänitteitä kuunnellessani.

Oman työni lisäksi parhaita työtehtäviä ovat komennukset kuva-amanuenssimme Milla Eräsaaren avuksi silloin, kun kuvakokoelman parissa puuhataan jotain erityistä. SKS:n jäsenten kalenteriin, kirjallisuusarkiston joulu- tai onnittelukorttiin kuvia etsiessä vanhoja kuvia saa selailla enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti. Vaikka kuvat on järjestetty, ne ovat silti sekaisin, sillä tavalla kuin yksityishenkilön kuvakokoelmat ovat.

Lue loppuun